Kuidun lähteenä on siis nuo pellavansiemenet, joten muita tuskin tarvitsee(?). Kroppaa ei näillä näkymin ole tarkoitus päästää ihan ketoosiin asti ainakaan treenipäivinä, ja tuskin muinakaan.
EDIT: No jaa, vehnäleseen kuitupitoisuus on kyllä pellavansiementä suurempi, ehkä se olisikin parempi vaihtoehto.
En malta olla kopsaamatta tähän erästä artikkelia:
QUOTE:
Kemiallinen stressi
Ennen vanhaan keski-ikään ehtineille annettiin 50-vuotislahjaksi kello tai kiikkutuoli. Olipa niitäkin, jotka hankkivat heti onnittelupuheiden jälkeen hautapaikan ja lopettivat asuntonsa sisustamisen, kun "kuitenkin tässä kohta kuollaan". Tänään moni keski-ikäinen operoi lerputtavat silmäluomensa suoremmiksi, ryhtyy himojumppaajaksi ja ryystää posket lommolla terveysmehuja hamutessaan ikuista nuoruutta.
Kaikista elämänmuutoksista huolimatta monia silti kolottaa, kuvottaa, pompottaa ja joskus pyörryttää. Myös Antti Heikkilää väsytti, ja mieli saattoi heilahdella masennuksen ja ärtymyksen rajamailla. Niinpä lääkäri laittoi koko elämänsä mikroskoopin alle ja kysyi itseltään, mikä oikein vaivasi. Hän löysi vastauksen varsin nopeasti; vääränlainen ravinto oli tappamassa häntä hitaasti hirttäen. Ruumis kärsi kemiallisesta stressistä.
Nyt Heikkilän oma koekaniinina olo on tuottanut kaikille kolotusrikkaille keski-ikäisille mielenkiintoisen ja opastavan ei saarnaavan kirjan 'Elämän paras aika'.
- Kerron vain omakohtaisista kokemuksistani, ja siitähän voi aina puhua. Aamuisin oli vaikea herätä, ja silmäpussit pullottivat nesteestä. Yöt nukuin levottomastai, vaikka kuntoilin suhteellisen säännöllisesti. Alkujaan en osannut myöskään yhdistää mielialan vaihteluita ravintoon, vaan ajattelin olevani vain tälläinen örmykkä luonteeltani.
- Sitten luin artikkelin alhaisesta verensokerista, ja vasta pitempikestoisessa sokerirasituskokeessa ymmärsin yhdistää epämääräisen olotilani matalaan verensokeriin, josta tutkimukseni varsinaisesti alkoi, kertoo Heikkilä.
Hän vakuuttui, että oli syönyt itse itsensä sairaaksi. Heikkilä kävi läpi tieteen tuoreimpia tutkimustuloksia. Myös jotkut hänen potilaistaan olivat parantuneet joistakin vaivoista ruokavalion muuttamisen jälkeen.
- Me kaikki olemme tavalla tai toisella joutuneet elintarviketeollisuuden ja lääketeollisuuden höynäyttämiksi. Ruumis viestii ennen pitkää, miten sitä on vuosien aikana kohdeltu. Sen sijaan, että ihmiset kiinnittäisivät huomiota syömäänsä ravintoon, he yrittävät ylläpitää terveyttä väkisin kemiallisesti ja lääkkeillä.
Tuhoavat ravintoaineet
Miksi toinen ihminen elää pitempään kuin toinen? Paul McCartneyn edesmennyt vaimo Linda kuoli parhaassa iässä syöpään, vaikka oli terveysruokafanaatikko. Sen sijaan ehkä maailman vanhimmaksi ihmiseksi eläneen ranskalaisen Jeanne Calmentin elämä päättyi 122 vuoden ja kolmen kuukauden vanhana ryypiskellen ja savukkeita poltellen.
Entäpä jos Antti Heikkilä onkin oikeassa? Ainakin hän itse näyttää löytäneen elämäänsä ylimääräistä eliksiiriä. Jos silmät ovat sielun peili, niin nyt Heikkilän katse on kirkas kuin nuorella kollilla. Hän kertoo myös kolesterolinsa laskeneen ja painonsa tipahtaneen, 38 tuuman pöksyt on nyt väljä 34.
Tutkimustyönsä alkuvaiheessa Heikkilä törmäsi eskimoiden parissa työskennelleen tutkimusmatkailija Vilhjalmur Stefanssonin matkakertomuksiin, joissa tämä jo 1930-luvulla puhui eskimodieetistä ja siitä, kuinka nämä tulivat toimeen pelkällä liharuoalla ollen silti terveitä kuin pukit.
- Ryhdyin Stefanssonin dieetille, ja jätin kaikki hiilihydraatit ravinnostani. Söin vain proteiinia ja rasvaa. Luovuin sokerista, viljatuotteista, leivästä, pastoista, perunoista, porkkanoista, punajuurista, maissista, riisistä ja hedelmistä. Parin päivän omituisen olon jälkeen tapahtui ihme, kuin pimeä säkki olisi otettu pois. Ajatus kirkastui, mieliala tasaantui, olin aamuisin jälleen virkeä ja paino alkoi pudota.
Voisiko ravinnolla olla sittenkin enemmän merkitystä elämäämme kuin osaamme ajatellakkaan. Vuosia sitten lapset olivat suurimmaksi osaksi laihoja ruipeloita, mutta nyt hampurilaisbaareissa päivän tärkeimmän aterian äärellä viihtyy ylilihavia lapsia, jotka hädin tuskin mahtuvat penkille istumaan. Saammeko jo piankin lukea lehdistä myös lapsi-infarktipotilaista? Jatkuva makeisten syöminen tuskin auttaa sekään nuoriamme terveellisempiin elämäntapoihin. Ei ihme, että yhä nuoremmat sairastuvat diabetekseen.
- Puhdas sokeri on hyvin uusi ravintoaine. 1600-luvulla rikkaat ja kuuluisat jerkuttelivat sokerilla, rahvaalle se oli tuntematon herkku. Tuolta ajalta löytyvät ensimmäiset tulokset elintasosairauksista. Sokeri on valtava stressi ihmisen elimistölle, jonka täytyy käyttää kaikki mahdolliset keinot pitääkseen sokeritasapainon hallinnassa.
- Lihavuus on ensisijainen merkki ravinnon liiasta hiilihydraatista eikä rasvasta. Liika sokeri aiheuttaa tulehdusreaktioita, kuten niveltulehduksia. Sokeri vaurioittaa myös ihoa, joten makeanhimoiset vanhenevat todistettavasti ennenaikaisesti.
Tärkeät rasvahapot
Heikkilän mukaan tehotuotanto ja kemialliset aineet ovat muuttaneet peruselintarvikkeet jopa vaarallisiksi, niitä eivät pelasta edes ruokaamme keinotekoisesti ujutetut lisävitamiinit. Sydän -ja verisuonitaudit näyttävät siis olevan lähes yksinomaan teollistuneet maailman ongelma. Maanviljelys on ihmisen historiassa melko nuorta, noin 10000 vuotta vanhaa. Ihmisen elimistö ei siis ole geneettisesti sopeutunut vijatuotteisiin.
- Elimistö ei tule toimeen ilman rasvaa. Se on rakennusaine, osallistuu lukuisiin aineenvaihduntaprosesseihin ja on energian lähde. Aivot ovat pääasiassa rasvaa ja häiriöt rasva-aineenvaihdunnassa aiheuttavat aivotoiminnan häiriöitä. Rasvat toimivat kuten hormonit. Omegarasvahapot, eli omega-6 ja omega-3 ovat erittäin tärkeitä aineenvaihdunnan kannalta ja toimivat toistensa vastavaikuttajina kuin jang ja jing.
- Omega-6 -rasvahapot aiheuttavat tulehdusta elimistössä ja pahentavat esimerkiksi reumakipuja, lisäävät verenpainetta ja veritulppariskiä. Omega-3 vaikuttaa päinvastoin. Molemmat ovat silti välttämättömiä, mutta niiden tulisi olla tasapainossa.
- Nykyravinnosta puuttuvat omega-3 -rasvahapot lähes kokonaan. Nyt suositellaan käytettäväksi kasvisrasvoja, mutta ne sisältävät vahingollista omega-6 -rasvoja. Aivan kuten viljatkin! Jalostus ja teollinen ruoanvalmistus on vääristänyt rasvan koostumuksen täydellisesti, Heikkilä napauttaa ja suomii samalla ns. terveysruokia.
Antti Heikkilä sanoo, että vähäiselläkin omega-3:n lisäyksellä on saatu huomattavia positiivisia tuloksia esimerkiksi sydänsairauksissa.
- Omega-3 -vajauksesta seuraa myös mielialahäiriöitä. Kysynkin, olisiko tässä osasyy väkivaltaisen nuorison viimeaikaisiin käytöshäiriöihin tai yleensä depressioihin, esimerkiksi joillakin synnyttäneillä aideillä?
Pellavaöljy ja pellavan siemenet ovat hyviä omega-3:n lähteitä, kuin myös Camelina-Öljy. Rypsiöljy on aika hyvä lähde. Oliiviöljy ei sisällä lainkaan omega-3:a, mutta on terveellisempää kuin muuta kasvisöljyt, sillä se ei sisällä lainkaan vahingollista omega-6:tta.
- Itse käytän voita ruoanvalmistuksessa, Heikkilä kehuu.
Lääkäri antaa kyytiä myös teollisesti käsitellylle maidolle, josta pastöroinnin ja kuorimisen jälkeen jää jäljelle liuosta, jossa ei ole mitään oleellista.
- Ranskassa suurin osa juustoista tehdään pastöroimattomasta ja homogenisoimattomasta maidosta. Oikeastaan Ranskalaisten tapa syödä on hyvin mielenkiintoinen, hiilihydraattimäärä on matala ja ravintorikkaita vihanneksia käytetään puhdistetun riisin, perunan ja maissin sijaan. Makea tarjoillaan aina viimeiseksi. Tämän hetken suurin ravitsemuksellinen virhe onkin runsaan makean syöminen sellaisenaan, ilman muun ruoan suojaavaa vaikutusta.
