Järvenpää. Parikymmentä vuotta sitten Järvenpään kaduilla hillui tyttöjengi. Kaveriporukassa juotiin kaljaa, vedettiin röökiä ja pyörittiin Jägen kylillä. Välillä kaduilla tapeltiinkin.
Siinä porukassa oli mahdollisuuksia huonoille teille, mutta sattuma puuttui peliin. Koulun ilmoitustaululla oli mainos potkunyrkkeilyn naisten alkeiskurssista Järvenpään Kehäkarhujen salilla. Seitsemän tytön kaveriporukka lähti yhdessä kurssille. Kaikki muut lopettivat paitsi 14-vuotias
Hanne Lauslehto.
”Halusin osata puolustaa itseäni. Oli varmaan alussa vääriäkin syitä. Ehkä sitä halusi jonkin sortin maineen sinne kaduille”, Lauslehto kertoo.
Potkunyrkkeily oli kahdeksasluokkalaisen Lauslehdon pelastus. Kadut jäivät taakse.
Kaduilta salille ja salilta mestariksi. Se on kamppailu-urheilun klassikkotarina, joka toistuu lukemattomina variaatioina. Se on myös potkunyrkkeilyn maailmanmestarin Hanne Lauslehdon, 33, tarina.
Urheilusta oli apua tuskaisessa teini-iässä. Keskittymisvaikeuksista kärsinyt Lauslehto oli jäädä seiskaluokalle, mutta pääsi siirtymään kasiluokalle toiseen kouluun, mukautetun opetuksen luokalle. Toiminnallisessa opetuksessa kymmenen oppilaan luokka teki paljon retkiä, joilla opetus tapahtui.
Yläasteen kahden viimeisen luokan aikana todistuksen neloset, vitoset ja kutoset vaihtuivat kasin päättötodistukseksi yläasteen lopussa.
Yläasteen jälkeen Lauslehto suoritti kokkikoulun, mutta päätyi seitsemäksi vuodeksi hitsaamaan perheen omistamassa metallipajassa.
Lauslehto hitsasi vastushitsauskoneella tuhansia ja tuhansia kenkätelineiden ritilöitä. Niiden vuosien aikana Lauslehto voitti nyrkkeilyssä Suomen mestaruuksia.
”Isä tuki urheilussa. Sain tehdä kilpailumatkoja, jotka hän kustansi, ja sain palkkaa kilpailuista”, Lauslehto kertoo.
Vuonna 2009 perheyrityksessä vaihtui omistus, ja samaan aikaan iski globalisaation Kiina-ilmiö. Isot yritykset rupesivat tilaamaan ritilät Kiinasta. Kun metallipajan toiminta päättyi, Lauslehto kouluttautui hierojaksi.
Myös urheilu-uralla koitti käännekohta. Lauslehto saavutti vuonna 2010 ensimmäisenä suomalaisena naisnyrkkeilijänä MM-mitalin, kun hän sai pronssia Barbadoksen MM-kisoista. Sen piti olla välietappi matkalla Lontoon olympialaisiin.
Olympiapaikka lipesi käsistä vuoden 2012 MM-kisoissa, kun hän hävisi toisella kierroksella ottelunsa kahdella pisteellä. Kolmen vuoden työ valui hukkaan.
”Se oli siinä kohtaa elämäni kauhein hetki. Mietin lopettamista ja menin suoraan ranneleikkaukseen. Minulla todettiin ylikuntotila, joka pakotti seitsemän kuukauden tauolle. Loukkaantumiset olivat viimeinen niitti nyrkkeilyuralle”, Lauslehto kertoo.
Kaksi vuotta sitten Lauslehto palasi ensimmäisen lajinsa potkunyrkkeilyn pariin. Ensimmäisen ottelunsa jälkeen hän huomasi olevansa oikeastaan enemmän potkunyrkkeilijä kuin nyrkkeilijä. Nyrkkeilyuran ansiosta hyvä potkunyrkkeilijä.
”Sitä ei oikein osaa selittää, miten silmä näkee, että tuolla on paikka ja sinne pitää lyödä tai potkaista.”
Viime viikolla Lauslehto sai 19 vuoden urheilu-uralle kruunun, kun hän voitti Irlannissa järjestetyissä potkunyrkkeilyn MM-kisoissa kultaa täyskontaktityylin 52-kiloisten sarjassa. Jo toisessa ottelussa hän voitti ykkössijoitetun, venäläisen
Irina Parahinan, ja mestaruus tuli neljän ottelun jälkeen.
”Tuli aika herkistynyt olo. Aluksi ei oikein ymmärtänyt, sitten tuli itku, sitten tuli ilo, itketti ja nauratti samaan aikaan. Sanoin kuvaamaton fiilis”, Lauslehto kertoo.
”Nyt olen aina maailmanmestari, kukaan ei voi viedä minulta sitä pois.”
Sali on edelleen Lauslehdon toinen koti.
”Väliin on mahtunut kaikenlaista. Ei ole ollut motivaatiota ja ei ole kiinnostanut, mutta aina sitä lopulta kampeaa itsensä takaisin salille. Kait se on se rakkaus lajiin.”
Ensi vuoden alussa hän aloittaa valmistautumisen Euroopan mestaruuden puolustamiseen. Kahden vuoden päässä siintää MM-kullan puolustaminen.
Mestaruus ei tuo suuria muutoksia tai rahoja.
”Lämmintä kättä. Suurin palkinto merkitsee enemmän kuin mikään materia.”
