Iso suru puserossa :(

[Gillyanne]

Takana lienee aikuiselämäni raskain viikonloppu - tästä aamusta lähtien minä ja aviopuoliso olemme nimittäin "virallisesti" asumuserossa. Eri paikkakunnillahan olemme asuneet työtilanteen vuoksi jo jonkin aikaa... Syitä eroon en halua tässä setviä sen enempää (tosin lienee paikallaan tarkistaa, että alkoholilla/kolmansilla pyörillä/väkivallalla EI ole osuutta asiaa), kuin todeta että jos ei toimi, niin ei toimi - eikä sitä silloin väkisin yrittämällä toimimaan saa... :(

Tuntuu pahalta ja surettaa, vaikka itse olinkin aloitteentekijänä. Ratkaisu oli ehdottomasti oikea, sen tiedän - mutta syyllisyys tuntuu silti musertavana.

Kysynkin nyt: onko Punttimimmeissä ketään samassa tilanteessa joskus ollutta, ja miten selvisitte elämässänne eteenpäin? Hyviä neuvoja otetaan vastaan... :(

(Nee, laitan mailia kun ehdin... ethän mainitse tästä mitään siellä toisella palstalla, joohan...?)

 

[Nee]

Sympatiahalaus Gillyannelle. Olen pahoillani puolestasi. On tietysti tilanteita, että ero on ainut oikea ratkaisu, mutta aina se silti sattuu.

Ja juu, jos haluat kertoa asiasta myös "siellä jossakin", saat tehdä sen ihan itse. En pukahda tavuakaan, tietenkään.

Erosin itse reilut kolme vuotta sitten. Siinä tilanteessa auttoi, kun antoi itsensä itkeä, nauraa ja raivota silloin, kun siltä tuntui. Lisäksi minulla oli pari täydellisen luotettavaa ihmistä, joille sain vuodattaa tarinaa toistamiseen, kunnes alkoi helpottaa. Aggressiot kävin/käyn purkamassa salilla. Ja vaikka joudunkin myöntämään, että minulla oli pari "egonpaikkausviritystä" alussa, ei uuteen suhteeseen kannata rynnistää kuin vasta sitten, kun edellisestä on parantunut.

Mitä siis osaisin antaa neuvoksi? Noh... ympäröi itsesi hyvillä ystävillä, ripottele päivään asioita, joista tulee hyvä olo (kuntosali, shoppailu, jopa pienimuotoinen, hallittu mässäily) ja yritä löytää asioille oikea mittakaava etenkin silloin, kun oikein sattuu ja ahistaa.

 

[naiskovis]

Mä olen kahdesti eronnut. Muuta en voi sanoa, kun että ohi se menee. Toissapäivänä menin kolmannen kerran kihloihin, saa nähdä miten nyt käy...

 

[Brunetti]

Lisää meitä 'once bitten, twice shy' - olin kihloissa kerran aiemmin, ero tuli viitisen vuotta sitten, yhteistä historiaa oli vuosia takana...tiukkaa teki pitkään. Mutta eropäätös tuolloin (minun) oli välttämätön, ja kuten Gillyanne, tajusin sen kyllä itsekin - se vain ei valitettavasti tosiaankaan tee päätöksen hyväksymistä ja siitä toipumista yhtään helpommaksi...Urheilu "pelasti" mut tuopin pohjalta, sinne olin hyvää vauhtia vajoamassa eron jälkeen. Pää pystyyn Gillyanne, 'what does not kill you, makes you stronger' !!!! - Anthrax -

 

[Antza]

BRUNETTI: "pakko oli postata tänne vaikka ei miesten palsta olekaan... mistä olet ottanut ton lainauksen? nimim. Anthrax on meikkiksellä joskus jossain päin esiintynyt - ircissä joskus... " noh... olipa taas tyhmä kysymys

 

[Brunetti]

Antza: öööh - mikäköhän sen biisin nimi nyt olikaan, ei ole levy nyt lähettyvilläni....CD:n nimi taisi olla Return of the Killer B.A.:s - treenilevynäni usein tuota käytän...jokin kokoelma se taitaa olla, ainakin Madhouse ja Indians löytyvät biisivalikoimasta. Hmmm....jos nyt en ihan väärin muista, saattoi biisin nimi olla Fueled....? Noh, Anthraxia jne olen noin 13 vuotta kuunnellut - tosin silloin kauan sitten teininä enemmän "fanaattisesti" - nykyisin tosiaankin lähinnä "treeni-ärinän" nostatukseksi...:D

 

[Nate]

Minä menin pikanaimisiin reilut neljä vuotta sitten ja pikaerosin siitä reilun vuoden päästä. Jäin yksin sairaan 1-vuotiaan lapsen kanssa, ukko ryyppäsi ja juoksi naisissa sen aikaa kun minä istuin sairaalan sängyn vieressä. Perkele että vitutti. Sen koommin en ole miestä nähnyt kuin pari kertaa, ja ehkä se on osaltaan auttanut toipumisessa. Poissa silmistä, poissa mielestä...
Luulen toipuneeni erosta myös sen takia nopeasti, ettei mitään vuosikausien yhteistä historiaa ja tunteita ollut ehtinyt tulla mukaan kuvioihin. Välillä tuntuu kuin koko ihmistä ei olisi ollutkaan, vaikka todistuskappale kyllä pian täyttää 4 vuotta

Jos todella haluat boostata egoasi, laita ilmoitus jollekin deittipalstalle. Niin minä tein puoliksi huumorilla, mutta niin vain pääsi kuin varkain yksi suhde kehittymään sille asteelle, että yhdessä asutaan nyt. Tällä en toki tarkoita että uusi suhde olisi ratkaisu, vaan kyllä ensin täytyy oman pään sisällä asiat olla selvänä. Pieni flirttihän aina on sallittua, ja sitä voi käydä vaikka sähköpostin välityksellä. Eipähän tarvitse raahautua tupakanhajuisiin kuppiloihin :D

Tsemppiä jatkoon! Paistaa se aurinko risukasaankin, aikanaan...

 

[PMLats]

Originally posted by Nate
laita ilmoitus jollekin deittipalstalle. Niin minä tein puoliksi huumorilla, mutta niin vain pääsi kuin varkain yksi suhde kehittymään sille asteelle, että yhdessä asutaan nyt.

:D Kohtalotoveri :kippis1:

 

[Leona]

Tsemppihalaus täältäkin! Aviossa en ole ollut, mutta avoliitosta olen eronnut ja vaikeaa se oli, vaikka ainoa oikea ratkaisu silloin olikin. Vetkutin päätöstä aivan liian pitkään ja molemmat kärsimme aivan liian paljon ja liian pitkään :( Lopullisen päätöksen jälkeen oli järjettömän kamala olo, mutta yllättävän nopeasti olo alkoi helpottua, hitaasti mutta varmasti.