Totta turiset.
Tämän kauden finaalit olivat raastavat, veriset ja täynnä petymystä, kun kaksi vuoden kärkibudjettijoukkuetta, Jokerit ja Hifk, valmistautuivat viikonlopun ratkaisevaan otteluun. Tämä ottelupäivä oli legendaarinen, joka muistetaan vielä sukupolvienkin päästä . Nyt jälkikäteen puituna kohtalokasta ja sangen kummallista oli tuona päivänä se, ettei Helsingissä tuona päivänä voittoa juhlittu. Mutta palatakseni menneisyyteen, tuohon kohtalon päivää, jolloin se kaikki tapahtui unenomaisesti. Yhtäkkiä, kesken voitonhuuman, silmissä alkoi sumeta ja näkökenttä alkoi rakoilla. Jokin etäinen huuto vaimeni korvissa ja sen tilallle vyöryi tyhjyys. Stadion ja Kanada-malja vaihtuivat hämäräksi huoneeksi, josta näkyi vain pöydän ja ikkunan ääriviivat. Pään alla tuntui, jotain pehmeää ja kosteaa. Olo oli kamala. Yhtäkkiä tajunnan syövereissä jokin välähti ja raastava todellisuus lamaannutti Pentti Perusfanin koko ruumiin. Nyt Pentti muisti kaiken. Jokerit ja Hifk olivat toden totta pelanneen kauden ratkaisevimman ottelun, joka päättyi tappioon. Tappioon, joka sysäsi koko Helsingin fanikulttuurin pois tolaltaan. Tappioon, joka oli ensimmäinen laatuaan koko Sm-liigan historiassa. Tuona päivänä oli pelattu lomarengas-kierroksen toiset osaottelut. Jokerit ja Hifk olivat tippuneet tuskaisasti ja verisesti pudotuspelien ulkopuolelle. Pentti tajusi missä hän oli. Hän oli omassa huoneessaan, vällyjen välissä ja hänen päänsä alla oli tyyny, johon eilisiltana olivat syöpyneet tappion katkerat kyyneleet. Vuosia kului tästä tapahtumasta, kunnes Pentin raivokohtaukset ja muistinmenetykset saatiin terapian avulla parannetuksi.
