Free Spirit on kuuden miehen melodiapartio. Kotisivullaan se ilmoittaa yrittävänsä tuoda melodiat, harmoniat ja henkeäsalpaavat biisit takaisin rockiin. Pale Sister Of Light osoittaa, että aie ei jää yritykseksi. Tämä bändi rokkaa!
Joka ikinen biisi on ladattu tosiaankin henkeäsalpaavan tarttuvalla kertosäkeellä. Melodiat jäisivät muuten päähän soimaan, mutta niitä on niin paljon! Kitarat koukuttavat kokonaisuuden vastustamattomaksi. Koskettimia soisin kuulevani enemmän, mutta kahden kitaran kokoonpanossa ne usein jäävät liiaksi taustalle, niin tälläkin kertaa.
Lähin vertailukohta FS:lle voisi olla vaikkapa valitettavan hiljaa viime aikoina pysytellyt Prayer, eli tarttuvat melodiat ja hyvällä tavalla persoonallinen solisti. Prayer ei ole kaukaa haettu esimerkki siinäkään mielessä, että Free Spiritissä soittaa sen entinen kitaristi. Biiseistä on vaikea nostaa kohokohtia esille niiden korkean tason ja tasaisen laadun vuoksi. No, nimibiisi nyt ainakin haastaa onnistuneesti Bon Jovin sen omilla aseilla. Radiosoittoon luulisi kelpaavan Heroes Don’t Cryn, jonka intro tuo mieleen Styxin Boat On the Riverin, mutta joka kaikeksi onneksi kääntyy hieman eri suuntaan jatkossa. Mitenkään nyt Styx-klassikkoa mollaamatta. Tuplakitarat näyttävät kyntensä Cry of an Eaglessa, joka tästä syystä nousee sittenkin kattauksen kovimmaksi biisiksi, jos nyt yksi pitäisi valita.
Kuten biisilistastakin voi päätellä, laulujen aiheet liikkuvat hyvinkin genren viitoittamilla poluilla. Hyvä niin, saarnat voikin jättää marisijoille! Free Spirit esittää perinteistä melodista hardrockiaan suurella sydämellä ja taidokkaasti. Se ei esitä sinänsä mitään uutta, mutta mitäpä siitä, pyörä on jo keksitty.
