Elämänfilosofiasi

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja HABA82
  • Aloitettu Aloitettu

HABA82

Liittynyt
26.8.2004
Viestejä
320
Jokaisella on todennäköisesti omanlaisensa käsitys siitä, mikä elämässä on tavoittelemisen arvoista ja millainen on ns. "eletty elämä" (tiedättehän kommentin "hanki elämä" :thumbs:). Kertokaapa millaiseen elämään uskotte voivanne olla kuolinvuoteella tyytyväisiä.

Itse ajattelen elämän etenemisenä jotain arvokasta päämäärää kohden. Uskon, että elämän tarkoitus on jokaisen itsensä määriteltävissä, ja jokaisen tulee löytää oma kutsumuksensa. Jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa elämästään (ja onnellisuudestaan).

Koska mieli ja ruumis kulkevat mukanani (ulkoisista olosuhteista riippumatta) hautaan saakka, haluan keskittyä niiden aktiiviseen kehittämiseen.

Tavoitteenani on kehittää mahdollisimman vahva, tyyni, tasapainoinen ja positiivinen mieli sekä lihaksikas ja vähärasvainen keho. Esim. työura, materiaalinen menestyminen ja ihmissuhteet ovat elämässäni toisarvoisia asioita.

Mitä sinä tavoittelet?
 
Kiitos loistavasta avauksesta.

Silloin ja tällöin olen tuumaillut miten ja missä avaisin vastaavan keskustelun. No, eipä tarvitse enempää vetkutella kun voin kommentoida toisen viestiin:

Otsikon mukaan, elämänfilosofiani: "Jos luulet, että asiat eivät voi muuttua enää huonompaan suuntaan, niin odotapa pikku hetki ja yllätyt".

Elämältäni toivoisin: kuolinvuoteellani nyrkkiin puristettu oikea käteni herpaantuu ja lattialle/maahan tms. putoaa viimeinen kolikkoni.
 
Itse en ole suunnitelmallinen ja päämäärällinen tyyppi sitten ollenkaan, joten näin se voisi mennä: Elä päivä kerrallaan niin kuin se parhaalta tuntuu.;)
 
Kantin kategorinen imperatiivi olis aikas hyvä jos pystyis siihen......yritys on kova jos vaikka pystyis.
 
Tehdä parhaansa ja kattoo mihin se riittää. Tietty niin, ettei kukaan omista toimista millään tavalla kärsi. Tärkeimpiä asioita on oma terveys, duuni ja pari ihmissuhdetta.
 
Elämän tarkoitus on vitutuksen minimointi.

Siihen pyritään, vaihtelevalla menestyksellä.
 
Mun filosofiana on elää hetkessä ja tähdätä tulevaisuuteen. Menneitä ei jäädä murehtimaan. Kohtelen muita myös siten, miten tahtoisin itseänikin kohdeltavan. Käytöstavat kunniaan. :) Katselen maailman menoa positiivisin mielin, eikä huumoria oo koskaan liikaa.
 
Oon lähiaikoina yrittänyt oppia arvostamaan sitä matkaa päämäärän sijaan, se on kyllä mahdottoman hankalaa. Liiankin usein tulee mietittyä, että ensi vuonna teen sitä ja tätä tai sittenkun valmistun teen jotain jne.
 
Elämän tarkoitus omalla kohdalla on elää sitä omaa elämää.
Eli tehdä sellaisia juttuja, joita itse haluaa tehdä.
Muita on turha yrittää liikaa miellyttää. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi tarkoituksella olla kusipää vaan lähinnä sitä, että ei jokaista voi kuitenkaan miellyttää, joten parempi etsiä lähelleen sellaisia ihmisiä, jotka hyväksyvät sinut omana itsenäsi.

Aina tuo ei tietenkään ole mahdollista, mutta jos edes osan ajasta pystyy keskittymään ns. omiin juttuihin, niin kyllähän sillä jo kohtuu tyytyväisenä pystyy elämään.
 
Kuten tuonne toiseen ketjuun jo pistin; niin tässä on periaatejulistukseni, jonka olen tallentanut puhelimeeni ja kuuntelen sen joka aamu. Ja elämä hymyilee ;)

Pyrin jatkuvasti elämään ajattomassa nykyhetkessä. En murehdi menneitä tai tulevia.

Elätän itse itseni, ja mahdollisen perheeni. Teen työni tunnollisesti ja täysin antautuen sille, vähintään 40 tuntia viikossa eläkeikään asti. Oli työ sitten opiskelua, palkkatyötä tai omaan piikkiin työn tekemistä.
Yhteiskunnan tukiin ja muiden apuun turvaudun vain hätätapauksessa.
Ainoat poikkeukset ovat kun olen ansaitulla lomalla, tai niin sairaana, että työnteko ei ole järkevää. Maksan työstäni aina verot ja muut lakisääteiset maksut.

Uskon että kaikki ihmiset on luotu samanarvoisiksi. En syrji ketään minkään asian takia. Ainoastaan piittaamattomuus muista ihmisistä ja eläimistä, luonnosta tai yhteiskunnan säännöistä, saa minut vastustamaan kyseistä henkilöä tai henkilöitä.

Luotan ja noudatan kotimaani ja kotiyhteisöni lakia ja sääntöjä parhaani mukaan.

Maksan aina velkani kaikille tahoille, mikäli se on laillinen tai muuten perusteltu ja hyväksytty.

En varasta, wareta, huijaa, petä tai väärennä mitään tai ketään. Pyrin aina kertomaan totuuden mahdollisimman nopeasti, koski asia mitä tahansa.
Ainoastaan silloin saatan turvautua valheeseen, jos sillä estetään suurempaa pahaa tapahtumasta jollekin muulle kuin itselleni.
Mutta tämä on vain viho viimeinen vaihtoehto, mitä en mielelläni käytä.

Olen proaktiivinen. En ikinä turvaudu väkivaltaan, vaikka egoani loukattaisiin. Annan kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
En myöskään haudo kostoa ihmisille, jotka ovat joskus loukanneet egoani.
Käytän väkivaltaa vain läheis- ja itsepuolustustarkoituksessa. Myös jos kotimaitani tai niiden elinoloja uhataan, olen valmis puolustamaan niitä sodassa.

Minulla on oikeus lopettaa kovin ottein minuun tai läheiseeni kohdistuva järjestelmällinen kiusaaminen tai muu alistaminen.
Yritän kuitenkin ensin puhumalla selvittää tilanteen. Jos suullinen varoitus ei tehoa, saatan käyttää väkivaltaa. Sen on oltava kuitenkin vain riittävää, ei ylilyövää. Itse en ikinä kiusaa tai alista ketään.

Valmistaudun väkivallan uhkaan harjoittelemalla kamppailu-, taistelu, itsepuolustus- ja selviytymistaitoja säännöllisesti.

Vaalin terveellisiä elämäntapoja syömällä terveellisesti, liikkumalla säännöllisesti ja välttelemällä ylimääristä stressiä. Pyrin elämään mahdollisimman pitkän ja onnellisen elämän.

Tavitteenani on tehdä elämässäni luonnonystävällisiä valintoja ja tekoja, ja jättää tämä planeetta parempaan kuntoon kuin se oli kun saavuin tänne.

Toinen tavoitteeni on vaurauden ja paremman elintason rakentaminen itselleni ja kotiyhteisöilleni. Teen sen ahnehtimatta ja olematta ristiriidassa muiden periaatteideni kanssa. Teen viisaita kulutuspäätöksiä ja välttelen tarpeettomien tavaroiden ostamista. Investoin henkilökohtaiseen eläkesijoituskassaani vähintään 10% nettokuukausituloistani. Pyrin jättämään lähesilleni myös arvokkaan materiaalisen perinnön.

Kolmas tavoitteeni on löytää samanhenkinen nainen, jonka kanssa voin viettää loppuelämän kohdaten sen haasteet yhdessä. Jos mahdollista, yritämme myös tehdä useita jälkeläisiä, joille pyrimme siirtämään oppimme, periaatteemme ja arvomme.

Kaikista ylin arvoni on kuitenkin auttaa lähimmäisiäni selvitymään ja poistaa heidän kärsimystään.
 
Tätä aihetta on tullut pohdittua sattuneesta syystä viimeaikoina...

Oikeastaan taidan pyrkiä elämään niin, että jos kuolisin hetken päästä, kuolisin onnellisena! Enkä tarkoita tällä mitään yltiöpositiivista hössötystä. Elämä on itseasiassa aika epäreilua ja välillä suorastaan ihan pelkkää paskaa.

Tällä hetkellä minulla terveys menee kaiken edelle ja niin tulee varmasti olemaan tulevaisuudessakin, kun kerran osui tuo "lottovoitto" kohdalle kesällä= harvinainen parantumaton vakava sairaus. Hyvin nopeasti sitä ymmärsi, että jos ei ole terveyttä, ei monella muullakaan asialla tee mitään, rahalla sitä ei voi ostaa.

Asiat voi myös aina nähdä monella tapaa... tuskin koskaan pystyn juoksemaan maratoonia, mutta voin sentään vielä juosta (kyllä nämä läskikoivet vielä jollain tapaa pelaa)! Minusta ei myöskään tule huippu-urheilijaa, mutta voin silti nauttia liikunnasta jossain muodossa. Hienoa työuraa huipulla en voi suunnitella, mutta ehkä saan enemmän irti vaikka jostain osapäivätyöstä, jolloin jää aikaa muuhunkin. Sairauteni rajoittaa normaalia elämää, mutta se ei silti estä minua nauttimasta pienistä tavallisista asioista. Taatusti tulee vaikeita aikoja vielä, taistelua elämästä, mutta ihan yhtä varmasti tulee myös niitä hyviä hetkiä, jotka ovat sen taistelun arvoisia.

Onneksi olen ollut aina aika tasapainoinen ja vahva luone, vaikeudet on kasvattaneet ja olen oppinut olemaan onnellinen siitä mitä minulla jo on, sen sijaan että haaveilisin suuria tulevaisuudelta. :) Kaikesta huolimatta voin siis sanoa olevani onnellinen tällä hetkellä!
 
Back
Ylös Bottom