Vika on henkisellä puolella kun laiheliini väittää että lihakset on liian isot. Tyyppi näkee ittensä ismpana kun on oikeasti. Tunnen näitä monta ja kyllä ne periaatteessa -ainakin osa- tajuaa että ne puhuu paskaa mutta kun ne ei jotenki voi ajatuksilleen mitään.
Mulla on itelläni toisinaan päiviä, jollon koen itteni niin huge norsuks että tekee mieli kutistaa ittensä muutamalla kilolla mutta sit yritän aatella järkevästi ja tajuta että olen jo nyt rakenteelleni hoikka ja laihduttaminen veis vaan lihakset jä jäljelle jäis törröttäviä luita. Mallinmittasta musta ei saa jollei luita katko...
Toinen mikä huvittaa ja ärsyttää on just se kun kaverit kehuskelee kuinka ne ei oo koko päivänä syöny mitään. Ristus että mulla ois huono olo jos koko päivän aikana oisin vaan juonu vishyä tms...No, illallahan ne sit syö ison kebab-aterian ja ottaa pari saunakaljaa. Jo kyllähän on "ihme" että miten voi silti olla pieni pelastusrengas vyötäröllä. Mutta en jaksa enää neuvoa kun ei ne usko edes perusvinkkejä.
Ja se kans ärsyttää kun syön usein pieniä aterioita ni kaveri tulee ja kommentoi: "häh, taasko sä syöt!" Ja samalla se ite tietysti vetää Mars-patukkaa jossa on enemmän kaloreita kun mun eväissä. Ja sit jos kieltäydyn juomasta alkoholia (en tietenkään halua pelkällä viinalla kerätä ylimääräisiä kaloreita jollen erityisesti ole juontituulella) ni alkaa ruikutus et "ei se yhtään lihota jos sä sillon tällön juot muutaman" ja sillon tällön tarkottaa väh. 2*vko.
Mä oon kai jokin valistajayyppi kun aina tekis mieli korjailla toisten täysin vääriä käsityksiä mut yritän kaverisuhteiden takia hillitä kieltäni...On vaan niin prkleen rankkaa selitellä omaa elämäntapaansa.
