Ei-tiluttajat

[merkkari]

Kun täälä nyt näyttäisi noita dream theater -tiluttelijoita olevan pilvin pimein joille tekniikka ja nopeus ovat musiikissa se A ja O, niin kysytäämpäs nyt onko täälä ihmisiä joille fiilis ja sanoma merkkaa enemmän. Jonkun avatarissa oli ainakin joskus Toolin aenima -levyn silmä, eli on täälä varmasti muitakin hyvän musiikin ystäviä

Tool, Kingston Wall ja Radiohead ovat omia ykkösiäni, ja vaikkakin ainakin tool ja kw on aika-ajoin melko teknistä kikkailua, niin päällimmäiseksi ei silti nouse sellainen show-off -meininki joka tuntuu hallitsevan melko suurta prosenttia bändeistä nykyään, etenkin kun kyseessä on vähän raskaampi musiikki.

Tämä tekninen räpläys kyllä häviää selkeästi tylsyydessä kaikille mitäänsanomattomille linkin parkeille ja slip blizketeille jotka perustuvat hyvään markkinointiin ja imagoon sen sijasta että musiikilla olisi edes jotain tunteita herättävää vaikutusta. Tai nojoo, paskaahan ne minun mielestäni ovat, eli jotain fiiliksiä herättävät.

Dream Theateria olen kyllä kuunnellut todella paljon, lähinnä poimiakseni juttuja kitaristilta. Ja pakko myöntää kuitenkin että niillä on awake- ja change of seasons -levyillä on hienoja kappaleita jotka kestävät kuuntelua pidemmän päällekin.

Moni kyllä rankkaa ainakin radioheadin ja toolin kategoriaan "tekotaiteellista paskaa" mutta voinpa väittää että se "tekotaiteellinen" merkitsee sitä että ko. henkilö ei jaksa syventyä musiikkiin juuri enempää kun hyppiäkseen jonkun yksinkertaisen riffin mukana.

noojoo, tais tulla turha thread? menkööt

 

[Gradient]

Olen aina ihmetellyt tuota kaksijakoa teknisesti hyvän ja "tunteellisen" soitannan välillä. Toisten mielestä mikä tahansa nopea on tunteetonta. Tähän en keksi muuta järkevää selitystä kuin sen että joidenkin ihmisten aivot ei pysty menestykkäästi erittelemään liian "tiheää" musiikkia, ja se mielletään siksi pelkäksi "tilutteluksi".

Jos kitaristia välillä laiskottaa opetella kunnollista tekniikkaa kannattaa muistaa että hyvän tekniikan omaava kitaristi voi hyvin suurella todennäköisyydellä soittaa myös "hitaasti" (so. "tunteella") merkittävästi paremmin kuin huonon tekniikan omaava slowfinger-rävelö!
:evil:

Siinä hieman trollausta aamuksi.. :lol2:

 

[merkkari]

Re: Re: Ei-tiluttajat

Originally posted by Gradient
Olen aina ihmetellyt tuota kaksijakoa teknisesti hyvän ja "tunteellisen" soitannan välillä. Toisten mielestä mikä tahansa nopea on tunteetonta. Tähän en keksi muuta järkevää selitystä kuin sen että joidenkin ihmisten aivot ei pysty menestykkäästi erittelemään liian "tiheää" musiikkia, ja se mielletään siksi pelkäksi "tilutteluksi".

Aika paha Kyllä mullekkin satriani, vai, saraceno, firkins ym ovat tuttuja nimiä, mutta eivät nuo herrat kylmiä väreitä pysty musiikillaan aiheuttamaan. Nykyään en jaksa enää kitaristeista kuunnella kun srv:tä ja jimiä, joihin nuo satrianit ym. ovat vaihtuneet ajan myötä.

Jos kitaristia välillä laiskottaa opetella kunnollista tekniikkaa kannattaa muistaa että hyvän tekniikan omaava kitaristi voi hyvin suurella todennäköisyydellä soittaa myös "hitaasti" (so. "tunteella") merkittävästi paremmin kuin huonon tekniikan omaava slowfinger-rävelö!
:evil:

Aivan. Mutta kysehän olikin luultavasti siitä että tiluttaa pystyy melkein kuka tahansa joka on edes vähän aikaa soittanut, mutta kun siitä tulee se pääasia miksi ko. orkesteria kuunnellaan. Mikä ei tietenkään ole välttämättä paha juttu ollenkaan, kun nuoret soittajan alut treenaavat että pystyisivät "joskus soittamaan kun ynkkä..".
Tekniikkaan on helppo keskittyä ja unohtaa teoria ja oman tyylinsä löytäminen soittajana. Voi olla tietenkin että teknisen ja nopean tavaran kuuntelu liittyy juuri tuohon soittoharrastukseen itse kullakin, ja kun tietty "taso" soittajana on saavutetttu aletaan etsiä niitä tärkeämpiä asioita kun vain se nopeasti soittaminen.

 

[Tuomo]

minä oon kans tosi tyytyväinen siihen. että ensimmäiset vuoteni kitaran varressa tuli tiluteltua eri tekniikoilla, nyt on legatot,sweepit, pickingit, täpit ja släpit hanskassa ja voi keskittyä olennaiseen, eli tunteeseen (kuten andy timmons), taitavaan rytmikäteen (SRV!) sekä omaan tyyliin. joka muuten ei ole enää hassumpi soittaminen on nannaa :kippis1:

 

[Nitsku]

Itselleni useimpia raskaamman rokin kitaristit ei edes ole olemassa. Arvostan enempi sellaisia tyyppejä kuin Brian Setzer, Johnny Winter, Jussi Raulamo jne..

Mutta toisaalta minähän olenkin vanha p...ka

 

[Mike]

Originally posted by merkkari

Tämä tekninen räpläys kyllä häviää selkeästi tylsyydessä kaikille mitäänsanomattomille linkin parkeille ja slip blizketeille jotka perustuvat hyvään markkinointiin ja imagoon sen sijasta että musiikilla olisi edes jotain tunteita herättävää vaikutusta. Tai nojoo, paskaahan ne minun mielestäni ovat, eli jotain fiiliksiä herättävät.

Genressä genren tavalla, olisihan se perseestä jos Suomen kovimpiin lukeutuva Alex Laiho alkaisi Silent night Bodom night biisissä vetämään jotain "kikkeli kukkakedolla" sooloa. Yhtälailla Vaughanin nakit olisi solmussa medodisen blackin sooloissa kuin Laihon aivot solmussa kun pitäis kehittää tunteellista fiilistelyä.

 

[AKV]

Aika harva tiluttelija tosiaan sytyttää. Näin äkkiseltään ei tule mieleen kovin montaa palvottua teknisesti taitavaa kitarasankaria jonka soitosta jaksaisin innostua. Tämä ehkä siksi, että ne teknisesti kovatasoisimmat soittajat eivät ole olleet kovin hyviä säveltäjinä ja sovittajina. Minä kun en yleensä innostu tiluttelusta sen itsensä vuoksi vaan biisin osana. Randy Rhoads oli teknisesti loistelias kitaristi ja erinomainen säveltäjä & sovittaja. Joo, no tottakai Hendrix myös mutta ei kait kukaan pidä häntä varsinaisena tiluttelijana? Mutta Eddie Van Halenin, Steve Vain, Joe Satrianin, John Petruccin jne. soitto jättää minut kylmäksi.

 

[PattiPete]

http://tiluland.cjb.net/

 

[Anonyymi2]

Re: Re: Re: Ei-tiluttajat

Originally posted by merkkari
Tekniikkaan on helppo keskittyä ja unohtaa teoria ja oman tyylinsä löytäminen soittajana.

Hyvä pointti. Itse ainakin etsin ennemin tuota omaa tyyliä ja
teen omaa musiikkia, kuin opettelisin Dream Theaterin levyt ulkoa.
Mutta kuten sanottu jokainen tekee niin kuin parhaalta tuntuu.
Jos saa hurjat kiksit jonkun toisen teknisesti vaikeen biisin soittamisesta niin niin kannattaa tehdä.
En voi kieltää sitä hyvänolotunnetta joka tulee jonkun teknisesti vaikean biisin soittamisesta.

No tulipahan tuo pakollinen tiluland linkkikin tähän topiciin.
Hyviä soittajia pojat ovat. Ehkä mielikuvituksen käyttö voisi olla sallittua niinkuin soundien ja biisirakenteiden suhteen.
Aika tasapaksuja nuo kaikki biisit on.Mutta noh...käsittääkseni kyse ei tietenkään ole siitä etteivätkö pojat parempaan pystyisi...
Mutta kuten sanottua tusinatiluttajia mahtuun tusinaan 13 :evil:

 

[PattiPete]

TiluLandin uusin tilu Tilu Illusion on hieno!

Ainiin, tää topik oli "ei-tiluttajat".

 

[trebla]

Mullekin on alkanut kolahtaa ei-tiluttaminen ja fiilistelymusa enemmän. Tärkeinpinä bändeinä vois mainita Kingston Wallin ja Katatonian. Katatonialta etenkin uusin levy "Viva Emptiness" on todella hyvää kuunneltavaa kun ei halua joutua keskittymään kuunteluun niin aktiivisesti. En tarkoita että kuuntelisi vaan "taustamusana", mutta esim jotkut dt:n biisit on niin monimutkasia että tulee hiki kun keskittyy kuuntelemaan niitä ;) Voi Katatoniaa toki kuunnella syvällisemminkin, mutta muhun se kolahtaa parhaiten niin että ottaa lepoasennon ja rentoutuu musiikin soidessa.

 

[merkkari]

Originally posted by trebla
Mullekin on alkanut kolahtaa ei-tiluttaminen ja fiilistelymusa enemmän. Tärkeinpinä bändeinä vois mainita Kingston Wallin ja Katatonian. Katatonialta etenkin uusin levy "Viva Emptiness" on todella hyvää kuunneltavaa kun ei halua joutua keskittymään kuunteluun niin aktiivisesti. En tarkoita että kuuntelisi vaan "taustamusana", mutta esim jotkut dt:n biisit on niin monimutkasia että tulee hiki kun keskittyy kuuntelemaan niitä ;) Voi Katatoniaa toki kuunnella syvällisemminkin, mutta muhun se kolahtaa parhaiten niin että ottaa lepoasennon ja rentoutuu musiikin soidessa.

Mä nimenomaan en pysty tekemään muuta samalla jos pitää keskittyä musiikkiin. Sama juttu kun kirjan kanssa. Et sä siinä samalla tee ruokaa ja puhu puhelimessa. Ja tietenkin se keskittyminen on suoraan verrattavissa siihen miten paljon kiksejä jostain saa. Ja jostain sitten taas kuulee heti ettei kyseessä ole sellainen musiikki johon edes viitsisi keskittyä, ja sivuuttaa sen vaan turhana taustamusiikkina.

Olisi muuten mielenkiintoista vertailla miten ei-soittajat kuulevat musiikin verrattuna miten musiikkia aktiivisesti harrastavat, koska monesti olen huomannut etteivät ei-soittavat kaverini kuule/huomaa jotain juttuja/soittimia biiseissä. Tuokin varmaan kehittyy ajan kanssa että oppii kuulemaan ns. "kaiken". Eli ei-niin-harjaantuneet korvat kuulevat musiikin tasaisempana "puurona", ja paljon musiikin kanssa tekemisissä olevat "kuulevat laajemmin"..? en minä tiedä. henkimaailman juttuja.

 

[PattiPete]

Originally posted by merkkari

Olisi muuten mielenkiintoista vertailla miten ei-soittajat kuulevat musiikin verrattuna miten musiikkia aktiivisesti harrastavat, koska monesti olen huomannut etteivät ei-soittavat kaverini kuule/huomaa jotain juttuja/soittimia biiseissä. Tuokin varmaan kehittyy ajan kanssa että oppii kuulemaan ns. "kaiken". Eli ei-niin-harjaantuneet korvat kuulevat musiikin tasaisempana "puurona", ja paljon musiikin kanssa tekemisissä olevat "kuulevat laajemmin"..? en minä tiedä. henkimaailman juttuja.

Tuohan on ihan selvästi havaittava juttu. Itse olen nyt yli 5 vuotta soittanut sähkistä suht aktiivisesti, klassista kitaraa opiskellut musaopistossa ja rumpuja tullut silloin tällöin paukutettua. Soittajat tosiaankin kuulevat musiikin eri tavalla ei-soittajat.

 

[Gradient]

Tosiaankin minäkin joskus 20 vuotta sitten (7 vuotiaana) kuuntelin jotain Modern Talkingia tai Nik Kershawia ihan onnesta soikeana ja sain niistä kylmiä väreitä.. 10 vuotta sitten (jolloin aloitin kitaransoiton) saman aiheutti mm. Metallica tai Iron Maiden jne. perushevi. Nykyään samaan tuloksen (so. kylmät väreet) aiheuttavat jotkut lyhyet hetket kitarajumalien sooloissa (Esimerkkinä vaikkapa Satrianin "Motorcycle Driver" -biisin soolo.)

Nautin siis musiikista edelleen mutta "vaatimustaso" elämyksille tuntuu nousevan mitä enemmän musiikkia oppii "analysoimaan". Toisaalta surullista... :(

 

[Antti]

Originally posted by PattiPete
Tuohan on ihan selvästi havaittava juttu. Itse olen nyt yli 5 vuotta soittanut sähkistä suht aktiivisesti, klassista kitaraa opiskellut musaopistossa ja rumpuja tullut silloin tällöin paukutettua. Soittajat tosiaankin kuulevat musiikin eri tavalla ei-soittajat.

Toi on aivan totta (ex-vannoutunut tilulilu-mies). Mulla asia meni näin: Kun aloitin soittamaan sähkistä huomio alkoi kiinnittymään pienempiin ja pienempiin yksityiskohtiin niin, että nykyään saan selville nopeimmatkin tilutukset. Tässä prosessissa taas kärsi jollain tavalla musiikin tuottama kokonaisvaikutelma ja tuli todellakin eriteltyä musiikkia, sävelkulkuja ja eri soittimia kaiken aikaa (ei kuitenkaan rumpuja). Nyt kun kyky kuulla tilutukset sun muut on sisäistynyt pystyy musiikkia jälleen kuuntelemaan kuten vasta-alkaja. Eli huomion voi halutessaan kiinnittää yksityiskohtiin tai sitten kuunnella kokonaisuutta. Tosin joku paikka aivoissa on jollain tavalla tottunut näihin prosesseihin niin, että vaikka kuuntelisikin yleisellä tasolla kokonaisuutta, ni ei ole ongelmia saada samalla selville yksityiskohtia.

 

[trebla]

Originally posted by Antti
Toi on aivan totta (ex-vannoutunut tilulilu-mies). Mulla asia meni näin: Kun aloitin soittamaan sähkistä huomio alkoi kiinnittymään pienempiin ja pienempiin yksityiskohtiin niin, että nykyään saan selville nopeimmatkin tilutukset. Tässä prosessissa taas kärsi jollain tavalla musiikin tuottama kokonaisvaikutelma ja tuli todellakin eriteltyä musiikkia, sävelkulkuja ja eri soittimia kaiken aikaa (ei kuitenkaan rumpuja). Nyt kun kyky kuulla tilutukset sun muut on sisäistynyt pystyy musiikkia jälleen kuuntelemaan kuten vasta-alkaja. Eli huomion voi halutessaan kiinnittää yksityiskohtiin tai sitten kuunnella kokonaisuutta. Tosin joku paikka aivoissa on jollain tavalla tottunut näihin prosesseihin niin, että vaikka kuuntelisikin yleisellä tasolla kokonaisuutta, ni ei ole ongelmia saada samalla selville yksityiskohtia.

Juuri näin Mä olen nyt paukuttanut rumpuja melko aktiivisesti n.6 vuotta ja jossain vaiheessa sitä kuuli melkein pelkät rummut biiseistä, mutta kun siitä vaiheesta "pääsi yli" niin nyt taas kuuntelee musaa kokonaisuutena. Silti ne rummut sieltä kaikkein selviten kuulee ja toisaalta jotain kitarajuttuja ei ymmärrä ollenkaan kun kitaraan ei ole tullut koskettua sitten yläasteen sointujen näpräämisen.