- Liittynyt
- 21.6.2004
- Viestejä
- 11
Kamppailu ja Elämä - LAAJA KIRJA KAMPPAILUSTA JA ELÄMÄSTÄ
MONTA NÄKÖKULMAA ITSEPUOLUSTUKSEEN
Turkulainen Tero Laaksonen (EKJT 7.dan) on kirjoittanut ja koonnut yhteen erittäin monipuolisen kamppailusta ja itsepuolustuksesta kertovan teoksen. Kamppailu ja Elämä -niminen yli 300-sivuinen kirja katsoo elämän uhkatilanteita ja niistä selviämistä monesta näkökulmasta. Kirjassa on runsaasti kuvia.
Osansa teokseen ovat kirjoittaneet Laaksosen lisäksi ylikonstaapeli Risto Mäntylä (mm. Poliisin voimankäyttö- ja turvakouluttaja), varatuomari Simo Saarikko, erikoislääkäri Esti Laaksonen, Pekka Seppänen (EKJT 4.dan), Atmospheric/Marine Physicist Michael F. Solecki (USA Ryukyu Kempo 7.dan), soke Jimmy K. Yamaue (Yamaue Ryu Aiki Jutsu 10.dan, Nord Shaolin Kung Fu 10.dan) sekä kiinalaisen lääketieteen asiantuntija Timo Aro.
Teos ei useimpien kamppailulajikirjojen tapaan esittele pelkästään tekniikoita, vaan pureutuu myös syvälle maailmaan tekniikoiden takana. Valmistautuminen uhkatilanteisiin, taktiikka, asenne, vaaran merkkien tunnistaminen, uhkaajan ja myös omien heikkouksiensa ja vahvuuksiensa tunnistaminen korostuvat niin tekstissä kuin rivien välissäkin.
Laaksonen avaa laajalti ajatusmaailmaansa, mutta ei väännä kuitenkaan kaikkea rautalangasta. Kirjan tarkoitus on antaa lukijalle paljon tietoa ja opettaa tekniikoita sekä harjoitteita. Ennen kaikkea sen tavoitteena on kuitenkin herättää turvallisuusajattelu ja valmistaa puolustautumaan joutuva ihminen tiedostamaan etukäteen painetilanteessa vastaan tulevat rajat.
EKJT (European Kyusho Jitsu Tuite) on suoraviivainen ja tehokas suomalainen kamppailulaji. Vaikka lajin harjoittelussa käytetään paljon kamppailutyyppisiä harjoitteita - mm. nyrkkeily ja mattopaini kuuluvat monipuoliseen harjoitusvalikoimaan - katsotaan asioita voimakkaasti käytännön itsepuolustuksen näkökulmasta.
Shihan Tero Laaksonen on saanut lajiinsa vaikutteita monista eri lajeista ja tyyleistä. Myös monet kansainväliset ja kotimaiset opettajat ovat vaikuttaneet EKJT:n muokkautumiseen nykyiseen muotoonsa. Laaksonen onkin käynyt ahkerasti ottamassa oppia ulkomailta, ja mm. professori Wally Jay (10.dan) sekä kyusho-jitsulle "länsimaiset kasvot" antanut George A. Dillman (9.dan) kuuluvat Laaksosen "kamppailulajisukupuuhun". Kotimaisista opettajista merkittävimmän panoksen lajin syntyyn on tuonut turkulainen Ilpo Jalamo (Yuishinkai karatejutsu 6.dan).
"Kamppailu ja Elämä" lupaa mielenkiintoisia lukuhetkiä niin kamppailuharrastajalle kuin Matti Meikäläisellekin. Vaikka itsepuolustusasiat eivät kiinnostaisikaan, teos tarjoaa tuhdin paketin perinteisen kiinalaisen lääketieteen perusasioita ja monia eri näkökulmia elämään. Eri ihmisten kertomat tarinat tosielämässä tapahtuneista uhkatilanteista ja käytännön esimerkit selviämisstrategioista värittävät kirjaa asiatekstin lomassa ja tuovat mukaan Laaksosen ajatusmaailmaa eniten leimaavan aspektin, arkirealismin.
Tero Laaksonen: Kamppailu ja Elämä julkaistaan maaliskuussa 2005.
Lisätietoja: Tero Laaksonen 0500-830018, ekjt@netti.fi sekä www.ekjt.net
Otteita kirjasta:
"Kamppailulajit ovat osa maailmankaikkeuden ilmentymää. Eri puolilla maailmaa lajit saavat toisistaan poikkeavia muotoja, mutta perusidea on sama. Kamppailulaji ei koskaan ole valmis, sillä ihmisten tarpeet muuttuvat ja kasvavat ajassa. Syntyy luontainen tarve päivittää lajia. Mieli ja keho ohjaavat kamppailulajien harrastajia."
" Pitkissä väännöissä minulta on muutaman kerran meinannut kunto loppua, varsinkin joidenkin huumeidenkäyttäjien kanssa. Pisimmät painit ovat kestäneet yli viisi minuuttia ennen kuin olen saanut apua. Tällaiset ovat fyysisesti kovia tilanteita, mutta kun osaa ottaa rennommin, hengästyy vähemmän...Järjestyksenvalvojana oleminen on kai ihmistyypistä kiinni. Uskon kehittyväni kamppailulajeissa, kun pääsen kokeilemaan niitä käytännössä. Silmä kehittyy ovihommissa, ja olen havainnut, että harrastajat arvostavat sitä. Minusta kamppailulajien ohjaajan pitää saada jonkin näköistä tuntumaa siihen, millaista vääntäminen väkivaltaisen ihmisen kanssa on. Silloin tietää mitä opettaa."
"Mikset sä v..tu oo soittanu mulle vaiks lupasit?!" Samalla mies tökkii minua rinnasta ärsyttävästi. Etusormella osoittaminen ja koskettaminen on muuten kovin tyypillinen toimintatapa, kun henkilö alkaa kiihtyä. Kerron miehelle, että en tunne häntä enkä tiedä mistä hän puhuu. "Sekoitat minut johonkin toiseen henkilöön." "Ja v..tu sekota, sä saatanan mu..ku lupasit soittaa, ja tässä mä nyt olen, vedän sua turpaan!", ja samalla tökkiminen jatkuu. Peitto vasemmalla kädellä eli nopea kämmenen nosto henkilön silmien eteen, oikealla etusormi haltuun, tukipiste omasta rinnasta, mutta ei lähdekään alas. Naama vääntyy, mutta keho pysyy paikoillaan. Tehostan lukkoa kiertämällä kättäni ranteesta vaakatasossa, ja johan lähtee."
"Ensimmäinen veitsenisku on jännästi piirtynyt kuin hidastettuina kuvina muistiini. Samaten veitsimiehen kasvot. Puukon pystyisin vieläkin vaikka piirtämään, kuusi senttiä pitkä ja sahalaitainen. Isku tuli voimakkaasti ylhäältä alaspäin ja osui tuohon solisluun paikkeille kaulaan. Luulin, että isku tuli epäkkääseen tai rinnan yläosaan. En tuntenut mitään kipua. Tajusin vain, että nyt tuli osuma torsoon. Kehoni läpi hulvahti lämmin tunne, ja maailmani tuntui hidastuvan. Näin myös toisen iskun tulevan. Se osui suoraan vasemman rintalihaksen yläosaan. Ajattelin, että se meni läpi kylkiluiden ja lävisti kaiken. Päässäni pyöri ajatus, että elämää ei ole enää jäljellä kuin muutama sekunti."
"Vuosia sitten, jolloin matkapuhelimet tulivat poliisihallintoon, sain sellaisen toimintatehtäviin. Ensimmäiset työvuorot menivät käytön opetteluun. Saimme hälytystehtävän lähikunnan alueelle avustamaan paikallista poliisia aseellisessa piiritystilanteessa. Tilanteen kehittyessä valmistauduin oman ryhmäni kanssa sisäänmenoon. Perustoimintamallit, joita olimme harjoitelleet; tehtäväjako, turvavälineet, taktiset toimintamallit vaihtoehtoineen, voimankäyttö- ja radiohiljaisuus käytiin läpi. Ryhmityimme terassille tehtäväjaon mukaisesti ja olimme valmiit toimintaan, jonka piti tapahtua hiljaa, koska kohdehenkilö oli nukahtanut. Sisäänmenovaiheessa taskussani oleva matkapuhelin soi. Olin unohtanut hiljentää sen. Tartuin kännykkään, ja heitin sen soivana terassin takana olevaan metsikköön. Sen hiljentäminen oli minulle uusi asia. Tässä tilanteessa sen opetteleminen ei ollut ajallisesti mahdollista. Toimin opitun mallin mukaan, irti turhasta välineestä. Tapahtuman jälkeen selvisi, että paikallinen poliisipäällikkö oli soittanut, koska hän halusi tietää, miten tilanne kehittyy."
"Todellisessa elämässä SINÄ olet paras henkilö puolustamaan itseäsi uhkatilanteessa. Tästä johtuen kaiken tasoisilla harrastajilla pitäisi olla omaan tekniikkaan ja henkiseen tasoon sovellettu taktiikka, millä puolustaa itseään, tässä ja nyt. Saatan esittää oppilaalle kysymyksen minkälainen taktiikka hänellä on? Hämmästynyt katse ja pääsääntöisesti vastaus kuuluu - ei mitään. Tämä johtaa väistämättä siihen että melkein aina kamppaillaan vaistojen varassa ja lähellä primitiivistä tasoa. Tosiasia on kuitenkin, että vain harva oppilas jatkaa harrastustaan niin kauan että hän päätyy teknisesti korkealle tasolle. Jo tästäkin syystä taktiikan opettamista itsepuolustuksen tai selviytymisen osalta pitäisi korostaa. Tekniikka vaatii tuekseen taktiikan ja selviytymismallin. Väkivaltatilanteen loppuun vieminen sen eri osa-alueilla kertoo paljon harrastajan kyvyistä."
MONTA NÄKÖKULMAA ITSEPUOLUSTUKSEEN
Turkulainen Tero Laaksonen (EKJT 7.dan) on kirjoittanut ja koonnut yhteen erittäin monipuolisen kamppailusta ja itsepuolustuksesta kertovan teoksen. Kamppailu ja Elämä -niminen yli 300-sivuinen kirja katsoo elämän uhkatilanteita ja niistä selviämistä monesta näkökulmasta. Kirjassa on runsaasti kuvia.
Osansa teokseen ovat kirjoittaneet Laaksosen lisäksi ylikonstaapeli Risto Mäntylä (mm. Poliisin voimankäyttö- ja turvakouluttaja), varatuomari Simo Saarikko, erikoislääkäri Esti Laaksonen, Pekka Seppänen (EKJT 4.dan), Atmospheric/Marine Physicist Michael F. Solecki (USA Ryukyu Kempo 7.dan), soke Jimmy K. Yamaue (Yamaue Ryu Aiki Jutsu 10.dan, Nord Shaolin Kung Fu 10.dan) sekä kiinalaisen lääketieteen asiantuntija Timo Aro.
Teos ei useimpien kamppailulajikirjojen tapaan esittele pelkästään tekniikoita, vaan pureutuu myös syvälle maailmaan tekniikoiden takana. Valmistautuminen uhkatilanteisiin, taktiikka, asenne, vaaran merkkien tunnistaminen, uhkaajan ja myös omien heikkouksiensa ja vahvuuksiensa tunnistaminen korostuvat niin tekstissä kuin rivien välissäkin.
Laaksonen avaa laajalti ajatusmaailmaansa, mutta ei väännä kuitenkaan kaikkea rautalangasta. Kirjan tarkoitus on antaa lukijalle paljon tietoa ja opettaa tekniikoita sekä harjoitteita. Ennen kaikkea sen tavoitteena on kuitenkin herättää turvallisuusajattelu ja valmistaa puolustautumaan joutuva ihminen tiedostamaan etukäteen painetilanteessa vastaan tulevat rajat.
EKJT (European Kyusho Jitsu Tuite) on suoraviivainen ja tehokas suomalainen kamppailulaji. Vaikka lajin harjoittelussa käytetään paljon kamppailutyyppisiä harjoitteita - mm. nyrkkeily ja mattopaini kuuluvat monipuoliseen harjoitusvalikoimaan - katsotaan asioita voimakkaasti käytännön itsepuolustuksen näkökulmasta.
Shihan Tero Laaksonen on saanut lajiinsa vaikutteita monista eri lajeista ja tyyleistä. Myös monet kansainväliset ja kotimaiset opettajat ovat vaikuttaneet EKJT:n muokkautumiseen nykyiseen muotoonsa. Laaksonen onkin käynyt ahkerasti ottamassa oppia ulkomailta, ja mm. professori Wally Jay (10.dan) sekä kyusho-jitsulle "länsimaiset kasvot" antanut George A. Dillman (9.dan) kuuluvat Laaksosen "kamppailulajisukupuuhun". Kotimaisista opettajista merkittävimmän panoksen lajin syntyyn on tuonut turkulainen Ilpo Jalamo (Yuishinkai karatejutsu 6.dan).
"Kamppailu ja Elämä" lupaa mielenkiintoisia lukuhetkiä niin kamppailuharrastajalle kuin Matti Meikäläisellekin. Vaikka itsepuolustusasiat eivät kiinnostaisikaan, teos tarjoaa tuhdin paketin perinteisen kiinalaisen lääketieteen perusasioita ja monia eri näkökulmia elämään. Eri ihmisten kertomat tarinat tosielämässä tapahtuneista uhkatilanteista ja käytännön esimerkit selviämisstrategioista värittävät kirjaa asiatekstin lomassa ja tuovat mukaan Laaksosen ajatusmaailmaa eniten leimaavan aspektin, arkirealismin.
Tero Laaksonen: Kamppailu ja Elämä julkaistaan maaliskuussa 2005.
Lisätietoja: Tero Laaksonen 0500-830018, ekjt@netti.fi sekä www.ekjt.net
Otteita kirjasta:
"Kamppailulajit ovat osa maailmankaikkeuden ilmentymää. Eri puolilla maailmaa lajit saavat toisistaan poikkeavia muotoja, mutta perusidea on sama. Kamppailulaji ei koskaan ole valmis, sillä ihmisten tarpeet muuttuvat ja kasvavat ajassa. Syntyy luontainen tarve päivittää lajia. Mieli ja keho ohjaavat kamppailulajien harrastajia."
" Pitkissä väännöissä minulta on muutaman kerran meinannut kunto loppua, varsinkin joidenkin huumeidenkäyttäjien kanssa. Pisimmät painit ovat kestäneet yli viisi minuuttia ennen kuin olen saanut apua. Tällaiset ovat fyysisesti kovia tilanteita, mutta kun osaa ottaa rennommin, hengästyy vähemmän...Järjestyksenvalvojana oleminen on kai ihmistyypistä kiinni. Uskon kehittyväni kamppailulajeissa, kun pääsen kokeilemaan niitä käytännössä. Silmä kehittyy ovihommissa, ja olen havainnut, että harrastajat arvostavat sitä. Minusta kamppailulajien ohjaajan pitää saada jonkin näköistä tuntumaa siihen, millaista vääntäminen väkivaltaisen ihmisen kanssa on. Silloin tietää mitä opettaa."
"Mikset sä v..tu oo soittanu mulle vaiks lupasit?!" Samalla mies tökkii minua rinnasta ärsyttävästi. Etusormella osoittaminen ja koskettaminen on muuten kovin tyypillinen toimintatapa, kun henkilö alkaa kiihtyä. Kerron miehelle, että en tunne häntä enkä tiedä mistä hän puhuu. "Sekoitat minut johonkin toiseen henkilöön." "Ja v..tu sekota, sä saatanan mu..ku lupasit soittaa, ja tässä mä nyt olen, vedän sua turpaan!", ja samalla tökkiminen jatkuu. Peitto vasemmalla kädellä eli nopea kämmenen nosto henkilön silmien eteen, oikealla etusormi haltuun, tukipiste omasta rinnasta, mutta ei lähdekään alas. Naama vääntyy, mutta keho pysyy paikoillaan. Tehostan lukkoa kiertämällä kättäni ranteesta vaakatasossa, ja johan lähtee."
"Ensimmäinen veitsenisku on jännästi piirtynyt kuin hidastettuina kuvina muistiini. Samaten veitsimiehen kasvot. Puukon pystyisin vieläkin vaikka piirtämään, kuusi senttiä pitkä ja sahalaitainen. Isku tuli voimakkaasti ylhäältä alaspäin ja osui tuohon solisluun paikkeille kaulaan. Luulin, että isku tuli epäkkääseen tai rinnan yläosaan. En tuntenut mitään kipua. Tajusin vain, että nyt tuli osuma torsoon. Kehoni läpi hulvahti lämmin tunne, ja maailmani tuntui hidastuvan. Näin myös toisen iskun tulevan. Se osui suoraan vasemman rintalihaksen yläosaan. Ajattelin, että se meni läpi kylkiluiden ja lävisti kaiken. Päässäni pyöri ajatus, että elämää ei ole enää jäljellä kuin muutama sekunti."
"Vuosia sitten, jolloin matkapuhelimet tulivat poliisihallintoon, sain sellaisen toimintatehtäviin. Ensimmäiset työvuorot menivät käytön opetteluun. Saimme hälytystehtävän lähikunnan alueelle avustamaan paikallista poliisia aseellisessa piiritystilanteessa. Tilanteen kehittyessä valmistauduin oman ryhmäni kanssa sisäänmenoon. Perustoimintamallit, joita olimme harjoitelleet; tehtäväjako, turvavälineet, taktiset toimintamallit vaihtoehtoineen, voimankäyttö- ja radiohiljaisuus käytiin läpi. Ryhmityimme terassille tehtäväjaon mukaisesti ja olimme valmiit toimintaan, jonka piti tapahtua hiljaa, koska kohdehenkilö oli nukahtanut. Sisäänmenovaiheessa taskussani oleva matkapuhelin soi. Olin unohtanut hiljentää sen. Tartuin kännykkään, ja heitin sen soivana terassin takana olevaan metsikköön. Sen hiljentäminen oli minulle uusi asia. Tässä tilanteessa sen opetteleminen ei ollut ajallisesti mahdollista. Toimin opitun mallin mukaan, irti turhasta välineestä. Tapahtuman jälkeen selvisi, että paikallinen poliisipäällikkö oli soittanut, koska hän halusi tietää, miten tilanne kehittyy."
"Todellisessa elämässä SINÄ olet paras henkilö puolustamaan itseäsi uhkatilanteessa. Tästä johtuen kaiken tasoisilla harrastajilla pitäisi olla omaan tekniikkaan ja henkiseen tasoon sovellettu taktiikka, millä puolustaa itseään, tässä ja nyt. Saatan esittää oppilaalle kysymyksen minkälainen taktiikka hänellä on? Hämmästynyt katse ja pääsääntöisesti vastaus kuuluu - ei mitään. Tämä johtaa väistämättä siihen että melkein aina kamppaillaan vaistojen varassa ja lähellä primitiivistä tasoa. Tosiasia on kuitenkin, että vain harva oppilas jatkaa harrastustaan niin kauan että hän päätyy teknisesti korkealle tasolle. Jo tästäkin syystä taktiikan opettamista itsepuolustuksen tai selviytymisen osalta pitäisi korostaa. Tekniikka vaatii tuekseen taktiikan ja selviytymismallin. Väkivaltatilanteen loppuun vieminen sen eri osa-alueilla kertoo paljon harrastajan kyvyistä."
