- Liittynyt
- 10.6.2003
- Viestejä
- 766
- Ikä
- 47
Töiden puolesta tuli komennus lähteä Pohjois-Italiaan, joten lähdimme vaimon kanssa viettämään työpäiviä edeltävää viikonloppua Milanoon.
(Valitan kuvien laatua sillä en viitsinyt roudata järkkäriä matkassa vaan tyydyin käyttämään kehnoa taskupokkaria käytännöllisyyssyistä.)
Milano tunnetaan Italian muodin ja teollisuuden keskuksena, Moniin muihin Italian kaupunkeihin verrattuna Milanosta ei löydykään kovin paljoa kulttuurihistoriallisia nähtävyyksiä.
Demos:n toteama ”milano”-thredin alla että ”Milano on bisneskaupunki ja hyvin vakava verrrattuna Etelä-Italian menoon” pitää paikkansa enemmän kuin hyvin. Kahviloita sekä pikkukippoloita on melko vähän keskustan tuntumassa, eikä italialaiseen tapaan leppoisaa ilmapiiriä pääse aistimaan ainakaan näin alkukeväästä.
Malpensan lentoasemalta on luontevaa ottaa bussi keskusrautatieasemalle, Stazione Centralelle (7€/suunta). Paikka on sekä näöltään että kooltaan vaikuttava, mutta mielenkiintoinen tosiasia on se että suuri osa paikallisliikenteen junista ei liikennöi ko. asemalta. Hotellimme oli viihtyisä ja sijaitsi n. 300m asemalta (Hotel Garda)
Itse kaupungissa on helppoa ja halpaa liikkua Metrolla. Kahden päivän (48h) metrolippu kustantaa 5,5€ ja kiitos laajan metroverkon, maanalaisella pääsee ainakin kävelymatkan etäisyydelle tärkeimmistä paikoista. Metrokartta: http://www.citylightsnews.com/ztmmmp1.htm
Duomo:n alue on ehkäpä Milanon tunnetuin nähtävyys. Kirkko on suuri ja puluja riittää aukiolla…Itse kävimme vain pikaisesti räpsäisemässä pari kuvaa paikasta. Täällä matkailijan kannattaa olla tarkkana taskuvarkaiden/helppoheikkien varalta sillä varsinkin kesäkuukausina populaa riittää sekä valitettavasti edellä mainittuja lieveilmiöitä (myös meitä yritettiin lähestyä).
Duomo:n alueen hintataso on korkeahko joten suosittelemme sekä shoppailuun että syömiseen ennemmin ostoskatu Corso Buenos Aires:n aluetta.
Toisena tunnettuna nähtävyytenä voidaan mainita Michelangelon ”viimeisen ehtoollisen. Liput täytyy varata vähintään vuorokautta ennen joten maalaus jäi näkemättä tungoksen takia. Varauksen voi suorittaa: http://www.cenacolovinciano.org/sito/home.html)
Ruokaa ja juomaa ei voi sivuuttaa Italiassa käydessä. Corso Buenos Aires:n aluuelta löytyy kohtuuhintaisia mutta sitäkin parempia pikkuravintoloita joissa vatsan täyttää erittäin maistuvilla annoksilla pastaa ja pizzaa.
Suosittelen varsinkin ravintola Sabatini:a Via Boscovich, 54. (Buenos Aires:n sivukujalla rautatieasemalle päin.)
Välttäkää Ristorante Settembrini Via L. Settembrini 18-20. Kallista ja yrittivät kusettaa vielä ekstraa. Valitin ja maksoin ”vain” 91€ kahden hengen lounaasta!!!
Milanon arkkitehtuuri on lähinnä n- 5-kerroksista taloa toisen perään joten arkkitehtuurin perässä ei kaupunkiin kannata suunnata. Toki Milanosta löytyy myös poikkeuksia mutta pääsääntöisesti keskikaupunki on melko ”tasaisen” näköistä.
Autokanta on kaupungissa uudehkoa ja muutamia Suomessa harvemmin nähtäviä menopelejä tuli bongattua (Ferrareita vajaat 10 kpl).
Pelipäivä 8.3.
Vaimo matkusti kotia jo sunnuntai-aamuna ja itse suuntasin jo hyvissä ajoin kohti San Siro-stadionia. Duomo:n pysäkiltä metroon tuppautui paljon jengiä joilla luki mustissa paidoissa ”Curva Sud Milano”. Kyseessä on Milanon fanaattisimmat kannattajat joita voi todellakin kuvailla sanalla ”Fanaattinen”. Ei tullut mieleeni huudella ”Atalantaa!!!” siinä tilanteessa.
Olin San Sirolla puolen päivän aikaan mutta lippujonot olivat jo melko pitkät. Reilun puolen tunnin jonottelun jälkeen lunastin 34€ liput 2-kerroksen katsomosta punaiselta alueelta Curva Sud:n vierestä. Itse stadion on nähtävyys sinänsä. Kokoluokasta saa jonkinlaista perspektiiviä kun katsoo miltä näyttää normaalikokoinen nostokurki stadionin katolla.
Lippuja ostaessa tulee esittää passi tai ajokortti. Lippujen hinnat, stadionkartta sekä ohjeet paikalle pääsemiseksi löytyvät: http://www.acmilan.com
Stadionin alueelta löytyy fanikrääsä-kauppiaita sekä ruokakojuja joista ostin erittäin loistavan sämpylän paistetulla pihvillä & lisukkeilla. Valmiiksi tehtyjä sämpylöitä tulee välttää pilaantumisriskin takia varsinkin lämpimällä kelillä.
Aitoja ja törkyhintaisia fanikamoja saa San Siron virallisesta fanikaupasta.
Oli hienoa nähdä kentällä 6-7 Italian maajoukkuemiestä sekä eräs David Beckham. Ronaldinhon poissaolo harmitti hiukan. Tunnelma alkoi kohota jo vajaat tuntia ennen peliä ja jos ei keksi miksi menisi katsomaan kansainvälistä jalkapalloa niin menkää edes tunnelman takia!!! (Kuvat otettu ennen pelin alkua, itse pelista löytyy vidoemateriaalia)
Itse pelin voitti Milano 3-0 Filippo Inzaghin hattutempulla ja Curva Sud oli revetä liitoksistaan. Kyseisessä katsomon osassa ei ole turvamiehiä mutta miksi olisikaan sillä 15’000 fanaatikkoa voi olla hieman vaikea käskyttää. Turvajärjestelyt olivat erittäin tarkat mutta pelin puolivälissä vastapuolen katsomon takia räjähti pommi jonka seurauksena perseet tärisivät penkissä vielä n. sadan metrin päässäkin.
Pelin jälkeen tuntui vähintäänkin mielenkiintoiselta kulkea punamustien kannattajien keskellä kohti metroasemaa. Voitonlaulut raikuivat ja poliisihelikopteri pörräsi pään yläpuolella koko matkan.
Metrossa joku olikin sitten sammunut ja laatannut päälleen/lattialle/penkeille joten siinä tungoksessa tuoksu olikin kohtuullisen ”voimakas”.
Illalla olikin sitten aika suunnata kohti juna-asemaa ja uusia seikkailuja. (Lue. kaksi pitkää päivää neukkareissa)
(Valitan kuvien laatua sillä en viitsinyt roudata järkkäriä matkassa vaan tyydyin käyttämään kehnoa taskupokkaria käytännöllisyyssyistä.)
Milano tunnetaan Italian muodin ja teollisuuden keskuksena, Moniin muihin Italian kaupunkeihin verrattuna Milanosta ei löydykään kovin paljoa kulttuurihistoriallisia nähtävyyksiä.
Demos:n toteama ”milano”-thredin alla että ”Milano on bisneskaupunki ja hyvin vakava verrrattuna Etelä-Italian menoon” pitää paikkansa enemmän kuin hyvin. Kahviloita sekä pikkukippoloita on melko vähän keskustan tuntumassa, eikä italialaiseen tapaan leppoisaa ilmapiiriä pääse aistimaan ainakaan näin alkukeväästä.
Malpensan lentoasemalta on luontevaa ottaa bussi keskusrautatieasemalle, Stazione Centralelle (7€/suunta). Paikka on sekä näöltään että kooltaan vaikuttava, mutta mielenkiintoinen tosiasia on se että suuri osa paikallisliikenteen junista ei liikennöi ko. asemalta. Hotellimme oli viihtyisä ja sijaitsi n. 300m asemalta (Hotel Garda)
Itse kaupungissa on helppoa ja halpaa liikkua Metrolla. Kahden päivän (48h) metrolippu kustantaa 5,5€ ja kiitos laajan metroverkon, maanalaisella pääsee ainakin kävelymatkan etäisyydelle tärkeimmistä paikoista. Metrokartta: http://www.citylightsnews.com/ztmmmp1.htm
Duomo:n alue on ehkäpä Milanon tunnetuin nähtävyys. Kirkko on suuri ja puluja riittää aukiolla…Itse kävimme vain pikaisesti räpsäisemässä pari kuvaa paikasta. Täällä matkailijan kannattaa olla tarkkana taskuvarkaiden/helppoheikkien varalta sillä varsinkin kesäkuukausina populaa riittää sekä valitettavasti edellä mainittuja lieveilmiöitä (myös meitä yritettiin lähestyä).
Duomo:n alueen hintataso on korkeahko joten suosittelemme sekä shoppailuun että syömiseen ennemmin ostoskatu Corso Buenos Aires:n aluetta.
Toisena tunnettuna nähtävyytenä voidaan mainita Michelangelon ”viimeisen ehtoollisen. Liput täytyy varata vähintään vuorokautta ennen joten maalaus jäi näkemättä tungoksen takia. Varauksen voi suorittaa: http://www.cenacolovinciano.org/sito/home.html)
Ruokaa ja juomaa ei voi sivuuttaa Italiassa käydessä. Corso Buenos Aires:n aluuelta löytyy kohtuuhintaisia mutta sitäkin parempia pikkuravintoloita joissa vatsan täyttää erittäin maistuvilla annoksilla pastaa ja pizzaa.
Suosittelen varsinkin ravintola Sabatini:a Via Boscovich, 54. (Buenos Aires:n sivukujalla rautatieasemalle päin.)
Välttäkää Ristorante Settembrini Via L. Settembrini 18-20. Kallista ja yrittivät kusettaa vielä ekstraa. Valitin ja maksoin ”vain” 91€ kahden hengen lounaasta!!!
Milanon arkkitehtuuri on lähinnä n- 5-kerroksista taloa toisen perään joten arkkitehtuurin perässä ei kaupunkiin kannata suunnata. Toki Milanosta löytyy myös poikkeuksia mutta pääsääntöisesti keskikaupunki on melko ”tasaisen” näköistä.
Autokanta on kaupungissa uudehkoa ja muutamia Suomessa harvemmin nähtäviä menopelejä tuli bongattua (Ferrareita vajaat 10 kpl).
Pelipäivä 8.3.
Vaimo matkusti kotia jo sunnuntai-aamuna ja itse suuntasin jo hyvissä ajoin kohti San Siro-stadionia. Duomo:n pysäkiltä metroon tuppautui paljon jengiä joilla luki mustissa paidoissa ”Curva Sud Milano”. Kyseessä on Milanon fanaattisimmat kannattajat joita voi todellakin kuvailla sanalla ”Fanaattinen”. Ei tullut mieleeni huudella ”Atalantaa!!!” siinä tilanteessa.
Olin San Sirolla puolen päivän aikaan mutta lippujonot olivat jo melko pitkät. Reilun puolen tunnin jonottelun jälkeen lunastin 34€ liput 2-kerroksen katsomosta punaiselta alueelta Curva Sud:n vierestä. Itse stadion on nähtävyys sinänsä. Kokoluokasta saa jonkinlaista perspektiiviä kun katsoo miltä näyttää normaalikokoinen nostokurki stadionin katolla.
Lippuja ostaessa tulee esittää passi tai ajokortti. Lippujen hinnat, stadionkartta sekä ohjeet paikalle pääsemiseksi löytyvät: http://www.acmilan.com
Stadionin alueelta löytyy fanikrääsä-kauppiaita sekä ruokakojuja joista ostin erittäin loistavan sämpylän paistetulla pihvillä & lisukkeilla. Valmiiksi tehtyjä sämpylöitä tulee välttää pilaantumisriskin takia varsinkin lämpimällä kelillä.
Aitoja ja törkyhintaisia fanikamoja saa San Siron virallisesta fanikaupasta.
Oli hienoa nähdä kentällä 6-7 Italian maajoukkuemiestä sekä eräs David Beckham. Ronaldinhon poissaolo harmitti hiukan. Tunnelma alkoi kohota jo vajaat tuntia ennen peliä ja jos ei keksi miksi menisi katsomaan kansainvälistä jalkapalloa niin menkää edes tunnelman takia!!! (Kuvat otettu ennen pelin alkua, itse pelista löytyy vidoemateriaalia)
Itse pelin voitti Milano 3-0 Filippo Inzaghin hattutempulla ja Curva Sud oli revetä liitoksistaan. Kyseisessä katsomon osassa ei ole turvamiehiä mutta miksi olisikaan sillä 15’000 fanaatikkoa voi olla hieman vaikea käskyttää. Turvajärjestelyt olivat erittäin tarkat mutta pelin puolivälissä vastapuolen katsomon takia räjähti pommi jonka seurauksena perseet tärisivät penkissä vielä n. sadan metrin päässäkin.
Pelin jälkeen tuntui vähintäänkin mielenkiintoiselta kulkea punamustien kannattajien keskellä kohti metroasemaa. Voitonlaulut raikuivat ja poliisihelikopteri pörräsi pään yläpuolella koko matkan.
Metrossa joku olikin sitten sammunut ja laatannut päälleen/lattialle/penkeille joten siinä tungoksessa tuoksu olikin kohtuullisen ”voimakas”.
Illalla olikin sitten aika suunnata kohti juna-asemaa ja uusia seikkailuja. (Lue. kaksi pitkää päivää neukkareissa)
