Iriitti l. silmän värikalvon tulehdus

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Liittynyt
1.3.2004
Viestejä
75
Hei,

Onko muilla kokemuksia iriitistä, eli silmän värikalvon tulehduksesta?

Mulla ollut kohta toisen silmän tulehdus 8. viikkoa ja treeneistä ei tule silmän takia mitään... Todella ikävä vaiva. Jos yrittää edes vähän treenata, kun silmä tuntuu vihdoin hyvälle, alkaa säryt uudelleen ja silmän tilanne pahentuu melkein välittömästi.

Hoitohan on seuraavanlainen:

Tunnin välein kortisonitippa silmään ja vähitellen (viikottain) tiputusvälin pidennys.

3*päivässä ns. avaajatippa.

Koska kortisoni nostaa silmän painetta, täytyy laittaa paineenalentaja (beetasalpaaja) 2*päivässä.

Yöksi pitkävaikutteinen kortisonisalva silmään.

Koska tulehdus ei alkanut pelkällä tipalla laantua, laitettiin silmään injektiona kortisonia, ja se tuntuikin alkuun auttavan. Sitten tulikin "pikkuista" stressiä töiden ja elämänäntilanteen takia, joten tulehdus paheni melkein välittömästi.

Reumatekijät yms. näytteet otettiin jonkin aikaa sitten ja saan vastauksen ensi viikolla, joten selviää löytyykö tälle sairaudelle altistavaa kudostyyppiä meikälaisestä. Tai löytyykö jokin piilevä tulehdus tms. joka aiheuttaa tätä vaivaa.

Ennen tulehdusta oli paino 105-107 kg ja nyt se on n. 99-100 kg, koska tosiaan treeniä ei ole pystynyt tekemään oikeastaan yhtään... Hulluksihan tässä tulee, kun ei saa treenata, kun on koko pienen ikänsä tottunut treenaamaan. Paras stressin poistaja ja hyvän olon tuoja. Kun pystyis edes jotain tekemään, mutta ei.

Eli kysynkin tässä, onko muilla ollut tätä tautia, ja miten sen kanssa on pystynyt treenaamaan/elämään. Lääkärithän varottelivat sen uusivan jatkossa milloin mitenkin (kunhan nyt tämän ensimmäisen edes sais hoidetuksi) ja loppuelämä kait tämän kanssa on kärvisteltävä.
 
Sama vaiva on koettu, tosin yläaste-ikäisenä. Mulla meni tuo itse tulehdus ohi nopeasti, muistaakseni parissa viikossa. Mutta se, minkälainen hoitokierre siitä alkoi, onkin tyystin eri tarina.

Mainitsemasi silmänpaineet nousivat kattoon, ilmeisesti juuri kortisoni-tippojen takia. Reilut kaksi vuotta sairaalassa ravaamista, viikkoja osastolla ... Lyhyesti sanottuna, ei herkkua.

Näkökentät tutkittiin useaan kertaan molemmista silmistä, koska kohonnut silmänpainehan saattaa tuhota näköhermoja hoitamattomana. Selvisin suht´ vähällä, toiseen silmään jäi pieni vaurio, joka ei kuitenkaan haittaa normaalia elämää.

En siis varsinaisesti iriitin kanssa joutunut kauaa elämään, mutta voin kuvitella ettei se miellyttävää ole. Ainakin valonarkuus oli muistaakseni aika hanurista. Tähän hätään en varsinaisia helpottavia vinkkejä osaa antaa .. :( Mutta sano hyvä ihminen että tarkkailevat niitä silmänpaineitasi asianmukaisesti, minulla oli leikkauspöytä lähellä, kun eivät meinanneet paineet laskea.

Koin myös, että yksityiseltä sain HUOMATTAVASTI parempaa (=asiantuntevampaa) hoitoa kuin sairaalalta. Mutta tämähän riippuu tietysti täysin hoitopaikasta ja -henkilökunnasta.

Ei muuta kuin tsemppiä ja jaksamista ! :thumbs:
 
Itsellä ollut nyt kaksi kertaa. Olikohan ensimmäinen tammikuussa 2004 ja nyt oli lokakuussa 2005. Nyt toisella kertaa sai tiputella varmaan 6-8 viikkoa, kun erehdyin marssimaan 25km ja siihen vielä sauna päälle.
Kannattaa kyllä ottaa varovaisesti tuon liikunnan kanssa, koska jos iriitti sitten pahenee niin myös hoito pitenee. Itsellä ensimmäisen kerran parani tosi hyvin (4 viikossa) kun ei todellakaan harrastanut liikuntaa ja ei käynyt saunassa.
 
Kyllä tuo kipu ja valoarkuus on tosiaan melko hanurista...

Paineet laski hyvin Blocanolilla, oli yli 30 aluksi ja sitten on ollut 14-16 luokkaa. Toinen silmä, jossa ei ole nyt tulehdusta on paineet tuota samaa luokkaa 14-16.

Iriitti oireili ilmeisesti jo viime keväänä molemmissa silmissä, sillä punoitusta, valoarkuutta, vetistelyä ja ehkä hieman kipuja oli molemmissa silmissä, mutta oireet oli melko lieviä ja aina hävisivät muutamssa päivässä. Ihmettelin aina saunan jälkeen, miksi ne silmät punoittaa noinkin paljon, kun ennen ei ole punoittanut.

Iriitistä en ollut kuullut aiemmin keneltäkään, joten en sitenkään osannut diagnosoida vaivaa ja mennä lääkärille, varsinkaan kun oireet oli lievähköjä. Eli tulehdus kerkesi hoitamattomana ja vähäoireisena ilmeisesti kroonistua ja nyt sitä saakin hoitaa aikansa.

Nyt marraskuulla alkanut tulehdus (tai piilevän tulehduksen paheneminen) olikin aivan eri luokkaa. Siltikin odottelin varmaan 5. päivää, kun luulin sen menevän itsestään ohi... Tässä vinkkiä palstaa lukeville, että lääkärille kannattaa hakeutua pian edellä mainittuja oireita havaitessa, jos ei halua samaan tilanteeseen kuin meikäläinen.

Alkaa kyllä olla pikkuisen :david: olo

...Ai niin kortisoni voikin kuulemma aiheuttaa harmaakaihin pitkään käytettynä ja sitten jos kaihin saa, niin leikkaus on edessä. Ja kaihileikkauksen voikin sitten vielä joutua uusimaan. Voi :david: !!!
 
pecbuster72 sanoi:
Onko muilla kokemuksia iriitistä, eli silmän värikalvon tulehduksesta?

Mulla oli iriitti noin puolisen vuotta sitten. Menin lääkäriin heti kun huomasin, että silmä ei ole ihan kunnossa (kaverilta kuullut, että silmien kanssa ei saa odotella yhtään, vaan on heti mentävä lääkäriin, jos tulee vaivoja). Tiputtelin kortisonia ja laajennustippoja tunnollisesti parin viikon ajan, olin yhden viikon sairaslomallakin ja otin todella rauhallisesti (lähinnä nukuin ja lueskelin lappu iriittisilmän päällä). Saunavuorot jätin väliin.

Parin viikon jälkeen mulla oli lääkärintarkastus, ja lekuri totesi iriitin parantuneen täysin. Olin todella tyytyväinen noihin hyviin uutisiin, koska tippojen tiputtelu oli v***mäistä hommaa.

Itse en menisi lainkaan salille iriitti päällä, enkä tekisi mitään muutakaan pulssia rajusti nostavaa aktiviteettia.

Ei muuta kuin tsemppiä ja think positive, se auttaa paranemiseen.
 
Olen sairastanut iriitin kahdesti, ja voin sanoa että 1½ vuotta oli elämästä osittaista helvettiä tuon takia. Tippaa ja laajentajaa ja voidetta läträsin tunnollisesti useita kuukausia, söin kortisonia 6kk ja lopuksi pari kertaa vielä injektiona silmämunaan kortisonia [elämäni kivuliain ja hirvein kokemus ja silmä 'tippui' kortisonimöykkyjen takia ulos silmämunasta HYI SAATANA].

Itkin vähän väliä sitä että tuleeko musta sokea vai ei, sarveiskalvo oli täysin riekaleilla ja haavoilla sekä meinasi alkaa arpeutumaan pahasti [joka olisi haitannut näkökykyä]. Melkein 2v kielto oli piilareista ja vatsan limakalvot paloivat täysin rajun kortisonikuurin jälkeen. Jouduin vielä seuraavan vuodenkin popsimaan närästys-, ja maitohappolääkkeitä korvennukseen.

Ulkona asioidessa tuli paljon ongelmia, ihmiset kauhisteli silmää aina silloin kun se oli täysin verenpunainen ja kiinnittihän se toki huomiota myös muuten kun jatkuvasti veresti ja toinen pupilli oli melkein vuoden niin iso ettei iiristä eli värikalvoa erottanut ollenkaan.

Autolla ajamiset oli välillä helvettiä, treenaamiset ym vaikeutuivat, en osaa mitään muuta kuin valittaa tuosta ajasta, siinä tuli ravattua satoja kilometrejä silmäkirurgeilla ym, mulla oli aikalaisen pahana tuo siis. Mut pääasia on että siitä voi selvitä ja elämä jatkuu, luojan kiitos.

En voi muuta kuin samaistua ja kokea myötätuntoa sillä todellakin tiedän oikein raskaimman kautta kuinka vittumainen tauti on kyseessä. Yllättävän paljon muutkin silmävaivat haittavat arkielämää mutta tätä ei kyllä voita mikään...

Edit: Tän jutun muisteleminenkin on näköjään jo niin traumaattista että mä voin jo oikeesti tuntea sen sykkivän kivun ja tuskan silmämunassa ja viiltävän kivun valon osuessa. Sitä ei voi tajuta kuinka paljon SILMÄÄN voi sattua ja se kipu on käsittämätöntä koska sitä ei ole paljoa joutunut elämän aikana kokemaan...

Sen muistan vielä että kun eka iriittini puhkesi [se oli se rajumpi] niin silmäkirurgi pyysi lupaa kuvata silmäni opetuskäyttöön ja joihinkin lääketieteellisiin julkaisuihin ja kutsui puoli sairaalanväkeä katsomaan silmääni mikroskoopilla. Eli ilmeisen paha iriitti oli kun sanoi ettei oman uransa aikana ollut koskaan yhtä pahaa nähnyt. En siis ainakaan ihan turhasta valita :lol2:
 
Nyt kun olen lukenut MissEvilEven ja Pecbusterin kertomukset omista iriiteistään, niin tunnen selvinneeni taudista todella helposti. Sen verran oli kuitenkin omakin silmäni kipeä, että tunnen aitoa myötätuntoa teitä kohtaan. Toivottavasti Pecbusterin silmä paranee nopeasti, eikä meille kenellekään tule enää ikinä iriittiä. Mieluummin sitten joku muu, nopeammin paraneva tauti, jos on ihan pakko sairastaa.
 
Itse olen sairastanut iriitin viimeisen vuoden aikana neljä kertaa, onneksi joka kerta laimeampana. Alku oli ihan helvettiä, sitä luuli että silmässä on joku normi tulehdus, ja menin lääkäriin. Lääkäri antoi ihan tavallisia allergiatippoja. Käytin niitä pari viikkoa, mutta olo meni pahemmaksi. Meni toiselle lääkärille ja tohtori passitti saman tien keskussairaalaan. Iirikseen oli tullut kiinnikkeitä ja se juuri aiheutti valonarkuutta, kun mustuainen ei päässyt laajenemaan. No viikko sairaslomaa ja ihan sika hirveet lääkkeet päälle. Kyllä se ohi meni ja näkö jäi, mutta säikäytti. Opin ainakin että silmien kanssa ei kannata pelleillä, vaan heti kun oireilee niin lääkäriin.

Seuraavilla kerroilla tutkittiin se reumatekijä ja sieltähän se löytyi HLAB27 tai jotain. Eli tuo geeni altistaa selkärankareumaan...tosi kiva, nuorempana sokea ja vanhempana sokea ja käppänä. No eikun salille pitämään selkälihakset kunnossa!

Ei muuta kuin tsemppiä, ottaa rennosti.
 
Update:

Nyt sitä on sitten syöty prednisolonia (=kortisonia) tablettina jonkin aikaa...

Nuo paikalliset kortisoni-lääkkeet nosti paineet (olen siis kortisoni responderi) niin koviksi, painelääkityksestä (Cosopt) huolimatta (eikä toisaalta iriittikään lähtenyt), että lääkäri määräsi oraaliselle kortisoni-kuurille. Aluksi 40 mg/vrk ja siitä sitten hitaasti alas annoksessa, nyt ollaan 10 mg/vrk annoksella. Iriitti oli parantunut paljon ja enää oli 1. tulehdussolu silmässä.

Mutta ne paineet... Tuo paine kipu on lääkärin mukaan kovinta kipua mitä löytyy, mulla mitattiin parhaillaan 47, joka ei vielä ole kovan kivun alueella (sellaista jomottavaa otsa ja ohimosärkyä).Tosin painemittausta edeltävänä yönä siellä yli 50 lukemisssa ilmeisesti käytiin, niin kovaa tuo särky oli. Nyt sitten seuraillaan painetta, tuleeko se täysin alas (nyt 20-30 välissä) kun kaikki paikallinen kortisoni jätettiin pois (ja oraalisessa tullaan alas) ja välillä kokeillaan jättää tuo painelääkitys pois. Samalla tietenkin seuraataan iriittiä, saadaanko se jo lopulta pois.

Mitään perussairautta ei iriitin taustalta löydetty, ei reumaa, ei selkärankareuma-tekijää (oliko se nyt HLAB27-tekijä) yms.

Kohta kolme kuukautta treenitaukoa ja kortisonia oraalisesti kohta 3. viikkoa... jenkkakahvoissa löytyy :david:
 
pecbuster72 sanoi:
Eli kysynkin tässä, onko muilla ollut tätä tautia, ja miten sen kanssa on pystynyt treenaamaan/elämään. Lääkärithän varottelivat sen uusivan jatkossa milloin mitenkin (kunhan nyt tämän ensimmäisen edes sais hoidetuksi) ja loppuelämä kait tämän kanssa on kärvisteltävä.
On ollut crohnin taudin liitännäisenä, viimeksi viime keväänä ja sitä ennen n. 5-6vuotta sitten lukiossa. Lukioaikana tuo olikin melkein jatkuva riesa, mutta sen jälkeen ei ole paljon ilmoitellut itestään viime kevättä lukuunottamatta. Eli ei tuo välttämättä ole koko loppuelämän ajan riesana.

Jotenkin nuo oireilut tuntuvat sijoittuvan stressaaviin ajanjaksoihin (viime keväänä piti suunnitella muuttoa yms) :david:
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
No enpä olis uskonut että iriitti voi olla noin kivulias ja hankala. Itselläni ollut nyt kolmen tai neljän vuoden ajan vähintään kerran vuodessa toisessa tai molemmissa silmissä. Kipu on lähtenyt yleensä jo muutaman päivän tippojen laiton jälkeen eikä muuta ole tarvittu kun laajennus- ja kortisonitipat ja salva. En ole kertaakaan välttänyt saunaa tai urheilua, koska ei ole ollut tarvetta. Silmänpaineet pysyneet hyvinä.
 
Hops.

Eli pari viikkoa sitten mulla todettiin tämä ihanuus. Keskellä yötä heräsin järkyttävään silmäkipuun ja vielä erehdyin kännykästä katsomaan kelloa. Voi herranjestas sitä tunnetta, kun pimeydessä laittoi kännykän valon päälle.Tuntui kuin puoli päätä ois revitty kerralla pois. Ei ollu itku kaukana..

No, pari viikkoa nyt tiputellu kortisoni tippoja ja yöksi voidetta. Mutta eipä ole kivut mihinkään häipyneet. Valonarkuus kyllä vähentynyt, mutta muuten tunne koko ajan kuin silmäballero ois jonku prässin välissä.

Melkosia kauhutarinoita sai tästä tredistä lukia, niin tuliki mieleen että kuinka nopsaan porukalla yleensä on tippojen aloittamisen jälkeen oireet lähteny? Lääkäri täti porisi että muutamassa päivässä pitäs lähteä mutta kun ei.. Ilmeisesti tässä häätyy lähteä takasin lekurille kitiseen?
 
Oli pakko tulla kertomaan omatkin kokemukset.

Vasemmassa silmässäni todettiin iriitti, kun olin 14-vuotias eli yhdeksän vuotta sitten. Iriitti oli kroonistunut, koska minulla ei ollut mitään klassisia oireita (valonarkuus, punoitus, kipu). Silmässä oli ainoastaan "roska" koko ajan. Kaksi vuotta myöhemmin todettiin selkärankareuma, jonka liitännäissairaus iriitti monesti on. Olen siis käynyt OYSissa kohta kymmenen vuotta 1-3kk:n välein ja vasempaan silmääni on tehty silmänpaineleikkaus (laitettu ns. molteno-putki, youtubesta löytyy kiva video hakusanalla molteno) ja kaihileikkaus.

Yhä edelleen tiputan kortisonitippaa ja silmänpainetippaa, tällä hetkellä myös kortisonivoide yöksi. Nyt silmässäni on jälkikaihea, joka kai leikataan sitten kun näöntarkkuus tippuu "tarpeeksi alas". Oikea silmä on onneksi vielä priimakunnossa, toivon parasta ettei sille tapahdukaan mitään.

Iriitin kanssa selviää: en ole koskaan välttänyt liikuntaa, vaikka periaatteessa vasemmassa silmässä on koko ajan pieni tulehdus päällä. Ei mulle kyllä ole koskaan ohjeita urheilun välttämäisestä annetukaan, paitsi toki silmäleikkausten jälkeen. Minusta on myös tullut erittäin hyvä silmätippojen laittaja - peiliä ei tarvita. Käyn aika paljon ja mielelläni salilla, mutta urheilussa mulla on ollu jo aika pitkään sellainen ohje, että teen niin paljon ja sellaisia liikkeitä, ettei satu mihinkään.

Tämä on ensimmäinen viestini tänne, mutta täytyy sanoa näin offtopic, että olen löytänyt täältä paljon vastauksia ja hyviä ohjeita omaan liikkumiseen ja lihashuoltoon vaikka "perussairas" olenkin.
 
Hops.

No, pari viikkoa nyt tiputellu kortisoni tippoja ja yöksi voidetta. Mutta eipä ole kivut mihinkään häipyneet. Valonarkuus kyllä vähentynyt, mutta muuten tunne koko ajan kuin silmäballero ois jonku prässin välissä.

Melkosia kauhutarinoita sai tästä tredistä lukia, niin tuliki mieleen että kuinka nopsaan porukalla yleensä on tippojen aloittamisen jälkeen oireet lähteny? Lääkäri täti porisi että muutamassa päivässä pitäs lähteä mutta kun ei.. Ilmeisesti tässä häätyy lähteä takasin lekurille kitiseen?

Hellou, I'm with you :) kaikenlaisiin vaivoihin sita tassa elamassa tormaakin...

Mulla on nyt ensimmainen iriitti menossa, luultavasti johtuen siita, etta olen sairastanut reumaa pienen ikani (joskin se on kylla kovin rauhallinen ollut yli 10 viime vuotta). Joka tapauksessa menin 2,5 viikkoa sitten laakariin punaisen, hirvittavan valonaran ja vuotavan silman takia, ja selkea iriittihan se oli. Vastauksena kysymykseesi oireiden lahtemisesta, voisin sanoa, etta omalla kohdalla pahimmat, eli kipu ja valonarkuus, helpottivat lahes taysin jo ensimmaisen tai toisen tipan jalkeen. Sen jalkeen silma on toki ollut laajentajien (?) takia sumea ja herkka tuulelle yms, mutta huomattavasti parempi joka tapauksessa. Nyt olen alkanut vahentaa laakitysta reippaasti, ja huomaankin, etta esim. auringonvalo tuntuu taas vahan enemman silmassa, joten saa nahda miten tama tasta kehittyy. Laakari sanoi, etta tulehdusta on viela jonkin verran jaljella ja silmanpaine hiukkasen koholla. Olen koittanut valttaa liikuntaa, mutta koneella tulee valitettavasti oltua aivan liikaa jo toidenkin takia. Noh, tuleva nayttaa, miten tama tasta kehittyy. :)

Tsemppia kaikille, selatetaan mokomat iriitit!
 
ei ole tuosta kokemusta, mutta molemmat näköhermot ovat olleet pahasti tulehtuneina, ovat edelleenkin, koska eivät parane, mutteivät enää haittaa normaalia päivää.
silmävaivat ovat kyllä todella vittumaisia.
 
Sain sitten minäkin iriitti diagnoosin silmälääkäriltä. Noita kortisoonitippoja sain reseptin ja lähetteen hyksiin mutta ei oo sen jälkeen kuulunut viikkoon mitään. Varta vasten kysyin että tartteeko mun tehä ite asialle jotain mutta kuulemma hyksistä sitten soittelevat kun haluavat mut sinne. Nyt oon sitten kuukauden verran kärsiny etenkin vasemman silmän nykimisestä ja molempiin silmiin tulee täyttä suttua jos on liian valosaa. Noi kuin "veitsellä viilletty" tai "tikulla tökätty" kivut sentään alkaa jäämään pois mutta koita tässä nyt tehä jotain kun ei nää mitään tarkasti. Pitääköhän sitä kohta alkaa soittelemaan jonnekkin että mitens toi hoitopuoli oikeen meinataan järjestää meikälle vai onko se sama kun silloin kun sain fibromyalgia diagnoosin, lekuri sano että guuglaa netistä ja että se on parantumaton tauti.... kiitos ja näkemiin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom