Kymmenen päivää kestin, nyt katkes selkäranka, olen munaton, sipuli levisi ja häpeän. No vakavasti ottaen, kyllähän tässä ideaa oli, mutta motivaatio loppui kesken. Kyllä tuolla hengissä pysyy ja varmaan toimiikin, vaikkapa jollekin joka dieettaa joihinkin kisoihin tai on huomattavan ylipainoinen. Sen verran otin opikseni, tai ainakin yritän, että panostan ruokailujen rytmityksiin, ettei annoskoot kasvaisi liian suuriksi, vaan mielummin monta pienempää ateriaa. Myös aamupaloihin on tarkoitus panostaa, sillä aamuisin ei monesti mikään maistu ja sitten päivällä onkin kauhea nälkä ja tulee vedettyä kunnon ähky. Saatan kokeilla tätä joskus toistekin, jos riittävä motivaatio löytyy. Eipä mulla muuta.
