Jaa-a... Paha sanoa mitään sinänsä näillä tiedoilla. Vähän vaikuttais vaan treenin aiheuttamasta sympaattisen hermoston liika-aktiivisuudesta. Plussakalorit/ylipaino(?) vielä päälle niin siinähän sitä soijaa puskee :D
Ilmeisesti ei mitään laihtumista ole ollut ja tuo väsymyskään ei mitään haittaavaa ole... Jos on kaulalla, kainaloissa tai nivusissa jotain uusia möykkyjä niin sitte vois vaikka huolestua... Hauska spekuloida, vaikka tuo onki suht tavallinen vaiva.
Tuossa yleisimpiä syitä yöhiksaan (kopioitu suoraan terveysportista)
Ihon hikirauhasten toimintaa säätelee tahdosta riippumattoman (autonomisen) hermoston sympaattinen osa. Hermosto aktivoituu, kun kehon lämpötila nousee ruumiillisen rasituksen yhteydessä tai kuumuuden vuoksi, jolloin hieneritys viilentää kehoa. Luonnollisia syitä yöhikoiluun voivat olla liian korkea makuuhuoneen lämpötila tai liian paksu peitto.
Lukuisat muutkin syyt voivat aktivoida sympaattisen hermoston ja johtaa liikahikoiluun. Syiden joukossa on useita sairauksia. Niihin useimmiten liittyy muitakin oireita, jotka johtavat sairauden jäljille, mutta joskus sairauden alussa yöhikoilu voi olla ainoa oire.
Yöhikoilu aiheuttavia sairauksia ja tiloja ovat seuraavat:
Vaihdevuosien hormonimuutokset (ks. 1). Naisilla oireet liittyvät vähentyneeseen estrogeeni-hormonin tuotantoon. Tällöin yleensä esiintyy myös kuumia aaltoja ja muita vaihdevuosiin liittyviä oireita. Miehilläkin testosteroni-hormonituotannon heikkeneminen saattaa lisätä hikoilutaipumusta (ks. 2).
Lihavuus. Yöhikoilua siintyy ylipainoisilla enemmän kuin normaalipainoisilla. Osaksi se johtuu lihavuuden aiheuttamista sairauksista, esimerkiksi uniapneasta tai diabeteksesta. Myös huomattava lihavuus sinänsä ilmeisesti lisää taipumusta yöhikoiluun.
Runsas alkoholin käyttö. Alkoholi vaikuttaa suoraan sympaattiseen hermostoon, etenkin runsaasti käytettynä.
Uniapnea-oireyhtymä (ks. 3). Sairauden oireita ovat lisäksi voimakas kuorsaus ja hengityskatkokset sekä päiväajan väsymys.
Refluksitauti (mahansisällön nousu ruokatorveen, ks. 4). Refluksitautiin liittyy usein närästystä (ks. 5). Joskus sen ainoa oire on yöaikainen hikoilu.
Diabeteksen hermovaurio (ks. 6). Diabeteksen lisäsairautena esiintyy usein autonomisen hermoston häiriöitä, joiden tyypillinen oire on hikoilu.
Lääkkeet. Moniin lääkkeisiin liittyy haittavaikutuksena liikahikoilua. Näitä ovat etenkin tietyt masennuksen ja muiden psyyken häiriöiden hoitoon käytetyt lääkkeet.
Kilpirauhasen liikatoiminta (ks. 7). Sen muita oireita ovat laihtuminen, tiheä sydämen syke ja usein löysät ulosteet.
Jotkut reumaattiset sairaudet, joihin voi liittyvä ruumiinlämmön vaihteluihin liittyvää hikoilua. Näitä ovat esimerkiksi reumaattinen monilihassairaus (polymyalgia reumatica, ks. 8 ja SLE, ks. 9).
Krooninen (pitkäaikainen) bakteeri- tai virustulehdus. Näitä ovat esimerkiksi tuberkuloosi (ks. 10) sydänläppien tulehdus (ks. 11) ja HIV-infektio (ks. 12), jotka kaikki ovat harvinaisia. Niissä yöhikoilu voi olla ensimmäinen tai pääasiallinen oire.
Jotkin syöpämuodot. Imusolmukesyövässä (ks. 13) ja kroonisissa leukemioissa (ks. 14) yöhikoilu on tyypillinen oire. Muita oireita ovat väsymys ja suurentuneet imusolmukkeet. Nämä syöpämuodot ovat melko harvinaisia.
Sydänsairaus. Sydämen vajaatoiminnassa (ks. 15) sydän joutuu makuuasennossa tavallista kovemmalle, mikä aiheuttaa yöhikoilua. Joskus sepelvaltimotautiin (ks. 16) liittyvä sydänlihaksen hapenpuute on kivuton ja ilmenee pelkkänä hikoiluna.
Läheskään aina ei yöhikoiluun löydy tutkimuksista huolimatta mitään syytä. Luotettavia tutkimuksia ei ole siitä, kuinka usein yöhikoilun syynä on jokin sairaus tai muu hoidettavissa oleva syy.