- Liittynyt
- 26.5.2005
- Viestejä
- 9 072
Jännä ettei tälle pelille ole omaa ketjua, sen verran on maailmalla niittänyt mainetta. Korjataan tilanne.
Uusin God of War ilmestyi Playstation 4:lle 20.5.. Kävin noukkimassa tuon pelin toissapäivänä ja tullut tahkottua viikonloppu tätä. Aiemmat GoW on tullut pelattua läpi aina kolmoseen asti. Melkoisen löysän suoran iski pelinkehittäjät kolmosen jälkeen, tehden vain heikkoja yrityksiä tekohengittää sisältöä pelimaailmaan, eikä ne olleet kovinkaan suuria menestyksiä pelillisesti. GoW3 tosin oli helvetin viihdyttävä peli, joten palautteen perusteella uskalsin tämän ns. "nelosen" ostaa.
Nyt laitettiin pakka täysin sekaisin; GoW on erittäin upea paketti. Graafisesti peli on aivan kohtuuttoman hieno, ja vaikka hieman olin skeptinen normaalin PS4 suorituskyvystä (en omista Pro:ta), osoitettiin minut vääräksi. Maisemat, tekstuurit, taistelut ja loitsut näyttävät silmiähivelevän upeilta, eikä millään huomaisi kuinka vanhaa rautaa PS4 on. Valot ja varjot tekivät ehkä suurimman vaikutuksen, dynaaminen valaistus ja partikkeliefektit on toteutettu todella hyvin, komprimoimatta laisinkaan suoritustehoa. En tiedä miten tämä on saavutettu, mutta en valita.
Kuvat eivät anna kyllä mitään oikeutta upealle grafiikalle.
Pelityylillisesti ollaan erottauduttu normaalista GoW:sta melko paljon. Taistelu on huomattavasti tutumpaa dark souls -tyylistä taktikointia, jossa kilvenkäyttö, väistöt ja iskukombot pitää harkita tarkkaan. Aloitin pelaamaan neljästä vaikeusvaihtoehdosta ns. kolmannella, ja taistelu on hyvin brutaalia. Jokaisesta virheestä rokotetaan runsaasti, elinvoimaa ei saa takaisin helpolla ja vihulaiset kestävät pitkään kurmootusta. Silti taistelu ei tunnu epäreilulta, päinvastoin. Hetken tottumisen jälkeen taistelu on lähes parhaimmistoa mitä meleetyyppiseen pelaamiseen tulee. Tuttuun tyyliin pelin edetessä voi expalla ostaa uusia taitoja, kehitellä aseita ja kykyjä.
Matseihin tulee lisää syvyyttä, sillä pelissä mukana on Kratoksen poika, kuuluisa "boy". Poikaa pystyy komentamaan taisteluiden aikana yhdellä napilla, jolloin hän ampuu nuolia vastustajiin ja häiritsee niiden komboja tai toimintaa. Ajattelin alkuun että tekoälyn ohjastama poika on vain rasite, mutta yllättävän hienon synergian ovat saaneet aikaiseksi peliin. Skidi ei olekaan taakka, vaan itseasiassa toimiva kaveri.
Juonellisesti peli on kehittynyt harppauksin. Maailma on avoimempi ja täynnä sivutehtäviä, ja kartan kautta pääsee tutkailemaan maailmaa hieman samaan tyyliin kuin Skyrim ym. Fast travelia en ole vielä keksinyt pelistä, mutta karttamarkkereiden perusteella voi seurata tehtäviä ja kulkea paikasta toiseen. Tämä säilyttää hyvin immersion pelissä, ja seikkailu maailmassa tuntuu oikeasti syvälliseltä ja vaivan arvoiselta. Maailmaan on ripoteltu kaikkea niin artifakteista, boosteista kuin rahasta lähtien, jotka toimivat juonellisesti ja pelillisesti merkittävänä kivana.
Juoneen liittyen, koko pelimaailma ja pelin esitystapa on kokenut suurimman muutoksen. Kratos ei ole enää sama raivon täyttämä jumala, vaan paljon inhimillisempi, jotenkin... Surullisempi? En oikeastaan voi upota syvemmälle spoilaamatta peliä, mutta vaikka alkuun karsastin ideaa Kratoksesta inhimillisempänä, niin se toimii kuin tuhat volttia pelillisesti. Osaan samaistua pelihahmoon helpommin, se tuo syvyyttä ja antaa merkityksen. Pelintekijät ottivat tässä asiassa ison riskin muokatessaan monelle tuttua hahmoa, ja onnistuivat mielestäni helvetin hyvin.
Näin pikaisella pelailulla väittäisin pelin menevän heittämällä klassikoksi. Kokonaisuus tuntuu tasapainoiselta, syvälliseltä ja viihdyttävältä. Ehdottomasti arvokkaan hintalappunsa väärti.
Uusin God of War ilmestyi Playstation 4:lle 20.5.. Kävin noukkimassa tuon pelin toissapäivänä ja tullut tahkottua viikonloppu tätä. Aiemmat GoW on tullut pelattua läpi aina kolmoseen asti. Melkoisen löysän suoran iski pelinkehittäjät kolmosen jälkeen, tehden vain heikkoja yrityksiä tekohengittää sisältöä pelimaailmaan, eikä ne olleet kovinkaan suuria menestyksiä pelillisesti. GoW3 tosin oli helvetin viihdyttävä peli, joten palautteen perusteella uskalsin tämän ns. "nelosen" ostaa.
Nyt laitettiin pakka täysin sekaisin; GoW on erittäin upea paketti. Graafisesti peli on aivan kohtuuttoman hieno, ja vaikka hieman olin skeptinen normaalin PS4 suorituskyvystä (en omista Pro:ta), osoitettiin minut vääräksi. Maisemat, tekstuurit, taistelut ja loitsut näyttävät silmiähivelevän upeilta, eikä millään huomaisi kuinka vanhaa rautaa PS4 on. Valot ja varjot tekivät ehkä suurimman vaikutuksen, dynaaminen valaistus ja partikkeliefektit on toteutettu todella hyvin, komprimoimatta laisinkaan suoritustehoa. En tiedä miten tämä on saavutettu, mutta en valita.
Kuvat eivät anna kyllä mitään oikeutta upealle grafiikalle.
Pelityylillisesti ollaan erottauduttu normaalista GoW:sta melko paljon. Taistelu on huomattavasti tutumpaa dark souls -tyylistä taktikointia, jossa kilvenkäyttö, väistöt ja iskukombot pitää harkita tarkkaan. Aloitin pelaamaan neljästä vaikeusvaihtoehdosta ns. kolmannella, ja taistelu on hyvin brutaalia. Jokaisesta virheestä rokotetaan runsaasti, elinvoimaa ei saa takaisin helpolla ja vihulaiset kestävät pitkään kurmootusta. Silti taistelu ei tunnu epäreilulta, päinvastoin. Hetken tottumisen jälkeen taistelu on lähes parhaimmistoa mitä meleetyyppiseen pelaamiseen tulee. Tuttuun tyyliin pelin edetessä voi expalla ostaa uusia taitoja, kehitellä aseita ja kykyjä.
Matseihin tulee lisää syvyyttä, sillä pelissä mukana on Kratoksen poika, kuuluisa "boy". Poikaa pystyy komentamaan taisteluiden aikana yhdellä napilla, jolloin hän ampuu nuolia vastustajiin ja häiritsee niiden komboja tai toimintaa. Ajattelin alkuun että tekoälyn ohjastama poika on vain rasite, mutta yllättävän hienon synergian ovat saaneet aikaiseksi peliin. Skidi ei olekaan taakka, vaan itseasiassa toimiva kaveri.
Juonellisesti peli on kehittynyt harppauksin. Maailma on avoimempi ja täynnä sivutehtäviä, ja kartan kautta pääsee tutkailemaan maailmaa hieman samaan tyyliin kuin Skyrim ym. Fast travelia en ole vielä keksinyt pelistä, mutta karttamarkkereiden perusteella voi seurata tehtäviä ja kulkea paikasta toiseen. Tämä säilyttää hyvin immersion pelissä, ja seikkailu maailmassa tuntuu oikeasti syvälliseltä ja vaivan arvoiselta. Maailmaan on ripoteltu kaikkea niin artifakteista, boosteista kuin rahasta lähtien, jotka toimivat juonellisesti ja pelillisesti merkittävänä kivana.
Juoneen liittyen, koko pelimaailma ja pelin esitystapa on kokenut suurimman muutoksen. Kratos ei ole enää sama raivon täyttämä jumala, vaan paljon inhimillisempi, jotenkin... Surullisempi? En oikeastaan voi upota syvemmälle spoilaamatta peliä, mutta vaikka alkuun karsastin ideaa Kratoksesta inhimillisempänä, niin se toimii kuin tuhat volttia pelillisesti. Osaan samaistua pelihahmoon helpommin, se tuo syvyyttä ja antaa merkityksen. Pelintekijät ottivat tässä asiassa ison riskin muokatessaan monelle tuttua hahmoa, ja onnistuivat mielestäni helvetin hyvin.
Näin pikaisella pelailulla väittäisin pelin menevän heittämällä klassikoksi. Kokonaisuus tuntuu tasapainoiselta, syvälliseltä ja viihdyttävältä. Ehdottomasti arvokkaan hintalappunsa väärti.