Fysiikka-arvostelusta

[Zebra]

Keskustelupalstalla on paljon kommentoitu mm. syksyn kilpailujen arvosteluja/sijoituksia ja kyselty perusteluja niille.

Body fitnessissä ja fitnessissä fysiikkakierroksella katsotaan kehon linjoja, symmetriaa, lihaserottuvuutta (jota ei saa olla liikaa), mutta näiden fyysisten ominaisuuksien lisäksi myös kilpailijoita arvostellaan kokonaisuutena: lavaesiintyminen, asennot, look jne.

Täällä on paljon huudeltu sitä, että joku oli paljon kireämpi kuin paremmin sijoittunut (löysä) kilpasisko, mutta sijoitukset menivät pehmeämmän eduksi.

Sijoitukseen vaikuttaa paljon se, miten esiinnyt, niin fysiikkavertailuissa kuin fitnessvapaaohjelmassakin. Vaikka kunto olisi kova, mutta asennot ovat hanurista, niin sijoitus ei voi olla kauhean hyvä. Tuomareiden on arvosteltava kilpailijat sen hetkisen tilanteen mukaan. Eli vaikka kunto olisi kuinka kova salin peilissä, mutta et osaa näyttää niitä parhaita puoliasi lavalla, niin no can do. Eikä lavalla katsota sitä, kenellä on kovimmat jalat tai isoimmat hauikset, vaan sitä kenellä on tasapainoisin fysiikka.

Olen nähnyt paljon kilpailijoita, joista näkee, että fysiikka olisi hyvä, jos vaan asennot olisi kohdallaan. Sen perusteella, miltä joku näyttäisi, JOS OSAISI poseerata, ei voi sijoitusta jakaa.

Koska kyseessä on arvostelulaji, on tuomareidenkin tehtävä valinta, kuka kilpailija heidän mielestään on lähimpänä haluttua ja alkaa sijoittamaa muita kilpailijoita tämän mukaan. Joskus se vähän pehmeämpi kilpailija onkin kokonaisuutena paras: hän tuo hyvin omat parhaat puolensa esille, asennot on hallussa ja kehon llinjat ovat sopusuhtaiset ja malli oikea (ehkä juuri hyvien asentojen suhteen), yleisilme on urheilullinen ja naisellinen ja lavaesiintymisessä on sitä jotain. Siinä ei kireämpi lavat supussa ja toinen olkapää vinossa seisova kilpasisko mahda mitään.

Aivan samalla tavalla vapaaohjelmassakin on tuotava esille omaa osaamista ja tuotava myös sitä fiilistä esiintymiseen. Ei riitä, että naama peruslukemilla tekee vaikeita liikkeitä liike toisensa perään. Henkilökohtaisesti katson hyvällä fiiliksellä tehtyä vaikka vähän helppoakin vaparia mielummin kuin pelkkää permantosarjaa ilman esiintymistä ja viimeisteltyä koreografiaa. Tällainen ohjelma on yleensä loppujen lopuksi aika laimea ja harmaa, eikä fitness ole = telinevoimistelu tai aerobic, vaan se on fitnessiä. Eikä se, että vaparissa on puolivoltteja tai jotain muita vaativia liikkeitä, tee siitä parasta vapaaohjelmaa. Vaan se, että liikkeet tehdään vaivattomasti toisiinsa sidottuna kokonaisuutena ja esiinnytään satasella! JA sitäpaitsi liikkeiden on näytettävä helpoilta, ja tähän ansaan moni katsojakin joskus lankeaa.

Kilpailijan on tuotava omaa persoonallisuuttaan esille lavalla, niin vertailuissa kuin vaparissakin, silloin hän jää niin katsojien kuin tuomareidenkin mieliin.

Lavasäteily, viimeistellyt asennot ja hyvä kokonaisuus. Siinäpä se.

 

[Anne P]

Kun tällaisen tredin avasit, niin pitää lisätä vielä sellainen asia, että.. BF:ää "ulkopuoliset" arvostelevat välillä rajustikin siitä, kun tytöt keskittyvät pukuihin ja asentoihin, että keskittyisivät senkin sijaan kuntoonsa. Kyse on kuitenkin illuusiosta, jossa asennot ja puvut merkitsevät paljon. Ne eivät ole itseisarvo, vaan niiden välillinen tehtävä on suuri. Vaikka on kuinka kova fysiikka, hyvä malli ja rakenne ja kaikki, mutta ne voidaan pilata niin helposti juuri niillä fysiikkaan väärin leikatuilla koltuilla ja parhaat puolet pilaavilla asennoilla.

Kuten sanoit, kyse on vain ja ainoastaan siitä, miltä kilpailija näyttää juuri sillä hetkellä, kun tuomaristo häntä lavalla vertailussa katsoo. Ja nimenomaan, kyse on kokonaisuudesta. Tämä näyttää monilla unohtuvan...

 

[Faidra]

Noh, tytöt,miksei kellään ole mitään sanottavaa? Harmi kun täällä kisapuolella on niin kovin hiljaista. Niin paljon on aina kommentoitavaa kisasijoituksista, mutta sitten kun asiaa pohditaan yleisellä tasolla... ei kellään muka enää olekaan mitään sanottavaa. Luulisi, että kisaajat mielellään pohtisivat näitä juttuja yhdessä. En usko, että kukaan meistä on niin pro, että voisi rehellisesti sanoa ettei olisi lavasuorituksessaan pystynyt yhtään parempaan.

Mun mielestäni tämä on ihan hirmuisen tärkeä aihe. Tänä syksynäkin moni upeakroppainen kilpailija mahdollisesti menetti sijoituksia siksi, että poset ja lavaolemus eivät olleet niin hyviä kuin mihin kisaajalla olisi ollut edellytykset. Kuten Zebra sanoi, "Sen perusteella, miltä joku näyttäisi, JOS OSAISI poseerata, ei voi sijoitusta jakaa." Sama juttu myös siinä, että sen perusteella miltä joku näyttäisi... jos hymyilisi.... olisi lavalla läsnä... hioisi poseerausasennot omalle keholleen sopivimmiksi (jotta parhaat puolet tulevat esiin ja huonommat voidaan peittää)... hankkisi omalle kropalleen sopivammat asut... olisi pukeutunut itselleen paremmin sopiviin väreihin... toisi itseään enemmän lavasäteilyllä ja kunnon stailauksella esiin... ja niin edelleen, ei voi sijoituksia jakaa.

Sijoitus on kuitenkin aina kokonaisuuden summa. Sitä voi jumpata itsensä vaikka kuoleman partaalle, dieetata rasvat niin alas että säikeet näkyy poskistakin, mutta onko se tarkoituksenmukaista jos kokonaisuus ei ole hallussa?

En missään nimessä väitä, että itse olisin tässä täydellinen - kaukana siitä. Tulokaskisoissa kunto jäi aivan keskeneräiseksi ja ehkä olisi ollut viisaampaa jättää menemättä koko kisaan. Olin totaalisen pehmeä - mutta silti sijoituksissa minut oli laitettu itseäni paljon tiukemmassa kunnossa olevien kisaajien edelle. :wtf: Se pakettiteoria ei siis voi olla pelkkää puppua, vaan ilmeisesti huonollakin kunnolla voi sijoittua kohtuullisesti jos muistaa hymyillä. :D

Mielestäni kokemuksista pitää kuitenkin oppia, ja tiedostaa se mitä seuraavaa kertaa varten pitää tehdä. Kokonaisuus ja itsensä esille tuominen ratkaisee. Ei se, söitkö eilen 5g liikaa seitiä tai teitkö viikossa 15h aerobista. Ei sitä lavalla kukaan tiedä, jos et hymyile hampaat säihkyen, poseeraa ylväästi jne. Yhtä lailla kuin se aerobinen ja salitreeni on tärkeää, samoin ruokavalion pitäminen, niin on myös poseerauksen, oikeanlaisen mindsetin ja lavasäteilyn harjoittelu.

Mielestäni Pajulahden Minna on tuossa lavan haltuunottamisessa tämän maan aatelia. Aivan mieletön läsnäolo! Kuka olisi voinut esim. expossa tietää, että hän oli vielä saman viikon maanantaina vatsataudin vuoksi tiputuksessa? Se on kumma juttu, miten jo niin pienellä asialla - sillä, että päättää rakastaa sitä lavalla oloa, olla läsnä ja nauttia jokaisesta sekunnista siellä, saattaa välittää tuomaristolle ihan jotain muuta kuin mihin pelkällä kunnolla ja onnistuneella dieetillä olisi päässyt.

Pitäisiköhän seuraavalle dieetille lisätä poledancingia itsetunnon vahvistamiseksi ja diivaolotilan opettelemiseen, mindgym-jumppaa pääkopan hoitamiseksi ja naurujoogaa oikean elämänasenteen oppimiseksi... niiden perinteisten metodien lisäksi... :dance:

 

[K!tty]

Se pakettiteoria ei siis voi olla pelkkää puppua, vaan ilmeisesti huonollakin kunnolla voi sijoittua kohtuullisesti jos muistaa hymyillä. :D

Niin ja tämä on mielestäni niin väärin!Ei ole kyseessä mitkään missikisat vaan kisat jossa tärkeimpänä arvostelussa on fysiikka tai ainakin kuuluisi olla.On se nyt jumalauta väärin että paskempi kuntoinen sijoittuu paremmin vain ja ainoastaan siksi että hymyilee lavalla!!! Tottakai kokonaisuus ratkaisee mutta järki käteen,kyllä sen kunnon pitäisi olla ratkaiseva tekijä.

 

[Faidra]

Jos kunto olisi ainoa ratkaiseva tekijä, olisivat tämänkin syksyn sijoitukset menneet ehkäpä toisin. Kyllä mielestäni se on hyvä juttu, että kokonaisuutta katsotaan. En olisi silti sijoittanut itseäni edes yhdeksänneksi silloin keväällä 2006, mielestäni kunto, stailaus jne. ei antanut oikeutusta siihen. Mutta kaippa se on illuusiosta kiinni kaikki... eikä tässä nyt tarvitse minua ottaa esimerkiksi, helpointa vaan puhua omasta puolesta kun en nyt halua muiden sijoituksia sen kummemmin spekuloida.

 

[Anne P]

Tottakai tiettyyn rajaan asti se kunto on tärkein ja sen pitääkin olla. Eipäs taas liioitella. Mutta se, että onko yhdeksäs vai kolmastoista monesti ratkeaa niin simppelillä asialla kuin lavaesiintymisellä. Kun kisa on tiukkaa ja paljon erilaisia fysiikoita, niin pienetkin asiat ratkaisevat. Kun aika ottaa vertailuja on rajallinen, niin monesti ne jälkipään sijat-kun erot fysiikassa ovat pienet- ratkeavat juuri sen mukaan, miten kilpalija tulee esille sieltä. Ja toisekseen, tässä näissä jutuissa ei ehkä tarkoiteta sitä, että hymyllä mennään selvästi kovakuntoisemman edelle vaan sitä, että tuollaisilla seikolla saadaan omasta paketista paljon enemmän irti.

Body fitness olisi todella simppeliä arvosteltavaa, jos kaikki tytöt olisivat rakenteeltaan, mittasuhteiltaan, lihaksiston tasapainoisuudeltaan, näkyvyydeltään, väriltään, esiintymistaidoiltaan ja kaikkine muine kriteereiden JUURI samanlaisia, ja ainoat muuttuvat tekijät olisi kireys ja lihaksen määrä. Mutta kun ei ole. Ei ensinkään. Siis se fysiikoiden erilaisuuden määrä on rajaton. Minä pidän KOVASTI siitä, että kilpailijalla PITÄÄ olla sitä lihasta ja sen pitää olla kireää. Mutta mitä enemmän tätä lajia seuraa, tajuaa, ettei niiden mukaan voi olla ehdoton eivätkä ne ole ne ainoat kriteerit. Niin paljon kuin pidänkin viimeistellystä, kireästä ja lihaksikkaasta kokonaisuudesta, monesti hieman pehmeämpi ja lihaksistoltaan pienempi miellyttää silmää enemmän parempien mittasuhteiden ja rakenteen takia. Ja kaikkihan on edelleen kiinni siitä, miten sen kokonaisuuden esittää ja miltä se näyttää. Ja se miltä se näyttää, on paljon kiinni myös asuista, asennoista ja muusta lavaesiintymisestä.