Hihi.. ai kun ihana aihe. Tuosta pohdiskelusta mä aloitin taipaleeni kisoja kohti pari vuotta sitten. Mun haaveena oli saada fitnesskroppa, muistan vieläkin elävästi kun sanoin trainerille puhelimessa että "mä haluaisin näyttää semmoselta timmiltä fitnesstytöltä". En tosin uskaltanut kisoista silloin edes haaveilla. Olin TODELLA epäuskoinen, että minä voisin ikinä kilpailla. Olin mielestäni liian läski, minulla oli liian leveä lantio, liian huono pohja lajiin (=ratsastusta ja aerobiccia ja sitäkin jossain yliopiston jumpissa), liian vähän lihasta...
Vähitellen aloin ymmärtämään lajia ja etsin käsiini kaiken mahdollisen tiedon. Sitä kautta aloin myös näkemään mikä on se "hyvä rakenne" tai "hyvä malli" joista aina puhutaan. Olen joskus suomentanut jenkkipalstalta poimimastani viestistä mitä figure-kisaajalta haetaan:
"Tarkastellaanpa figure-kisojen kriteerejä. Pyöreät, leveät olkapäät; paksu, leveä selkä; pieni, tiukka vyötärö; kurvikas alavartalo; hyvä kaari reiden ulkosyrjässä joka sopii yhteen selän ja olkapäiden lihaksikkuuden kanssa; pyöreät pakarat ja takareidet; symmetriset mittasuhteet päästä jalkoihin; sopivan tiukka kunto ilman liiallista suonikkuutta ja korkeintaan hiukan säikeitä näkyvissä; alavartalo voi olla pehmeämpi, jolloin naiselliset muodot saavat näkyä; kauniit kasvot; naiselliset piirteet; terveet ja hyväkuntoiset hiukset; kuvauksellinen ulkonäkö on plussaa (tarkoittaa mm. puhdasta ihoa)."
Kropan muotoja voidaan muokata kovalla työllä melkoisen tehokkaasti. Tuosta listasta ei voi montaa kohtaa poimia, joille ei oikeasti voisi itse tehdä jotain. Esimerkiksi paksua vyötäröä voidaan häivyttää hankkimalla selkään leveyttä ja olkapäihin pyöreyttä sekä reisiin muotoa. Sellaisiakin toki on, joiden rakennetta ei voi vaan muuttaa niin paljoa, että koskaan välttämättä pääsisi sinne ykköspaikalle. Voittaminen tietysti on aina taas kiinni kisojen tasosta... joten joskus huonollakin rakenteella voi kiilata kärkeen. Pääasiassa - ainakin itse näin näkisin - hyvä balanssi ja symmetria kehossa + sopiva kireys + lavasäteily ovat ne avaimet siihen pärjäämiseen kilpailuissa. Hyvä rakenne ja löysä kroppa tuskin koskaan tuovat kultamitalia... toisaalta pelkästään sillä hyvällä rakenteella voi pyyhkiä sijoissa ohi sellaisen, jolla on huono rakenne ja tiukempi kunto.
Mun mielestäni joka ikisellä on samanlaiset mahdollisuudet pärjätä kisoissa. Me kaikki olemme kuitenkin yksilöitä ja harvassa ovat ne, joilla joka ikinen osa-alue on täysi kymppi. Toki sellainen on sitten helpommin siellä kärkikastissa... ja genetiikka tuo helpotusta muuten suhteellisen vaativaan urakkaan. Mutta niin se vaan on, että tässäkin asiassa olemme yksilöitä: joku saa helpommin lihasta, toinen pääsee helpommin kireäksi, kolmannella molemmat tuottaa ongelmia, neljänneltä puuttuu itsekuri, joltain muulta uskallus.
Koska fitness on lajina sellainen, että useimmiten tytöt ovat parhaimmillaan vasta 30-40 vuotiaina, ei kannata heittää kirvestä kaivoon ennenkuin treenivuosia on todellakin takana USEITA. Ilman sitä vuosien työtä ei ylipäätään voi edes tietää miten pitkälle se oma genetiikka riittää. Ainakin itse ymmärrän realiteetit enkä edes oleta, että tämän ikäisenä (pian 24) voisin olla parhaimmillani. Ne parhaat vuodet ovat vielä kaukana edessä ja tavoitteiden saavuttamiseen menee aikaa. Minua se ei kuitenkaan haittaa, koska se mitä teen on juurikin sitä mistä eniten nautin, tuli mitaleja tai ei. Ehkä 35-vuotiaana tosin jonkin verran voi ottaa pannuun, jos edelleen roikun häntäpään sijoituksia hakemassa. :D
Moni aliarvioi liian helposti itseään. Vaikka se kunto olisi juuri nyt ihan mitä hyvänsä, aina on mahdollisuus parantaa. Pitää muistaa, että loppupeleissä tässä lajissa kuitenkin kilpaillaan itsemme kanssa. Sijoitukset lavalla jaetaan sitten sen mukaan, kenellä on vähiten virheitä, ts. kuka on lähinnä lajin harrastajan ideaalia.
Mun kuvaketjussa on varmaan ihan hyvä esimerkki siitä, miten radikaali muutos voi tapahtua 23 viikon aikana. Yläkroppa pysyi muodokkaana (=olkapäät ja selkä pysyi lihoissa) ja alakroppa tiivistyi hurjasti. Vaikka olin vielä lavallakin alapainotteinen, muutos alkuperäiseen oli huima. Oikein todellinen projekti "Jokinorsusta taskuhamsteriksi"... Kuvia pääsee tsekkaamaan
täältä. Vain vipeille.
EDIT: ÄH. Toivottavasti kukaan ei nyt saanut tosta viestistä sellaista kuvaa, että pitäisin itseäni jotenkin ideaalina ja täydellisen rakenteen tms. omistavana.
Pointti oli siis se, että
kovalla työllä jopa täysin epäuskoinen tytteli voi lopulta kiivetä lavalle. Tarvitaan kovasti töitä ja omistautumista, että se onnistuu, mutta sitä lavalle nousun mahdollisuutta ei siis keneltäkään ole rajattu pois. En tarkoittanut että itse olisin joku täydellinen esimerkkitapaus.
