Faskiotomia vs. muut hoitokeinot

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Lillii
  • Aloitettu Aloitettu

3 kpl M-Nutrition MANIA!

LAADUKAS PWO

-40%
Liittynyt
25.7.2012
Viestejä
283
Taustaa: 20v normaalikokoinen nainen, 165cm ja 59kg. Kevyttä kävelylenkkiä päivittäin yhteensä n. 1,5h, salia 3-5krt viikkoon ja sillon tällön rentoa ja palauttavaa uintia. Penikat alkas vaivaamaan ekan kerran 2012 keväällä, kun aloin vaihtaa pieniä osia kävelystä hölkkään. Eli siis joku max kilsa hölkkää jossain vaiheessa lenkkiä. Vaiva ollu on-offia nyt pari vuotta, viime keväänä kävin fysioterapeutilla hierouttamassa kolme kertaa viikon välein, ei mitään pidempiaikasta apua. Tänään kävin ortopedillä, jonka aikasempiin töihin oon ollu tosi tyytyväinen. Lähdetään liikkeelle magneettikuvasta, ohjeena juosta jalka kipeeksi (oireet tällä hetkellä vaan vasurissa) ja siitä suoraan magneettiin. Lääkäri piti todennäkösenä lihaskalvon tiukkuutta/ahtautta, rasitusmurtuman mahdollisuus kuulema hyvin pieni kun luu ei ole arka. Kokeiltu on kaikkea mahdollista, eli hierontaa, venyttelyä (jota tulee muutenki harrastettua suht paljon), kinesioteippiä, kompressiosukkaa, kylmä-kuumahoitoo, kylmähoitoo, tulehduskipulääkkeitä, näin niinku nopeesti ajateltuna. Tossut on sekä fyssari että lääkäri todennu mulle sopiviksi. Molemmat polvet tähystetty, diagnoosina plica, vasuri 2009 ja oikea 2013, joten niillä ei pitäs olla enää merkitystä. Ton oikeen tähystyksen jälkeen aloin fyssarin kans juoksemaan, mutta kertaakaan en oo yli kilometriä juossu.

Magneettikuvan jälkeen ruetaan harkitseen leikkauksen mahdollisuutta, mutta täällä varmasti on joku joka osais perustella sekä faskiotomian puolesta että vastaan. Oon lukenu kaikki fiksut artikkelit mitä googlella oon löytäny, joten mielellään jotain omakohtasta tietoa jos löytyis.. Alkaa omat ideat oleen aika loppu näiden kokeilujen kanssa, joten niitäkin saa laittaa jos mieleen tulee :)
 
Ehtoota vain!

Itsellä alkoi penikat vaivaamaan jo ylä-asteen alussa. Sain silloin vapautuksen koululiikunnasta, kun ei yksinkertaisesti pystynyt juoksemaan tai edes hölkkäämään. Lukiossa sama homma jatkui. Oikeasti aloin näitä penikoita miettimään vasta kun oli inttiin meno edessä. Tiesin, että näillä ei mihinkään marssita, tai tehdä mitään muutakaan. Lykkäystä sain vuoden, ja minut passitettiin fysiatrille tutkimuksiin. Nämä eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään, penikat olivat äärettömän kireät. Olin ennen tätä käynyt fysioterapeutilla avaamassa niitä aina silloin tällöin, mutta ikävä kyllä penikat kiristyivät kamalaan kuntoon jo muutamassa päivässä. Tietyin ajoin olivat niin pahat, että häiritsivät jopa jalkareenejä. Nyt viime syksynä tilanne alkoi pahenemaan, penikoita särki myös ilman rasitusta ihan törkeästi. Varasin sitten ajan urheiluhierojalle, joka oli juuri aloittanut duunin.

Ensimmäisenä kertana totesi jo samantien, että penikat ovat todella pahassa kunnossa. Lihas ei toiminut ollenkaan. Minkäänlaista venytystä/supistusta ei saatu aikaan. Sinänsä jännä, että hieronta ei sattunut tai niin sanotusti tuntunut ollenkaan. Toisena ja kolmantena kertana hierottiin risiiniöljyllä, koitettiin saada penikassa oleva tavara (kuonat yms) liikkeelle. Tämä auttoi hieman, ja penikat pehmenivät pikkuisen. Nyt on käyty neljäs, viides ja kuudes kerta, ja penikat ovat ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen pehmeät. Eivät ne vieläkään kunnossa ole, en saa juosta/hölkkäillä/hyppiä, mutta kävelylenkkeihin annettiin lupa. Kaikki leposäryt ja kävelystä aiheutuvat säryt ovat poissa. Tuskin näistä ikinä sellaisia saa, että pystyisi juoksemaan/hölkkäämään. Mutta eipä se nyt maata kaada.

Viimeisimpinä hierontakertoina otettiin mukaan tuollainen magnesiumsuihke, jota ostin myös kotiin jälkeenpäin. Mielestäni se oli hyvinkin ratkaiseva tekijä, koska nesteet saatiin liikeelle ja näin ollen rentouttava magnesium pääsi lihakseen. Joten suosittelen koittamaan kunnon urheiluhierojaa, joka oikeasti on hoitanut penikoita. Suosittelen myös tuota magnesiumsuihketta, löytyy googlesta.

Leikkauksesta en osaa oikein mitään sanoa, mutta itse en ainakaan siihen halunnut lähteä. Sitä tarjottiin mahdollisuutena, mutta haluan kyllä koittaa kaikki muut keinot ennenkun sinne menen. Ja näillä näkymin tuskin ikinä tulenkaan menemään, mikäli paikat pysyvät tässä kunnossa, että pystyn kävelemään ja elämään "normaalisti". Pahoittelut sekavasta tekstistä, toivottavasti jotain tarttui mukaan :)
 
Hierontatekniikoista voisi kokeilla alkuun jäähoitoa,jolla "turrutetaan"sääriluun sisäreuna,tämän jälkeen asiakas asettuu puolittaiseen kylkiasentoon siten,että hoidettava jalka jää alimmaiseksi hieman koukkuun.Hieroja asettuu kohtisuoraan hoidettavan jalan yläpuolelle ja painaa peukaloilla voimakkaasti sääriluun reunasta alaspäin venyttäen ja mahdollisesti ratkoen kalvorakenteita polvesta nilkkaan asti.Kuulostaako tutulta?Tälläistä käsittelyä vois kokeilla.Tekee tosi gutaa!!!Itsehoitona voi kokeilla istua tuolille kipeä sääri terveen jalan polven päälle taitettuna samalla omilla peukuilla painaen sääriluun reunaa alaspäin.Itseltäsi löydät helposti kaikkein kipeimmän kohdan.Siitä vain sitten painamaan teräviä painalluksia,niin voimakkaasti kuin pystyt.Kannattaa hieroa aluetta aluksi n.3-5min jääpalalla,jotta alue ensiksi turtuu,muuten on aika kivuliasta.
 
Meikäläisellä oli teininä yleisurheilun ja koriksen johdosta aika pahat penikat (varsinkin oikean jalan tibia, joka oli lisäksi jossain yläasteen sählymatsissa saanut kovan lyönnin suoraan poikkiluuhun mailalla). En enää muista vaivasiko tibiat levossa, mutta kaikenlainen juoksu ja muistaakseni jopa pidempään kävelykin tuotti painekipua sääriluuta vasten. Levolla, saunomisella, venyttelyllä ja hieronnalla yritettiin spesialistin ohjeiden mukaan kuntouttaa jalkaa varmaan vuoden päivät, kunnes jossain vaiheessa edes monen kuukauden pakkolepo ei tuottanut mitään tulosta.

14-vuotiaana sitten tehtiin oikean tibialis anteriorin faskiotomia eli lihaskalvo viillettiin auki. Toipumisaika oli melko lyhyt ja mutkaton, ja tuon jälkeen mitään ongelmia ei ole enää koskaan ollut vaikka treenirasitus on ollut ajoittain moninkertaisesti suurempaa. Vasen jalka ei ollut yhtä paha kuin oikea eikä sitä koskaan leikattu, ja se jossain vaiheessa alkoi sitten ärtyä uudelleen. Sain kuitenkin suoralla tibialis anteriorin pumppailulla jo 17-vuotiaana penikkakivut pois, eli rupesin säännöllisesti pumppaamaan "etupohkeita" about 15-25 toiston sarjoja.

Vuodesta 2007 lähtien olen myös putkirullaillut varsinkin jalkoja aika ahkerasti, yleensä melkein joka päivä. Vasemman tibian rullailu oli aluksi melko tuskaista, mutta hyvin nopeasti lihaskudos pehmeni ja sitten se on pysynyt terveen pehmeänä ja elastisena melko pienellä rullaillulla tähän päivään saakka. Mitään penikkakipuja ei oikeastaan ole enää vuosiin ollut myöskään leikkaamattomassa jalassa, kun teen säännöllisesti noita tibialiksen pumppitreenejä ja rullailen säären etuosaa auki. Nyt olen jonkin aikaa rullaillut vielä Extra firm Rumble Rollerilla, jolla tuntuisi pääsevän jopa viemäriputkeakin paremmin käsiksi lihakseen:

Rumble%20Roller%20Compact%20BLACK%205%27X12%27.jpg


Mitä tulee faskiotomiaan, olen äärettömän tyytyväinen että tuo oikea sääri aikanaan operoitiin ja suoraan sanottuna harmittaa, ettei vasemmalle jalalle tehty samaa. Oikeaa säärtä ei nimittäin saanut tuon operaation jälkeen kipeäksi enää millään, ja noita ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä teenkin oikeastaan vain leikkaamattoman jalan takia.

Edit. Yksi kaveri (kilpakehonrakentaja) valitteli salilla vuosikausia todella pahoista penikkakivuista forkuissa, jotka ovat kyseisellä tyypillä aika massiiviset. Suosittelin aina harkitsemaan leikkausta, ja jossain vaiheessa lähetin kaverille julkaistuja keissitutkimuksia kyynärvarren faskiotomiasta, joilla oli onnistuttu hoitamaan pahaa kyynärvarsien lihasaitio-oireyhtymää. Lopulta kaveri sitten hakeutui leikkaushoitoon, eikä voisi nyt olla tyytyväisempi tilanteeseen koska käsi on nyt kuulemma aivan kivuton, ei häiritse enää treenejä lainkaan. Leikkautti aika nopeasti ekan käden jälkeen myös toisen forkun lihaskalvot auki, koska eka käsi parani nopeasti ja lopputulos oli niin positiivinen.
 
Edit. Yksi kaveri (kilpakehonrakentaja) valitteli salilla vuosikausia todella pahoista penikkakivuista forkuissa, jotka ovat kyseisellä tyypillä aika massiiviset. Suosittelin aina harkitsemaan leikkausta, ja jossain vaiheessa lähetin kaverille julkaistuja keissitutkimuksia kyynärvarren faskiotomiasta, joilla oli onnistuttu hoitamaan pahaa kyynärvarsien lihasaitio-oireyhtymää. Lopulta kaveri sitten hakeutui leikkaushoitoon, eikä voisi nyt olla tyytyväisempi tilanteeseen koska käsi on nyt kuulemma aivan kivuton, ei häiritse enää treenejä lainkaan. Leikkautti aika nopeasti ekan käden jälkeen myös toisen forkun lihaskalvot auki, koska eka käsi parani nopeasti ja lopputulos oli niin positiivinen.

Kyse ilmeisesti Leskisestä? Itsellä on forkkujen kanssa samanlaisia ongelmia ja tuntuu siltä että mikään ei auta kipuihin. Voiko tuollaiseen leikkaukseen päästä kunnallisen kautta? Onko mitään hajua mitä tuollainen toimenpide maksaisi yksityisellä? Kuinka pitkä toipumisaika oli?
 
Kyse ilmeisesti Leskisestä? Itsellä on forkkujen kanssa samanlaisia ongelmia ja tuntuu siltä että mikään ei auta kipuihin. Voiko tuollaiseen leikkaukseen päästä kunnallisen kautta? Onko mitään hajua mitä tuollainen toimenpide maksaisi yksityisellä? Kuinka pitkä toipumisaika oli?
Leskinen juu. Käsittääkseni eka käsi leikattiin kunnallisella ja toinen melko pian sen jälkeen yksityisellä, koska kunnallisella jonotusaika oli yli 6 kk ja nopean toipumisen myötä ei ollut intoa odotella toista puolivuotista saada toinenkin käsi kuntoon.
 
Itsellä oli vuosia penikat ongelmana. Järjestään vältin juoksua. Koripallo ja muut lajit, jossa tempo muuttui todella nopeasti sopivat kuitenkin itselle. Mutta juoksuun kun lähti, niin alle kilometrin matkanteon jälkeen kipu kävi sietämättömäksi. Nilkan taipuminen lakkasi täysin, kun juoksu veti lihakset niin jumiin.

Fyssarilla kävin hierotuttamassa niitä, kokeiltiin jopa jotain ultraääniterapiaa, mutta apua ei tullut. Leposärkyyn ehkä auttoi hetkellisesti. Tätä siis viikoittain n. 2kk ajan. Ongelmaa oli myös jalkojen palelun kanssa, tuntui että jalkoja paleli vaikka kesällä. Suoraa yhteyttä penikoihin ei voitu vetää, mutta mielestäni vaivat hellittivät leikkauksen jälkeen. Lisäksi iho oli säären päältä ns. pintatunnoton. Jos koskin varovasti kädellä säären päältä, en osannut yhdistää tuleeko "tuntosignaali" kädestäni vai säärestäni. Vieraan esineen/ihmisen kosketuksen kuitenkin tunsin, mutta en samalla tavalla kuin muualla kehossa.

Muista syistä kävin erikoislääkärillä ja mainitsin hänelle penikat. Hän vain jankkasi "rentouta nyt ne jalat" ja nauroin sille että eiköhän ne nyt ole niin rennot kun vaan voi olla. Hän kirjoitti lähetteen ortopedille. Ortopedi sanoi, että leikkaukseen vaan, aika pahoilta näyttää. Faskiotomia tehtiin molempiin jalkoihin samaan aikaan tähystyksessä, eli päiväkirurginen operaatio. Menin aamusta osastolle, iltapäivästä pääsin saliin. Operaatio tehtiin spinaalipuudutuksessa, pyysin rauhoittavan lääkkeen koska omaan "pienimuotoisen" neulakammon. Lisäksi sain tippaan kipulääkityksen.

Jos pelkäät leikkauksia, älä lue seuraavaa. Spinaalipuudutuksen saatuani hlökunta varoitti "jalat eivät välttämättä tottele kovin hyvin komentojasi, ole huoletta vaan, me nostellaan niitä tarpeen mukaan". No siinä valmisteluissa nostelin itse jalkani haluttuun asentoon ja ihmettelin että mitä ne nyt vouhottaa. Ensimmäisen viillon kohdalla purin hampaat yhteen ja säpsähdin. Kipu oli varsin mielenkiintoinen. Toisen viillon kohdalla sama juttu ja ortopedi kutsui anestesialääkärin takaisin. Jaloissa oli yhä tunto. Puudutus oli epäonnistunut, joten anestesialääkäri antoi toisen annoksen kipulääkettä (jotain opiaattikamaa, voisin mielelläni ottaa sitä kotiapteekkiin). Tämän jälkeen viillettiin taas ja sama reaktio. Anestesialääkäri laittoi kolmannen satsin kipulääkettä.

Tässä vaiheessa ei enää sattunut ja hetken päästä menetin tajuntani niin suuren lääkemäärän takia. Pari minuuttia olin kai pimeänä, herätessäni ortopedi tikkas jo viimeistä jalkaa. Heräämössä sain ruokaa ja joku operaatioon osallistunut opiskelija antoi koulutyöhönsä kuuluneen palautekaavakkeen täytettäväksi. Olin niin sekaisin vielä niistä lääkkeistä, että valehtelematta ne kirjaimet liikkuivat, joten en pystynyt sitä täyttämään. Täytin sen sitten poistuessani.

Päiväkirurgisissa toimenpiteissä pääsee kait kotiin kun ensimmäinen kusi on tullut. No sitä koittaessani huomasin mitä puudutukselle oli käynyt: se oli jäänyt lantion seudulle. Munat, pallit, perse, kaikki sieltä suunnalta oli aivan tunnottomia. Ihmettelin kun kusta joka paikassa, kunnes tajusin että se on mun omaa :D En siis tuntenut virtsaavani. Tämä kuitenkin katosi saman päivän iltana.

Palautumisesta: sain kepit pariksi päiväksi, puolivaikeeta kulkeminen kun molemmat jalat oli operoitu. Parin päivän päästä pystyi jo ihan hyvin kävelemään, pari viikkoa taisin odotella ennen kovempaa rasitusta. Lenkkiä en ole vieläkään oikein juossut, ehkä olen jäänyt varovaiseksi asian suhteen ja pelkään vaivan uusiutumista. Mutta operaatio siis auttoi. Leposäryt loppui, pidemmät kävelyt onnistuu ongelmitta saati että mitään vastaavanlaista puutumista olisin koskaan tuntenut.

Suosittelen kyllä ehdottomasti faskiotomiaa, se on kuitenkin tosi nopea ja varma apu. Mullekin ortopedi sanoi, että leikattuaan kalvon se lihas oli selvästi "vapautunut", eli levähtänyt "auki". Noi leikkauskomplikaatiot on vähän sellasta arpapeliä, mulla meni hieman vaikeuksien kautta voittoon toi homma, mutta ne nyt on sellasia jotka osuu kohdalle tai ei. En mä itse hoitohenkilökuntaa syytä mistään, päinvastoin asiantuntevaa sakkia ja komplikaation kohdatessa hoitivat asiat kuntoon.

Ja tosiaan, kaksi n. 1cm kokoista viiltoa per sääri. Arvethan niistä jäi, mutta itsellä ne nyt ei oikein edes näy enää kun on kuitenkin karvaset jalat ja muutenkin läpeensä ruma jätkä joten säären arvet on se pienin murhe kosmeettisesti.
 
Kiitos kovasti kaikista vinkeistä! :) Jäällä tosiaan saa aika hyvin säären tunnottomaksi, ja oonkin sitä vähän hieronu tunnottomana, mutta omat käsivoimat ei kovin pitkälle riitä. Mun usko noihin hierontajuttuihin tässä asiassa on vähän 5050, kun sillon ku kävin hierouttamassa (?), niin kävin 3 kertaa viikon välein, ja joka kerta se otti yhtä kipeetä, samoin se aika joka siinä kertojen välillä oli täyttä tuskaa. Et siinäkin tuli kuukauden tauko kaikenlaisesta penikoita kuormittavasti/ärsyttävästä treenistä, eikä siitä siis pidemmälti ollu mitään apua.

Itse en ihmisen anatomiaa mitenkään kovin hyvin tunne, mutta mun käsityksen mukaan hieroja hieroessaan irrottaa sitä kalvoa sääriluun kalvosta, ovat siis jämähtäneet yhteen sen takia, että lihas aiheuttaa painetta omalle kalvolleen? Oma logiikka siis sanoo, että jos pohjelihasten kalvot on tiukat, niin niitä ei juurikaan voi hieroa suuremmiksi, ainoastaan siis irrottaa sääriluun kalvosta. Faskiotomia siis auttais siihen, kun ne kalvot leikataan ja saadaan lihakselle tilaa.

Arpiahan jää tommosesta tottakai, mutta ei ne mua haittaa. Polvienkin arvet on lähes huomaamattomat, jos ei niistä tiedä niin niitä ei huomaa. Lähinnä nyt mietityttää se, että mitä sille leikatulle lihaskalvolle tapahtuu; kasvaako se jossain vaiheessa takaisin umpeen (jolloin vaiva voi uusiutua) vai jääkö se auki?
 
mitä sille leikatulle lihaskalvolle tapahtuu; kasvaako se jossain vaiheessa takaisin umpeen (jolloin vaiva voi uusiutua) vai jääkö se auki?
Lukemani perusteella leikattu kalvo kasvaa hiljalleen takaisin umpeen, mutta aiempaa suuremmalla lihaspussin tilavuudella (jolloin vaivan uusiutuminen on epätodennäköistä).
 


Kirjoita vastaus...

Suositut

Back
Ylös Bottom