Professori: Ulos eurosta, Portugali ja Kreikka!
Velkasaneeraus olisi paras vaihtoehto kriisiin ajautuneiden Portugalin ja Kreikan talouden kannalta, sanoo Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen. Hänen mukaansa Portugalin ja Kreikan olisi myös syytä erota eurosta.
Kreikan ja Portugalin eroaminen eurosta ja näiden kansallisten valuuttojen devalvoituminen toisi maiden kansantalouksille kaivattua kilpailukykyä. Nykyinen, EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston tukipaketteihin perustuva linja ei tähän pysty.
Professori Vesa Kanniaisen mukaan tukipaketit pönkittävätkin ensi sijassa saksalaisia, ranskalaisia ja espanjalaisia pankkeja, ei nälkäkuurille joutuvia kriisimaita.
– Väliaikaisratkaisuilla ostetaan aikaa, mikä sopii mainiosti Saksan, Ranskan ja Espanjan poliittiselle johdolle, koska tällöin vältytään omien pankkien nostamisesta pöydälle, Kanniainen sanoo Taloussanomille.
Kriisimaiden myymät valtiolainat ovat levinneet pitkin maailmaa, ei pelkästään pankeille, vaan myös muille institutionaalisille sijoittajille, jolloin velkasaneerauksen yksinkertaisin muoto olisi kriisimaiden päätös velkojen uudelleenjärjestelystä ja leikkaamisesta.
Tähän EU:n komission torjumaan vaihtoehtoon liittyisi pankkien pääomittaminen.
– Kaiken järjen mukaan vääjäämättömältä näyttävä velkasaneeraus on monimutkainen operaatio ja pankkien asema täytyy ottaa tällöin esiin. Silloin ei enää voi olla niin, että joidenkin muiden maiden varoja käytetään joidenkin toisten maiden pankkien pelastamiseen.
Suuria pankkeja ei saa päästää konkurssiin, sillä luottamus pankkisektoriin täytyy säilyttää kaikissa oloissa eikä uutta Lehman Brothers -kriisiä saa päästää syntymään, Kanniainen tähdentää.
– Pankkien pääomittaminen on luonteva ja normaali tapa pankkikriisin hoitamiseen, kuten on tapahtunut 1980-luvulla Yhdysvalloissa, 1990-luvulla Ruotsissa ja nyt Irlannissa.
Esimerkiksi Kreikan tapauksessa anteeksi annettavien velkojen määrä on huomattava, mistä tulisi pankkien taseisiin tappioita.
Tätä varten tarvitaan lisää pääomia, joiden on tultava omilta valtioilta.
Tällä hetkellä esimerkiksi Irlannin pankkien suurin velkoja on Euroopan keskuspankki, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että tukitaakka on jakautunut euroalueelle keskuspankin taseen kautta. Tätä Kanniainen pitää onnettomana.
– Keskuspankki ei ole oikea kanava pankkien rahoittamiseen.
Se tarkoittaa, että me olemme muiden eurovaltioiden mukana tukemassa näitä pankkeja, kun EKP ostaa ylihintaan velkapapereita markkinoilta.
Voidaan ajatella, että keskuspankki on ollut Irlannin tukena tilapäisenä apuna, mutta tämä ei ole EKP:n tehtävä.
Irlannin valtio ei yksin pystynyt pankkejaan pelastamaan, mutta Saksa, Ranska ja Espanjakin suurina kansantalouksina pystyvät.
Kanniaisen mukaan reunamaiden ero eurosta voisi johtaa samanlaiseen tilanteeseen kuin Argentiinassa 2000-luvun alussa.
Kiinteästä dollarisidoksesta luopumisen jälkeen peso devalvoitiin, mikä tuki argentiinalaisten tuotteiden kysyntää maailmanmarkkinoilla.
– Kreikan ja Portugalin kansainvälinen kilpailukyky vahvistuisi, tosin tuskan kautta, mutta ne saisivat ainakin uuden alun kansantaloudelleen, joka kärsii nyt sekä budjettivajeesta että vaihtotaseen vajeesta.
