- Liittynyt
- 16.4.2002
- Viestejä
- 98 640
Ja kuvahan ei ole oikea lehden kansi, ettei kukaan niin imeläksi miestä luule.
----------------------------------------------------------------------------------
Sulla on ilmeisesti hivenen lajitaustaa ja myös kilpailukokemusta kamppailulajeista. Kerrotko vähän niistä?
- No joo onhan noita lajeja harjoiteltu jo tuollaiset kaksikymmentä vuotta. Aloitin karatella vuonna 1986, kuten niin monet muutkin sen ajan nuoret pojat. Olin tuolloin kahdentoista ja tietenkin tuli katsottua tuolloin kaikki karate ja kung-fu leffat, joten potkimaan piti päästä. Ensimmäiset kymmenen vuotta menikin sitten enemmän vähemmän karatea harrastellessa. Sitten yhdeksänkymmentä luvun puolivälissä alkoi kiinnostaa kaikki vapaaotteluun ja mattopainiin liittyvä. Yllätys yllätys syynä oli tietenkin ensimmäiset UFC:t ja Shootfightingin rantautuminen Suomeen.
Sitten yhdeksänkymmentäluvun loppupuolella aloitin kisaamaan vapaaottelussa ja matkustelin Brasiliaan treenaamaan BJJ:tä. Kisasin myös jonkin verran lukkopainissa. Vapaaottelussa ottelin viisi kertaa, joista kaksi on häviöitä ja kolme voittoa. BJJ:n MM-kisoihin osallistuin Riossa vuonna 1999 ja taisin olla ensimmäinen suomalainen joka on kisoissa otellut, takkiin tuli kuitenkin heti ekalla kierroksella.
Oletko lopettanut jo aktiivikilpailemisen? Lopetitko mahdollisesti loukkaantumisen takia, vai mistä lopettamispäätös tuli, vai onko päätös edes ollut lopullinen?
- Vuonna 2002 ottelin viimeisen kerran shootfightingissa, jolloin vaakakupissa oli pohjoismaiden mestaruus ottelu Tukholmassa. Epäonnistuin täydellisesti ja vamma oli lähinnä henkinen… Sen jälkeen olen vielä kilpaillut satunnaisesti BJJ:ssä ja lukkopainissa.
En ole tehnyt itselleni vielä selväksi aionko otella vai en? Vapaaotteluun en todennäköisesti enää palaa. Olen viimeisen kuukauden aikana löytänyt vuosia kateissa olleen treenifiiliksen ja jotenkin toi BJJ-tatami vaan vielä mielessä polttelee.
Et ole kuitenkaan siirtynyt täysin pois lajien parista, vaan siirryit median puolelle. Mitäs tämä nyt oikein tarkoittaa?
- Kamppailulajit ovat olleet aina se mun juttu, joten siirtyminen aktiivikilpailemisesta lehden tekemiseen oli omalta kohdaltani varsin luonnollinen. Haluan tätä kautta antaa jotain takaisin yhteisölle, joka on antanut minulle niin paljon. Tietenkin kiire lehden tiimoilta on järkyttävä, eikä sitä voi eikä pidäkään verrata kilpailemisen tuomaan harjoittelumäärään.
Painaako deadlinet päälee… onko stressiä?
- Painavat päälle ja on stressiä.
Onko se sen arvoista?
- Ehdottomasti. En voisi kuvitella itselleni mitään muuta ammattia. Rakastan jokaista hetkeä, jonka lehden parissa vietän. Olen ollut melkoinen tuuliviiri viimeiset kolmekymmentä vuotta, mutta nyt vihdoinkin tuntuu siltä että olen löytänyt sen oman juttuni.
Pitääkö paikkansa että olet luova ihminen?
- Mitä tarkoitat luovuudella, mielestäni sitä on monen laista?
Luovuutta on kyllä monen laista mutta tässä tarkoitan lähinnä sitä miten pidät palikat kasassa lehden tekemisen tiimoilta, kun informaation määrä on lähinnä rajaton?
- Kyllähän se melkoinen haaste on. Kun lehti ilmestyy vielä kuusikertaa vuodessa, on esimerkiksi jutut valittava, ei uutisarvon perusteella, vaan sen perusteella että aiheet ovat suhteellisen ajattomia. Kyllä siinä kuitenkin saa luovuutta käyttää että saa mielenkiintoisen lukupaketin joka kerta kasaan. Mulla on tietenkin selvä visio siitä miltä korkealaatuisen lehden tulisi näyttä ja mitä se pitää sisällään.
Oletko kriittinen kun saat lopputuotteen (jota ei voi enää muuttaa) käteesi?
- Olen, joskus jopa liian kriittinen. Välillä on mennyt yöunet kun joku pikku virhe painaa mieltä. Lehden tekeminen on jatkuvaa kehittämistä. Jos on täysin tyytyväinen tuotteeseensa, voi minun mielestäni lopettaa koko homman. AINA on jotain parannettavaa…
Lopputulos koostuu lähinnä sisällöstä, taitosta ja painojäljestä. Itse tuotat näistä mun mielestä tärkeimmät eli sisällön ja taiton. Miten paljon tässä on hommaa yhdelle miehelle?
- Tietenkin todella paljon, eikä kukaan pysty yksin tekemään kokonaista lehteä. Mulla on hyviä vakkari kirjoittajia ja avustajia, vaikka kirjoitankin vielä todella paljon itse lehteen. Toki ei tuota sinunkaan panosta voi millään tavalla väheksyä. Olet kuvannut FightSporttiin todella paljon ja se on tietenkin tärkeä osa lehden ulkoasua ja identiteettiä. Minulle kävi todellinen lottovoitto kun sain vielä remmiin Nina Vikmanin, joka on työskennellyt viimeksi Aller julkaisussa kuusi vuotta. Nina editoin ja oikolukee nyt kaikki artikkelit, joten sisällön taso on myös noussut huimasti. Eli mulla on kasassa aika hyvä paketti lehden tekemistä ajatellen.
FightSportin tulevaisuus. Riittäkö kuusi numeroa vuodessa, vai onko tarkoitus lisätä numeromäärää?
- Se on pitkälle kiinni siitä miten lehti kasvaa. Uskoisin että ensi vuosi mennään vielä kuudella numerolla, mutta 2 – 3 vuoden aikajaksolla numeromäärät pitäisi saada sinne 8 – 10 numeron tietämille.
Henkilökohtaiset tulevaisuudensuunnitelmat. Sulla on yksi lapsi, mutta riittääkö yksi vai onko tarkoitus hommata lisää?
- No, se tietenkin riippuu myös avovaimosta, noita lapsia kun on vaikea tehdä yksin. Nyt olen täysin tyytyväinen siihen että perhettä pyörittää yksi kaksivuotias tytär, mutta eihän sitä koskaan tiedä? Omat suunnitelmat pyörivät lähinnä työn, treenin ja perhe-elämän yhteensovittamisessa, joista perhe-elämä tietenkin ottaa leijonan osan. Mutta treeni tuntuu taas maistuvat, vuosien on/off-treenailun jälkeen ja sillekin tuntuu aikaa löytyvän. Haaveena olisi että pystyisi joskus vielä pitämään lomaa ja päästä vähäksi aikaa perheen kanssa pois näistä ympyröistä.
Lomaa? Onko se jotain syötävää?
- Ilmeisesti koska kaikki siitä puhuvat…
Kiitos haastiksesta ja loman odotuksia.
Saattais olla hyviä.