Norjalaiselta Aftermath Musicilta kodin löytänyt, Ruotsin Falunista kotoisin oleva In Mourning pääsee yllättämään - vieläpä positiivisesti. Jos levyn avaus- ja nimiraita ensi alkuun kuulostaakin My Dying Bride -henkiseltä raskastelulta, käy hyvin pian selväksi, että Shrouded Divinella puhaltavat pohjoisemmat tuulet. Pähkinänkuoreen kirjailisin In Mourningin tyyliksi Katatonia- ja Opeth-vaikutteisen melodisen ja melankolisen death metalin. Bändin iskevyydessä on jotain sellaista, joka tuo mieleen myös jenkkiläisen Daylight Diesin, jolle mainitut ruotsalaisbändit ovat yhtä lailla tarjonneet ravinteikkaan kasvualustan. Siihen nähden, että tämänlaista metelöintiä tuppaa tänä päivänä tulemaan vastaan liiankin kanssa, In Mourning suoriutuu ensilevyllään haasteista loistavasti.
Kuten vaikkapa In The Failing Hour osoittaa, In Mourning osaa myös päivittää soundiaan tähän päivään yhdistämällä säkeistön Blakkheim-patentoidut kitaraliidit hieman Göteborg-henkiseen kertosäkeeseen. Kokonaisuutena Shrouded Divine on yllättävänkin menevä, mutta silti fiilikseltään melankolinen levy. Jos puhutaan vielä bändin vaikutteista, sanoisin niiden olevan karkeasti Opethin tuoreemmilta levyiltä ja Katatonian vanhemmasta tuotannosta. Esimerkiksi By Others Consideredin riffit voisivat vallan hyvin olla Deliverancelta ja kitaramelodiat Brave Murder Daylta. Ymmärrän, jos näiden kahden bändin faneilla alkaa tässä vaiheessa arvostelua olla vaikeuksia hillitä sylkirauhasensa toimintaa; tavallaan tämä arvostelu lupaa aika paljon. Himoja hieman hillitäkseni sanonkin, että laadukkuudestaan ja sovituksellisesta kekseliäisyydestään huolimatta Shrouded Divine ei ole mitenkään ennenkuulematon tai erityisen omaperäinen tuotos. Se on kuitenkin mainio melodeath-siivilän läpi uitettu keitos katatonisia ja opethiaanisia vaikutteita, mikä ei etenkään debyyttilevylle ole lainkaan hullumpi saavutus.
Pääasiassa örinälauluin tulkittu levy saavuttaa kliimaksinsa The Black Lodgessa, joka on kuin oma ulottuvuutensa Shrouded Divinen avaruudessa. Toki levylle mahtuu muutama tylsempikin riffi, mutta hyvien riffien vaakakuppia ne eivät maanpinnasta irrota. Heiveröisemmin iskevät osaset ovat painottuneet tavanomaiseen ja jotenkin enemmän muodolliseen pätevyyteen kuin sisältöön luottavaan The Art Of A Mourning Kindiin ja levyn rivakimman raidan tittelin ansaitsevaan Past October Skiesiin. Näistä etenkin jälkimmäisen iskemättömyyden voi sanoa osaltaan johtuvan siitä, että kuuden mainion ja yhden kelvollisen biisin jälkeen päätösraita ei yksinkertaisesti enää onnistu esittelemään uusia puolia yhtyeestä. Kuten sanottua, seiskaraita The Black Lodge onkin sitten oma lukunsa koko Shrouded Divinella. Kyseisessä biisissä, ja etenkin sen kertosäkeessä In Mourning onnistuu oivallisesti tekemään Katatonia-vaikutteista jotain omanlaistaan. Jos ei muuta, niin tämä biisi kannattaa bändin Myspace-sivuilta käydä kuuntelemassa!
