Häiriöiselle apua

[melina]

Olen entinen anorektikko ja viisivuotiseen taipaleeseeni sairauteni kanssa on kuulunut tasaisesti sekä ylä-, että alamäkiä ja nyt olen taas matkalla sinne pimeämmälle puolelle. Kituutan ensin jonkin aikaa, kunnes tilanne raukeaa monen päivän ahmimissessioihin. Nyt takana on ensin onnistunut dieetti ja 4 päivän ahmintamaraton ja olo on sen mukainen enkä vaakaa päin uskalla edes vilkaista. Haluaisin oppia syömään oikein ilman lihomista ja terveellisesti, jotta ahmintakohtaukset jäisivät pois. Minulla on käytössäni kyllä ravitsemusterapeutin tekemiä listoja, mutta ne ovat suoraan kuin Primulan mainoskampanjoista. Sen verran vaaleaa leipää sinne tunkevat. Eli jos täältä saisin hieman ammattitaitoisempia vinkkejä.

Liikun paljon silloin kun en ahmi, sillä ahmiessa on olo jo fyysisesti sen mukainen, että jalka tuskin kauheasti nousisi jumpatessa, psyykkisestä olosta puhumattakaan. Eli ns. hyvinä kausina käyn n. 4-6 kertaa viikossa Body Combatissa, Sats Pulsessa, spinningissä, bosu-tunneilla tai vastaavissa. Mittani ovat tällä hetkellä 157cm ja 44kg. Ruokavalioni koostuu terveellisistä ruoka-aineista kuten ruisleivästä, puurosta, vähärasvaisesta lihasta, maitorahkasta ja kasviksista. Kuitenkin määrät ja miten ruoan rytmitän tuottavat kohtuuttomasti vaikeuksia. Jotenkin suhteellisuudentaju oman ruokavalion kohdalla on aika vääristynyt. Eli löytyisikö täältä vinkkejä? En halua alkaa proteiinijauhoja tai palautusjuomia juomaan, sillä tavoitteena ei ole ihan täydellinen fitness-elämäntapa kuitenkaan ainakaan toistaiseksi. Ensin pitäisi saada ihan normaali elämä jotenkin fiksusti kasaan.

 

[Gillyanne]

Tervehdys Melina, ja hienoa, että olet löytänyt tiesi tänne Punttimimmeihin - täältä löytyy nimittäin niin vertaistukea, kuin myös niitä kaipaamiasi neuvoja.

Itse olen entinen syömishäiriöinen, taustalla on likitulkoon kymmenen vuoden ahmimis-kituutus-ahmimis-kituutus -kierre. Nyt olen ollut muutamia vuosia jo täysin "kuivilla", ja tunnen tällä hetkellä olevani niin hyvin "parantunut", kuin syömishäiriöinen vain voi olla. Ja ihan nimimerkillä "kokemusta on" ehdotan, että ihan ensimmäisenä viskaat vaa'an roskiin ja myös jätät sen sinne - vaakalukeman orjuudesta vapautuminen on nimittäin jo vähintäänkin puoli voittoa.

Noista syömisistä sitten... en oikein osaa antaa muuta neuvoa, kuin että opettele kuuntelemaan itseäsi ja kroppaasi. Sieltä se lähtee. Syö, silloin kun on nälkä - ja syö tarpeeksi - ja lopeta, kun olet kylläinen. Ruokapäiväkirjan pitäminen voisi olla hyödyllistä, mutta vain, jos olet syömistesi suhteen ns. raatorehellinen, vettä lukuunottamatta KAIKKI pitää kirjata ylös. Mitä taas tulee proteiinijauheisiin yms., niin missään tapauksessahan ne eivät ole välttämättömiä, mutta jos saan mielipiteeni sanoa, niin sinun tapauksessasi ne kyllä voisivat olla ihan suositeltavia, koska proteiinijauheen avulla saisit helposti ja kätevästi parannettua ruokavaliosi laatua ja lisättyä proteiinipitoisuutta - ja ehkä voisit tavallaan myös "huijata" itseäsi syömään (eli siis juomaan) enemmän laaturavintoa. Noh, kuten sanottua, välttämättömiä ne eivät kuitenkaan ole, joten päätös on sinun, ilmankin pärjäät.

Viitsisitkö muuten kirjoittaa tähän ketjuun jonkun tyypillisen päiväsi syömiset (siis sellaisen päivän, jolloin syöt mahdollisimman "normaalisti")? Olisi helpompi kommentoida noita syömisiäsi sen perusteella.

Tsemppiä, kyllä se siitä! :thumbs:

 

[ihanahelena]

sorke tähän väliin Gilly, kehtaatko käydä kommentoimassa siihen
omaasi "mitä söit tänään"-theardiin mun ruokaililusta. On siihen mun viestin jälkeen muutkin kirjoittaneet, mut kai sä sen sieltä löydät...

 

[melina]

Kiitos Gillyanne vastauksesta. Hienoa kuulla jonkun tästä oikeasti selvinneen, koska sen verran usein itselleen iskee sellainen epätoivoinen fiilis ettei koskaan tervettä päivää tule näkemään. Normaali päiväni on suunnilleen seuraavanlainen:

Aamupala:
- ruisleipä muutamalla kanamunasiivulla ja sulatejuustolla

Lounas:
- Jokin lämmin ruoka, 1dl riisi/pasta/couscous + 1 dl jotain lihaa
- reippaasti salaattia

Iltapala:
- Leipä/puuroannos/hedelmiä riippuen hieman päivästä

Tämä ruokavalio on ollut käytössä sen jälkeen kun olin "pakkolihotettavana". Sen ajan ruokavaliota en kyllä viitsi edes ylös laittaa.

 

[neiti]

Kuten varmaan jo arvata saatat, on energiansaantisi noilla pöperöillä aivan liian vähäinen ja tuohon vielä liikunnat päälle, niin voi voi:( Mutta ei aleta masentumaan, tuostahan on vain yksi suunta ja se on ylöspäin Nyt vain rohkeasti alat lisäilemään päivittäiseen ruokavalioosi ensin vaikka vain yhden välipalan, sitten toisen ja siitä sitten kasvatat ateriakokojasi ihan kunnollisiksi lautasellisiksi saakka, hitaasti mutta varmasti. Aluksi varmasti tuntuu vaikealta niin fyysisesti kuin henkisestikkin syödä enemmän, mutta kun huomaat kuinka paljon enemmän energiaa ja sitä kautta positiivistä fiilistä saat kunnollisen ruokavalion myötä, et varmasti halua palata entiseen. Hyvään ruokavalioon yhdistettynä tehokkaat treenit, siitä se muutos kohti parempaa huomista lähtee.
Niin ja välipaloina voisit nauttia vaikka rahkapurkin ananaksen kanssa, raejuustoa ja hedelmiä,ruisleipää tonnikalan kanssa jne. ja paljon hyviä vinkkejä ruokavalion koostamisesta ja määristä mitä muutkin punttimimmit syövät, löytyy tuolta mitä söit eilen/tänään -ketjusta. Tsemppiä ja voimia sinulle:thumbs:

 

[Miia-Maria]

Hei Melina, ja voimia sinulle oikein paljon!

Itse olen myös entinen syömishäiriöinen. Nykyään olen kuivilla teillä, kiitos ihanan miehen ja pakkotoiston. Kun ajattelen sen aikaista elämää, en koskaan haluaisi palata sinne. Päivät täytti kaloreiden laskeminen, lähinnä niin, että kalorit olivat mahdollisimmat alhaalla. Päivän ruokavalioon kuului ehkä viili, pari leipää ja rutkasti cola lightia. Urheillut en lainkaan, koska millä energialla sitä edes olisi jaksanut liikkua? Punttien nostelujen tultua kehiin, totesin, että kropassa ei ole energiaa millä niitä nostella, joten pakko ruveta syömään. Ja koska kroppa huusi energian tyhjyyttä, eivät ne lihakset myöskään kehity. Nykyään mietin, että jos en syö, kroppa syö aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi ne tuskalla hankitut lihakset.

Annan neuvoksi, kuten neiti sinua jo neuvoikin; ala syömään pikkuhiljaa enemmän, sinulle voi tulla muutama kilo lisää, mutta pituuttasi ja painoa katsoen, niitä saa paljon tullakkin. Joten älä huoli. Kun alkaa saamaan energiaa kroppaan, se tuo myös energiaa muihinkin puuhiin. Syötyäsi myös normaalisti, ahmimiskohtauksesi jäävät pois, koska useimmiten ne tulevatkin juuri silloin kun maha huutaa tyhjyyttä. Urheile silloin kun siltä tuntuu, silloin kun kaipaat sitä. Älä ajattele urheilua kalorien tappajana, vain tee sitä vain omaksi iloksesi.

Tsemppiä sinulle oikein paljon, ja toivottavasti kirjoituksestani oli edes pientä apua. <3

 

[melina]

Kiitos tosi paljon kommenteista! Ehkä voisin edes yrittää uskoa, että tilanne tästä kohenee. Olen aina ollut urheiluhäiöinen, että sinänsä en ole koskaan pelkillä porkkanoilla elänyt, joten enköhän jotenkin saa iskostettua päähäni sen ravinnon tärkeyden kun liikkuu.

Mutta kysymys on se, että millä ilveellä onnistun syömään kunnolla? Tuntuu etten koskaan tunne nälkää ja jos syön, tulen ähkyyn ensimmäisestä lusikallisesta. Ähky kun on kauhein olotila mitä voin kuvitella, en siihen helposti halua. Tunnen nälän enemmän ahmimishimona tai heikotuksena. Millä saisin vatsani huutamaan ruokaa kolmen tunnin välein? Ja millä opin nukkumaan vatsa kylläisenä? Nykyään en vain saa unta ennen kuin vasta aamun paremmalla puolella, jos vatsa ei kurni nukkumaan mennessäni. Hankalaa. Ja koska kuukautiseni ovat olleet poissa kohta kolme vuotta, en tiedä uskallanko lihasmassaa alkaa kasvattaa? Voiko sillä olla haittaa niiden palaamiseen?

 

[Venla]

Toivottavasti tilanne tosiaan kohenee ja saamistasi neuvoista on ollut apua. Muista kuitenkin, ettei syömishäiriö kovin helposti parane vain syömistä korjaamalla. Urheilusta - joka "pakottaa" syömään tarpeeksi - on apua sinänsä, että kehonkuva normalisoituu. Itselläni (myös entinen syömähäirikkö) ainakin jo pelkkä ryhdin paraneminen lisäsi itsetuntoa. Ne asiat jotka syömishäiriön taustalla ovat, eivät kuitenkaan välttämättä korjaudu treenillä ja ravinnolla, vaan pikemminkin terapialla - syömishäiriöthän ovat mielen, eivät ruumiin sairauksia yksinomaa. Sinusta sain tosin vaikutelman että tietty "anorektinen tai buliminen" toimintamalli on jotenkin jäänyt päälle, etkä ole päästä siitä. Ja TÄRKEINTÄHÄN on oma halusi parantua, joten olet oikealla tiellä.

Vaarana voi kuitenkin olla se, että alkaa ylettömän treenaamisen kautta paeta samoja asioita joita pakeni syömishäiriön kautta. Kun takana usein vielä on pakonomainen suorittaminen ja päteminen ja perfektionismi, voi treenikin mennä liiallisuuksiin. Itselläni nimittäin kävi juuri näin. Treenasin itseni ylikuntoon ja ruokavalioni taisi olla aika pakkomielteinen (tosin niitä ahmimisiakin kyllä sattui). Olet varmaan kuullut ortoreksiasta, eli pakonomaisesta tarpeesta noudattaa hyvin terveellistä tiukkaa ruokavaliota? Se ei välttämättä ole yhtä paha asia kuin muut syömishäiriöt mutta vankila siitäkin tulee. Ja syömisen ajattelu ei saisi viedä kaikkea aikaa! Siis kävi niin, että yhdestä häiriöstä tulikin äkkiä toinen. Eikä suhde treeniin ja ruokaan vieläkään ihan normaali ole (vaikka kenelläpä olisi? Tärkeintä olisi ettei ko. asia hallitsisi elämää).

Sitten paasauksen jälkeen käytännön vinkki;) Koeta syödä pieniä aterioita monta kertaa päivässä. Anna joskus - usein - itsellesi anteeksi lipsumiset. Anna painon rauhassa nousta (voit varmaan treenata lihaksiakin vaikka kuukautiset ovat olleet poissa, mutta KOHTUUDELLA, rasvaakin tarvii olla että hormonitoiminta palaisi kohdalleen), nauti siitä että painon noustessa saat voimia ja vahvuutta ja näytät hyvältä ja terveeltä! Anoreksiassa on se jännä puoli että kilojen karistessa karisee itseluottamuskin, ja oma identiteetti. Kun löydät itsellesi sopivan, innostavan tavan liikkua, ja syöt fiksusta ja hoidat myös ne pään sisällä olevat ongelmat kaiken taustalta kuntoon, sinusta tulee oma vahva itsesi taas.

VOIMIA! Ja iloa treeniin.

 

[Helmuska]

Itselläni anoreksiasta paraneminen alkoi noin 3 vuotta sitten. Nyt olen ollut luonnollisessa painossani noin 2 vuotta. Luonnollisella painolla tarkoitan painoa jonka pysymiseksi minun ei tarvitse olla dietillä tai stressata syömisistäni 63/167. Ja vaatekoko on pysynyt samana niin ikään pari vuotta. Minulle syömisen lisääminen, ja omista säännöistä pois oppiminen helpottui paljon, kun lisäsin liikuntaa. Ruokaa lisäsin kyllä reippaasti, niin paljon, että vaikka liikuin paljon, paino nousi kohisten. Ajatus siitä että jos en söisi tarpeeksi, treeni, kova työ lihasten takaisin hankkimiseksi menisi hukkaan. Söin aina kun siihen oli mahdollisuus ja niin paljon etten edes tunnistanut nälkää, kuin vasta vuosi sitten ensimmäisiä kertoja pitkästä aikaa. Samoihin aikoihin myös aineenvaihduntani alkoi vihdoin toimia normaalisti ja säännöllisesti. Olen tyytyväinen että olen tavoittanut painon, jossa olen saavuttanut myös mielenrauhan. Minun ei enää tarvitse pelätä lihomista, sillä kroppani on nyt tyytyväinen, se on säätänyt itsensä sopivaksi.
En voi väittää etteikö sairaus aina tiukan paikan tullen nostaisi päätään, mutta tiedän sen kaikki sudenkuopat ja olen oppinut voittamaan sen houkutukset. Ahmimiseenkin sorrun joskus, mutta siihen on lähes aina syynä liian pitkä tauko syömisissä. Kun syön 4 tunnin välein, ei ahmimishimokaan iske. Minun neuvoni on: syö säännöllisesti niin paljon kun pystyt (sanon noin sillä tiedän ettei sekään riitä). Pidä terveellinen pohja ruokatottumuksissasi, mutta älä kiellä itseltäsi mitään. Kaikkea on lupa syödä. Liiku kohtuudella, älä tee siitä itsellesi pakkomiellettä. Lupaan, että kun tavoitat oman luonnollisen painosi, tulet pitämään näkemästäsi.

 

[melina]

Kiitos todella paljon kannustavista palautteista jälleen kerran.

Joku mainitsi terapian, olen siellä kohta viitisen vuotta ravannut ja lopetin sen, koska koin sen hyödyttömäksi. Eli se ei ole ratkaisu. Olen aina piristynyt konkreettisista asioista, joten tärkeintä on saada elämä nyt järjestykseen että pääsen syömishäiriöisestä käyttäytymisestä eroon. Uskaltauduin hieman lisäämään ruokaa ja ajattelin, että kuulostaako tämä paremmalta?

Aamupala:
- ruisleipä kanamunalla ja kavlin kevyellä kinkkusulatejuustolla

Lounas:
- 2dl intialaista kanarisottoa + desi raejuustoa
- porkkana-ananasraastetta

Välipala:
- Danone 0% vaniljajogurtti + puolikas banaani ( olin töissä ja ei ollut mahdollista saada mitään protskupitoista tuohon settiin :( )

Päivällinen:
- 1 dl vihannes-raejuustomunakasta (kaksi valkuaista siis kananmunien osassa)
- 1 dl marinoituja broilerin fileesuikaleita

 

[Meah]

Kiitos todella paljon kannustavista palautteista jälleen kerran.

Aamupala:
- ruisleipä kanamunalla ja kavlin kevyellä kinkkusulatejuustolla

Ite siirtäisin tuon jogurtin aamuun

Lounas:
- 2dl intialaista kanarisottoa + desi raejuustoa
- porkkana-ananasraastetta

Miksi ihmeessä desi raejuustoa? Syö vaan huoletta koko purkki;)

Välipala:
- Danone 0% vaniljajogurtti + puolikas banaani ( olin töissä ja ei ollut mahdollista saada mitään protskupitoista tuohon settiin :( )

Osta jogurtin tilalta vaikka rainbow:n tonnikalaa öljyssä, on muutes hyvää.SEKÄ HALPAA ja mätä vaan naamaan koko banaani!

Päivällinen:
- 1 dl vihannes-raejuustomunakasta (kaksi valkuaista siis kananmunien osassa)
- 1 dl marinoituja broilerin fileesuikaleita

Paljonko raejuustoa on? ja hmm, paljonkohan toi desi on kanaa grammoissa?

Itse söisin vaikkapa ton munakkaan ja 200g kanaa.


Miltäs kuulostaisi?