Judon toimivuus ilman pukua
- Keskustelun aloittaja mtk77
- Aloitettu
- Liittynyt
- 19.2.2003
- Viestejä
- 297
- Ikä
- 39
Nooh, onhan niillä muillakin judokoilla aina puvut ni mitä tommosta ees miettimään. 
Kuitenki varmaan ajattelit lähinnä jotain katu yms. tilannetta niin ei varmaan katoa toimivuus, kyllä siinä katoaa varmasti osa repertuaarista mutta enpä usko että toi niin mahottomasti haittaa jos kaveri osaa hommansa.
Kuitenki varmaan ajattelit lähinnä jotain katu yms. tilannetta niin ei varmaan katoa toimivuus, kyllä siinä katoaa varmasti osa repertuaarista mutta enpä usko että toi niin mahottomasti haittaa jos kaveri osaa hommansa.
- Liittynyt
- 7.3.2003
- Viestejä
- 906
- Ikä
- 43
mtk77 sanoi:
Tää nyt on vähän puolvillanen kommentti, mutta yhden Judokan kanssa otettiin pystypainia ilman pukuja ja vaikka oon subbaria treenaillu nin kyllä se miuta vei kun litran mittaa. Voisin jopa väittää että paremmin hallitsi ton pystypainin kun vapaaottelijat/shootfighterit joiden kanssa on kokeiltu. Puvun kanssa olis varmasti remponu miuta vielä enemmänkin.
Matossa taas judoka kaveri oli liikkuva ja tosi vaikee pidellä, lopetuksissa se ei ollutkaan sit ihan niin hyvä.
Loppu yhteenvetona, luulen että karsii/muutaa tekniikoita, etenkin heittoja jos judokalla ei ole mitään mihin tarttua. Luulisin että kuitenkin jo joku paksumpi paita riittää siihen siihen että saa kahvan.
semmosta mutuilua
- Liittynyt
- 20.7.2004
- Viestejä
- 114
Varoitus sisältää kuvia vanhoista vapaottelumatseista.Mahdollisia spoilereita.
Jos on tuollainen urheilullinen kaveri, joka käy muutaman kerran viikossa matolla ja vääntää siellä ranttua/sparria pahat mielessä, niin kyllä pitäisi muutaman vuoden treenauksella pystyä viemään puvuttomankin(epäpainijan) lattiaan aina kun tahtoo.
Jos tähän ei kykene, niin sitten vain peili käteen ja miettimään, että väännettinköhän sitä ihan tosissaan siellä treeneissä.
Jos ihan pelimiehiä pitäisi viedä maihin, niin kaikenlaisen paininnan perusteella tuntuu, että hyvästä judokasta saa huonoa paremman painijan. Toiseenkin suuntaan tää toimii, eli painijat lienee maailman toiseks parhaita judokoita.
Kuinka hyvin se puvuton paini onnistuu riippunee aikapaljon siitä, että minkätasoinen kyky on ja millainen tyyli.Tuollaiset tappotaitavat otetaistelijat joilla on yks ihan hirvee lämäri eikä paljon muuta varastossa eivät mun mielestä ilman pukua niin hyvin tule toimeen. Joillain se paini taas luonnistuu helposti, kun tekniikat on sellaista polvikieppiä, koukkua(http://judoforum.com/index.php?showtopic=4327), palomiehenpyörää ja aitajuoksijaa http://www.judophotos.com/images/2003 Events/20031206 ECMTF%
Tuolla vaapaaottelun puolellahan noita judokoiden tekniikoita näkyy.Netissäkin pyörii useita pätkiä judotaustaisten kavereiden heitoista. Esim Fedorillakin huomaa, että lonkkaa tehdessä vähän ne otteet lipsuu.
Parisyan ei välttämättmättä ole aivan parhaita judokoita, mutta tuohon puvuttomaan painiin mies on judonsa saanut pelittämään hyvin. Tossa miehen harai:
http://mars.walagata.com/w/nacirema/KaroLytle.gif
Yoshida on tuollaisia yhden tekniikan miehiä ja on jo vaha raakki, mutta saa kuitenkin usein pakotettua sen lonkan ihan pelimiehillekin(esim Silvalle).
Kaz(ei siis K1:n pellepainija Shinsuke) Nakamuralla on varsin mukavat painikyvyt. Niitä on maistanut mm. Bustamante.
http://www.sherdog.com/images/pictures/4529_sm.jpg
Tossa Akiyaman paska jalkoihin syöksy, joka riitti Bothan kaatamiseen
http://ca1n.c.yimg.jp/sportsnavi/20...t/pict//200412/31/041231_kak_k1_01_dj02_b.jpg
ja antoi hyvän paikan jatkoille.
http://www.sherdog.com/images/pictures/8910_sm.jpg
Judokan joka aikoo saada takittoman painin loistamaan on tietysti syytä ottaa yhteyttä töppöjalkoihin, jotta saa ne käsiotteet kondikseen.
Jos on tuollainen urheilullinen kaveri, joka käy muutaman kerran viikossa matolla ja vääntää siellä ranttua/sparria pahat mielessä, niin kyllä pitäisi muutaman vuoden treenauksella pystyä viemään puvuttomankin(epäpainijan) lattiaan aina kun tahtoo.
Jos tähän ei kykene, niin sitten vain peili käteen ja miettimään, että väännettinköhän sitä ihan tosissaan siellä treeneissä.
Jos ihan pelimiehiä pitäisi viedä maihin, niin kaikenlaisen paininnan perusteella tuntuu, että hyvästä judokasta saa huonoa paremman painijan. Toiseenkin suuntaan tää toimii, eli painijat lienee maailman toiseks parhaita judokoita.
Kuinka hyvin se puvuton paini onnistuu riippunee aikapaljon siitä, että minkätasoinen kyky on ja millainen tyyli.Tuollaiset tappotaitavat otetaistelijat joilla on yks ihan hirvee lämäri eikä paljon muuta varastossa eivät mun mielestä ilman pukua niin hyvin tule toimeen. Joillain se paini taas luonnistuu helposti, kun tekniikat on sellaista polvikieppiä, koukkua(http://judoforum.com/index.php?showtopic=4327), palomiehenpyörää ja aitajuoksijaa http://www.judophotos.com/images/2003 Events/20031206 ECMTF%
Tuolla vaapaaottelun puolellahan noita judokoiden tekniikoita näkyy.Netissäkin pyörii useita pätkiä judotaustaisten kavereiden heitoista. Esim Fedorillakin huomaa, että lonkkaa tehdessä vähän ne otteet lipsuu.
Parisyan ei välttämättmättä ole aivan parhaita judokoita, mutta tuohon puvuttomaan painiin mies on judonsa saanut pelittämään hyvin. Tossa miehen harai:
http://mars.walagata.com/w/nacirema/KaroLytle.gif
Yoshida on tuollaisia yhden tekniikan miehiä ja on jo vaha raakki, mutta saa kuitenkin usein pakotettua sen lonkan ihan pelimiehillekin(esim Silvalle).
Kaz(ei siis K1:n pellepainija Shinsuke) Nakamuralla on varsin mukavat painikyvyt. Niitä on maistanut mm. Bustamante.
http://www.sherdog.com/images/pictures/4529_sm.jpg
Tossa Akiyaman paska jalkoihin syöksy, joka riitti Bothan kaatamiseen
http://ca1n.c.yimg.jp/sportsnavi/20...t/pict//200412/31/041231_kak_k1_01_dj02_b.jpg
ja antoi hyvän paikan jatkoille.
http://www.sherdog.com/images/pictures/8910_sm.jpg
Judokan joka aikoo saada takittoman painin loistamaan on tietysti syytä ottaa yhteyttä töppöjalkoihin, jotta saa ne käsiotteet kondikseen.
- Liittynyt
- 21.2.2003
- Viestejä
- 99
- Ikä
- 42
Olen samaa mieltä, että jos hallitsee yhden grabbling lajin niin siirtyminen toiseen ei ole äärettöman vaikeaa. Muistan että meillä oli joskus junnuna yhteisleiri painijoiden kanssa, jossa sai kokeilla tekniikoita trikoopainista ja vice versa
Itse judokana koen tosin olevani vähän alakynnessä, kun takit riisutaan. Tosin omat lempitekniikkani perustuvat juuri rääsyissä roikkumiseen.
Itse judokana koen tosin olevani vähän alakynnessä, kun takit riisutaan. Tosin omat lempitekniikkani perustuvat juuri rääsyissä roikkumiseen.
- Liittynyt
- 1.6.2004
- Viestejä
- 752
Kyllähän judoka on todella pulassa painijan kanssa kun otetaan rätti pois( luonnollisestikin oletetaan että ottelijat ovat saman tasoisia muuten ). Toisin sanoen painija vie iholla matsia miten tahtoo. Ongelma tulee vasta sitten jos matsi pitäis lopettaa jollain tavoin. Judokalla on tähän lääkkeet: lukot ja kuristukset, painijalla ei ole oikeastaan mitään.
Olen samaa mieltä siinä, että siirtyminen toisesta kräplinki lajista toiseen ei ole mikään mahdottomuus. Toinen juttu on sitten se, millä tasolla se siirtyminen aiotaan tehdä ja erityisesti missä iässä. Aikuisesta kilpajudokasta ei saa enää kilpapainijaa eikä vice versa. Lajit on kuitenkin niin erilaiset.
Muistelisin, että 90-luvulla tamperelaiset judokat yrittivät kovasti saada houkuteltua Marko Asellia osallistumaan judokisoihin. Kuulemma Aselle kävi jonkun verran jo judotreeneissäkin. Olisko ollut se viimeinen olkapääleikkaus ja samalla koko uran lopettaminen joka päätti tämän kokeilun. Tai sitten joku muu syy. Joka tapauksessa harmi ettei kokeilu onnistunut sillä Asell olisi ollut, liikkuvana ja nopeana kieppimiehenä, juuri sellainen painijatyyppi, joka olisi suhteellisen pienellä valmistautumisella voinut pärjätä judossakin. Olishan se ollut mielenkiintoista nähdä miten Asellin kieppi olis purrut rätti päällä :D
Siis pitkälle myös tyyppikysymys tuo lajin "lennossa" vaihtaminen. Pitää olla hemmetin monipuolinen ja lahjakas, että kykenee aikuisiässä omaksumaan luonteeltaan kuitenkin hyvin erilaisen lajin. Harrastelutasolla voi tietty aina ristiinreenailla.
Olen samaa mieltä siinä, että siirtyminen toisesta kräplinki lajista toiseen ei ole mikään mahdottomuus. Toinen juttu on sitten se, millä tasolla se siirtyminen aiotaan tehdä ja erityisesti missä iässä. Aikuisesta kilpajudokasta ei saa enää kilpapainijaa eikä vice versa. Lajit on kuitenkin niin erilaiset.
Muistelisin, että 90-luvulla tamperelaiset judokat yrittivät kovasti saada houkuteltua Marko Asellia osallistumaan judokisoihin. Kuulemma Aselle kävi jonkun verran jo judotreeneissäkin. Olisko ollut se viimeinen olkapääleikkaus ja samalla koko uran lopettaminen joka päätti tämän kokeilun. Tai sitten joku muu syy. Joka tapauksessa harmi ettei kokeilu onnistunut sillä Asell olisi ollut, liikkuvana ja nopeana kieppimiehenä, juuri sellainen painijatyyppi, joka olisi suhteellisen pienellä valmistautumisella voinut pärjätä judossakin. Olishan se ollut mielenkiintoista nähdä miten Asellin kieppi olis purrut rätti päällä :D
Siis pitkälle myös tyyppikysymys tuo lajin "lennossa" vaihtaminen. Pitää olla hemmetin monipuolinen ja lahjakas, että kykenee aikuisiässä omaksumaan luonteeltaan kuitenkin hyvin erilaisen lajin. Harrastelutasolla voi tietty aina ristiinreenailla.
- Liittynyt
- 28.12.2002
- Viestejä
- 2 386
Armas sanoi:
Noh. Ja päinvastoin. Kuten sanoitkin.
Armas sanoi:
Tai miten paikalleen jumittuneita siinä vaiheessa halutaan olla. ;)
Mä luulen että loppujen lopuksi vakavamielisempi lajinvaihto liikkuu enempi tuolla henkisellä puolella tässäkin tapauksessa. Se on rankka paikka siirtyä "harrastelemaan" jotain muuta jos ei "omassa" lajissaan "pärjää". (Lainausmerkit eivät ole omiani, vaan oikeiden kilpapainijoiden/judokoiden).
Armas sanoi:
Asell oli 90-luvulla ja vuosituhansien vaihteessa joko olkapääleikkauksensa takia tai siitä huolimatta hyvin monipuolinen cross-treenaaja rätit päällä (judo ja BJJ).
Armas sanoi:
Mää tierän tämänkin asian niin paljon sua paremmin: hyvin puree. Aivan helvetin hyvin. :D Painikieppi se oli silti. Muttta kylllä puree! ;)
