ei mitään hyötyä..epätoivo iskee

[tytsy]

:itku:
sunnuntai epätoivo iski nyt..tästä mun laihdutusjutusta ei ole mitään hyötyä..miks mä rääkkään itteeni oikein tarkoituksella esim. juoksemalla niin kauan että oikeesti sattuu ja tasapaino järkkyy..hyvänolon tunne, lihaksissa tuntuu joo ok, mutta kun mä en LAIHDU

oon n. 3 vuotta yrittäny laihduttaa että tuntisin oloni hyväksi. kun alotin tiputin vuodessa 25 kiloa. 6kg on tullut takasin, MITEN??????
aluksi liikuin 6 h /vko (3 salia ja 3 aerobista), en syönyt juuri mitään. siis tyyliin omenan päivässä ja ruuan ja 2 leipää. nesteitähän paljolti tippu. tuntu niin ihanalta kun housukoko vaihtui 44:stä 38:siin (tai 40 riippuen mallista).

viimenen vuosi mulla on menny överiksi, tiedän mutta kun en LAIHDU.
viime talven liikuin 10-15 h / vko( 3 salia, 3x vk kuntonyrkkeily, 3 x vko aamu-uinti, spinning, jumpat, jooga jne jne jne)
vaihtelin välillä viikottaista liikuntaa, mutta en pitäny yhtäkään lepopäivää. tais tulla ylikunto, masensi ja itketti vaan koko ajan mikään ei kiinnostanu jne. sitten vähensin liikuntaa, pidin yhden kokonaisen viikon vapaata, olo parani.
sitten opettelin syömään kunnolla, tilasin ruokavalion, tosin en noudattanu sitä kuin muutaman kk:n koska rupesin lihoon. en pystyny syömään niin paljoo ku käskettiin.

nykyään 1-2 vapaata viikossa, liikuntaa 8-9 h/vk (tiedän että olen niin tyhmä että psykologisesti ajattelen että mitä enemmän liikun pitäisi näkyä ja eihän se niin mene, mutta old habits are hard to kill)
syön tai PYRIN syömään 5-6 ateriaa päivässä, mutta usein unohdan tai on kiire tai ei ole usein ees nälkä.
kerran viikossa pidän herkkupäivän, nyt on ote alkanu lipsuun ja joinakin viikkoina oon syöny esim. karkkia 2-3 krt/vk.

mä en oikeesti ymmärrä, miten jotkut saat 1-2 vuodessa ittensä lihavasta laihaks. mut miks mulla se ei onnistu? mä oon vaan jatkuvasti lihava, miten se voi olla niin vaikeeta mulle?

ruokani:
aamu: 2 ruisleipää, becel, juustoa, kalkkunaleike
väli: omena, päärynä tai kiivi
ruoka: broileria ja raejuustoa ja salaattia
väli:omena, päärynä tai kiivi
väli tai iltaruoka: (urheilun jlk riippuen monelta tulen reeneistä) rahkaa ja mansikoita, 2 x leipää TAI ruoka kanaa ja raejuustoa ja salaattia

 

[Tähtityttö]

Jaahas.

Ensinnäkin, ruokailuistasi tulee n. 1000 kaloria jos sitäkään. EI IHME ETTET LAIHDU! Kroppasi on varmasti säästöliekillä ja pitää kynsin hampain kiinni siitä mitä sinussa on vielä jäljellä (=yrittää estää kuihtumisen, joka noilla kaloreilla muuten vääjäämättä tapahtuisi).

Paljonko olet pitkä ja paljonko painat? Luulenpa, että et ole ollenkaan ylipainoinen, vaan vika on ihan jossain muualla.

 

[Faidra]

Mä en mielelläni puhuisi painonpudottamisesta tai laihduttamisesta, koska nuo sanat eivät ota kantaa siihen mitä massaa kehosta pyritään vähentämään. Yleensä laihduttamisella tarkoitetaan vaan sitä painon putoamista, vaikka kehon ulkomuodollehan sillä on paljonkin merkitystä, mitä massaa sieltä vähenee... tässä kuitenkin muutamia ajatuksia.

Et laihdu/saa muutettua elämäntapojasi koska:
-mieli ei ole kunnossa kehonmuutosprojektia varten, ts. lipsut koska et saa itseäsi viritettyä oikeaan moodiin (tällöin pysyisit suunnitelmissa, koska motivaatio olisi korkealla ja uskoisit itseesi)
-syöt liian vähän eikä ruokavaliosi ole tasapainossa
-kerrot yrittäväsi, mutta yritys ei riitä -> asioiden pitää tapahtua, eivätkä ne tapahtu pelkällä yrittämisellä
-todennäköisesti herkkupäivällä kuittaat viikon yrittämiset ja olet jälleen nollapisteessä

Lisäkysymyksiä:

Miksi et ottanut yhteyttä henkilöön joka teki sinulle ruokavalion? Mikäli olette asettaneet yhdessä tavoitteet eikä ruokavalio toimi vaikka noudattaisit sitä, on (ainakin minun mielestäni) ohjelman tekijän velvollisuus korjata ruokavaliota siihen asti kunnes pääsette pisteeseen jossa se toimii.

Millaisella saliohjelmalla treenaat ja millaisia treenisi ovat? En tiedä oletko tietoinen tästä, mutta salitreeni on kaikista tehokkain tapa kehonmuokkaukseen ja kehonkoostumuksen muokkaamiseen. Mielestäni tätä asiaa ei voi ikinä painottaa liikaa. Jo pelkästään se, että rasvaa palaa ja lihasta tulee tilalle, muuttaa olemusta ja oloa PALJON! Alussa nämä asiat on mahdollista saavuttaa myös yhtä aikaa.

Jos elät koko ajan miinuskaloreilla ja olet 100% varma tästä, oletko huomioinut mahdolliset aineenvaihdunnan sairaudet kuten esim. kilpirauhasen vajaatoiminnan? Kannattaa käydä kokeissa, jotta voi sulkea nämä jutut pois. Sen jälkeen olo on varmempi, kun tietää, että perinteisten laihdutuskeinojen on käytännössä pakko toimia - jos vain noudatat niitä.

Oletko tietoinen siitä, millaisia ruoka-aineita kehosi sietää? Oletko hiilihydraateille herkkä, vai sietääkö kehosi niitä hyvin (ts. oletko hiilihydraattipainotteisen aterian jälkeen väsynyt vai virkeä)? Näillä asoilla voi olla myös huomattava merkitys kun suunnittelet sopivaa ruokavaliota kehonmuokkaukseen.

Ja huom - kirjoitin juuri, "suunnittelet". Ensimmäinen asia, joka sinun pitää tehdä, on
suunnitelma. Kirjaa ylös tavoitteet ja tavoitepäivämäärä jolloin aiot olla tavoitteessasi ("10cm vyötäröstä pois j24.12.07 mennessä"). Ilman selkeää suunnitelmaa vain ajelehdit, ja onnistuminen kokonaisuudessaan on sattuman kauppaa. Miten voit tietää pääsetkö tavoitteeseesi vai et, jos sinulla ei ole tavoitetta ja suunnitelmaa kuinka aiot sinne päästä?

 

[tytsy]

Kiitos erittäin paljon vastauksista

mun motivaatio on välillä ihan huipussaan ja yht´äkkiä taas peiliin katsottuani ihan alhaalla..tuntuu niin toivottomalta kun mitään ei tapahdu. lihaksia on mutta läskiä liikaa päällä. oon 161 cm "parhaimmillani" olin 60 kg, mutta nyt joku 66 kg (tosin lihaksia on tullut tosta 60 kg ajoista, mutta ne samat läskit on vielä ku sillonki..)

"-todennäköisesti herkkupäivällä kuittaat viikon yrittämiset ja olet jälleen nollapisteessä"
mun herkkupäivä sisältää pussin karkkia tai sit viihteellä käynti tai kiinalaista ruokaa -> se mun ruokavalion tekijä sanoi että kerran viikossa pitäis vetää kaikkee ja paljon mutta kohtuudella ja se et katsoo mitä vetää ettei 10 sipsipussia tms. se painotti sen merkitystä aineenvaihduntaan jne

salilla käyn 2-3 krt viikko, toinen kerta sisältää selän ja kädet toinen keskittyy alavartalon reenaukseen
mulla kasvaa suht helposti lihakset, joten nykyään teen 10-15 kerran toistoja, silti koht. isoilla painoilla. lihakset esim. vatsassa tuntuu kovina mutta rasvaa on pirusti päällä. sen takia harrastan paljon myös aerobista. kuntonyrkkeilyssä reenataan paljon vatsoja, punnerruksia, pitoja jne. joten siellä reenaan keskivartalon.

oon käyny kilpirauhastesteissä ja verikokeissa ja muutama muukin koe otettiin : kaikki kunnossa
pyrin pitään mahd proteiinipitosen ruokavalion, oon huomannut että mulla se toimii.ei tuu väsymyskohtauksia jne.

mulla on ollut koko ajan tavoite: koko 38 ja läskit pois.
mä pyrin syömää 1500-1800 kcal /pv
ehkä mun pitää yrittää vaan jatkaa sitä ruokavalioo ja syödä enemmän, ottaa hiilihydraatteja hieman ruokavalioon niin sais kaloreita sitä kautta helpommin -> tuo "paljon" syöminen on mulle vaikeeta, luulen heti lihoavani (tiedän ei se mee niin...)

 

[Nadesha]

Mahtaako ruokavaliosi sisältää juurikaan rasvaa? Kuulemma keholla on taipumus pitää kiinni siitä, mitä se ei saa.

Toinen juttu: proteiini ei imeydy ilman rasvaa, toisin sanoen vaikka söisit miten paljon kanaa ja rasvatonta raejuustoa, se menee "hukkaan" jos et anna niille rasvaa kyytipojaksi.

Ja minäkin sanoisin, että syöt aivan liian vähän.

 

[Sziget]

Tää kuulostaa ehkä typerältä, mutta kuitenkin... ootko varma että se ylimääräinen edes on läskiä? Mietin vain, voisiko se olla osittain nahkaa, kun kerta painoa on pudonnut noin iso määrä aiemmin. Täällä Pakkiksellakin jotkut paljon laihduttaneet ovat kertoneet yrittäneensä pudottaa "viimeiset kilot" ja kiinteytyä, kunnes tajusivat sen olevan nahkaa joka ei laihduttamalla lähde mihinkään. En tiedä onko sun kohdalla näin, mut tulipahan mieleen kun aika kumma juttu ettei noin suurella vaivannäöllä paino putoa.

 

[Soap**]

Kuulostaapa aika tutulle tuo sun tilanne. Yhteen aikaan mäkin laskin vikossa treenattuja tunteja, ja nitä piti saada kokoon vähintään 15, mikä oli siis mielestäni vähän,mieluiten tunteja sai kertä 21h/vko (joo, siis tarkoittaa 3h/vrk, eikä mitenkään kevyesti vedettynä :wtf: ). Mäkään en syönyt juuri mitään, yrtin elää salaatilla, hedelmillä ja jollain protskulähteellä, raejuustolla, kanalla, rahkalla tms. Niin ja siis mäkin yritin kovasti laihduttaa tuohon kokoon 38.

Eihän tuossa mitään muuta ollut tuloksena kun helkkarin paha mieli, väsymys, tyytymättömyys ja se, etää elämä pyöri vaan kalenterin ympärillä niin, että sain tuon treeniohjelman mahtumaan kalenteriin. Samaan aikaan kun piti hoitaa koulu ja työt ym.

Jostain kumman syystä - en vieläkään tiedä mistä - viimeisen vuoden aikana mun treenaaminen on muuttunut. Enää ei lasketa treenin määrää vaan tehoa ja nautintoa mikä siitä tulee. Sama se, jos tulee useampi vapaapäivä tai ns. "kevyempi" päivä (eli siis vain esim. salitreeni) viikossa, pääasia että on hyvä olla ja treenaaminen maistuu. Ja kun otti vielä tavoitteeksi sen, että kehitystä kehossa ei tarvitse tapahtua peilin kautta, vaan voiman ja yleisen olotilan kautta, alkoi homma sujmaan paremmin. Päätin, että mun eí tarvitse olla pieni ja siro, enkä edes halua olla, vaan mä haluan olla vahva ja jaksaa. Mä en halua sanoa jostain asiasta "en jaksa". Tottakai mä haluan näyttää myös fyysisesti terveeltä ja vahvalta, urheilulliselta, mutta se miltä näyttää ei yhtäkkiä ollutkaan enää se tärkein, vaan se miltä tuntuu.

Ja kun painopisteen treenaamisessa sai siirrettyä muuhun kuin siihen miltä tulokset näyttää peilissä, niin ruokavaliokin muuttui terveemmäksi. Nyt kuuntelen mitä kroppa sanoo, miten pitää syödä, ja miten paljon. Aikaisemmin mullakin oli noita mässypäiviä ja elin koko viikon niitä odottaen. Nyt kun kuuntelee mitä kroppa sanoo ja syö sen mukaan, ei silloin viikon mässypäivänä edes välttämättä tee mieli mitään herkkua. Nykyään menen usein lauantaina (= mun herkkupäivä) kaupassa karkkihyllylle, mietin siinä mitä ottaisin, ja toteankin ettei tee mitään mieli. Kroppa ei tänään tarvinnutkaan sitä makeaa, vaan se on "tasapainossa" (olettaisin), sillä on kaikki mitä tarvitsee. Koska mun mielestä mieliteko jonkin tietyn ruuan suhteen on merkki elimistön jostain puutostilasta (tai suklaahimon yhteydessä merkki jostain mielialajutusta..).

Ja siis ruoka maistuu... Tottakai katson hieman mitä suuhun laitan, mutta se sujuu nyt helposti, kun kuuntelee mitä kroppa sanoo. Syön aika vähän hiilareita, mutta silloin jos iskee hillitön leivänhimo, niin antaa mennä vaan. Jostain syystä kroppa sillon tarvitsee vähän enemmän hiilareita tai jotain, ja silloin sille annetaan niitä. Tuon jälkeen taas helpottaa, kroppa on tyytväinen. Ja pakko on syödä et jaksaa treenata. Tulokset ei parane, jos ei elimistöllä ole rakennusaineita, tai se e pääse palautumaan koska ruokailu on ollut päin persettä.

Niin, ja mitkä mun tulokset on sitten näiden muutosten myötä ollu... Vaaka on käyttämättömänä kylppärin nurkassa. Siitä on itseasiassa paristotkin loppu, joten viimeiseen vuoteen en ole vaakaa käyttänyt. Olettaisin kuitenkin että paino on pysynyt samana, tai jopa hieman noussut. Kuitenkin rasvaa on selkeästi kadonnut, vaikka onhan sitäkin vielä pikkaisen likaa (mun ongelma on jenkkakahvat!!! ). Kuitenkin kroppa on selvästi muokkautunut. Housut on reisistä, perseestä ja vyötäröltä löysemmät (huolimatta niistä jenkkiksistä), mun ryhti on parantunut ihan hirveesti ja välillä tuntuu että mä olen kasvanut monta senttiä pituutta. Lihasta on tullut tosi hyvin lisää, ja huolimatta tuosta fläsäkerroksesta lihakset näkyy. Yksi tyyppi juuri muutama päivä sitten salilla kysyi et koska sulla on kisat ( ), ja kaikista mieltälämmittävin kommentti on tullut mun sukulaisilta, joiden mukaan mä olen komistunut tosi paljon. Ongelma esim. vaatteiden kanssa on se, että nykyään koot on niin pieniä, että moni paita kinnaa selän ja hartioiden kohdalta, tai sitten hiat on liian tiukat, mutta kun mä tiedän nyt että se johtuu siitä että treeni on tuottanut tulosta, niin so what, hyvä niin.

Kaikista parasta on nyt kuitenkin se, että mulla on hyvä olo, treeni kulkee ja siitä voi nauttia, ja ruokaa saa syödä ilman huonoa omaatuntoa. Elikä mun pointti oli se, että löysää vähän. Älä ota asioita niin vakavasti, ota tavoitteeksi mielummin se hyvä olo ja oikeasti viihtyminen omassa kropassa, opettele kuuntelemaan mitä sun kroppa sulle kertoo, se on nimittäin helkkarin fiksu. Turha pingottaminen vain lisää juuri ruuan suhteen niitä hillittömiä mielitekoja, repsahduksia ja sen motivaation kadottamista. Opettele nauttimaan tse treenaamisesta, eikä niinkään sen tuottamasta tuloksesta, siis siitä mikä peilin kautta välittyy. Peilikuva on nimittäin mielikuvituksen tuottama illuusio. :thumbs:

 

[Gillyanne]

mun motivaatio on välillä ihan huipussaan ja yht´äkkiä taas peiliin katsottuani ihan alhaalla..tuntuu niin toivottomalta kun mitään ei tapahdu. lihaksia on mutta läskiä liikaa päällä. oon 161 cm "parhaimmillani" olin 60 kg, mutta nyt joku 66 kg (tosin lihaksia on tullut tosta 60 kg ajoista, mutta ne samat läskit on vielä ku sillonki..)

Ensimmäinen, mikä minulle tuli koko jutusta mieleen, on se, että se läski taitaa olla korviesi välissä, eikä kropassa. Joten ihan ensimmäiseksi paneutuisin sinuna a)tasapainon saavuttamiseen syömisten suhteen (ei laihdutusta, eikä myöskään mässäilyä) b)asenteenmuokkaukseen ja positiivisen minäkuvan kehittämiseen. Kerrot olevasi lihaksikas, joten 160 cm/66 kg ei todellakaan ole mitenkään liikaa.

terv. 162 cm/67,5 kg

 

[Denimo]

Asiaa puhut, Soap**!

 

[Lateri]

Minä myös yhdyn täysin oman kokemukseni kautta siihen, mitä Soap** kertoo.
Elin useita vuosia treenin ja syömisen "orjana" ja perfektionismiin taipuvaisena tein kaiken tietysti täysillä ja vimpan päälle -omasta mielestäni-. Kuitenkin epätoivo meinasi usein iskeä, kun ihmettelin missä tulokset vaikka ruokavalio oli kunnossa ja treeniä enemmän kuin tarpeeksi...

Nyt sitten alkuvuodesta elämäntilanteeni muuttui, muutin opiskelemaan uuteen kaupunkiin ja syömisten kyttämisen ja treenausholismin tilalle tuli paljon uutta ja mukavaa tekemistä.
Olen syönyti terveellisest juuri sitä mikä hyvältä tuntuu ja silloin kun siltä tuntuu, kuitenkin pitäen mielessä "perusaakkoset". Opin ensimmäisen kerran ottamaan rennosti näiden asioiden suhteen ja mitä tapahtui?? Kehitystä ja tuloksia on tullut vauhdilla, olo on mitä mainioin eikä aikasemmasta stressistä ole tietoakaan!

En ole koskaan voinut niin hyvin kuin viimeisen puolen vuoden aikana. Ihan kuin kroppa kiittäisi siitä, että annan vihdoin sen päättää mitä tehdään ja milloin syödään. Suosittelen:D

 

[tytsy]

Kiitos taas vastauksista

joo Soap mulla on juuri tollanen nyt:
"Yhteen aikaan mäkin laskin vikossa treenattuja tunteja, ja nitä piti saada kokoon vähintään 15, mikä oli siis mielestäni vähän,mieluiten tunteja sai kertä 21h/vko "

yhessä vaiheessa mä en laskenu esim. kävelyä, uintia ja kevyttä salia reeniks, nyt oon saanu aivoni jotenkin päin toteaan et ne on liikuntaa siinä missä muutki..en tiedä enkä muista missä vaiheessa multa lähti ajatusmaailma ihan sivuraiteille liikunnan ja tän pakkomielle laihduttamisen kanssa..

yhdessä kommentissa oli siitä löysästä nahkasta juttua, mahassa mulla varmaan osa onkin sellasta, mut kyl siellä on läskiäki ja samaku reisissä.. sillon ku olin pahempi plussapallo mulla ei ollu selluliittiä oikeestaan ollenka reisissä ja nyt herra siunaa sitä löytyy...

kiitos kovasti kirjoittaneille, mä saan vähä perspektiiviä omille ajatuksilleni ja josko taas alkaisin ajattelemaan vähän normaalimmin liikunnasta ja ravinnosta...sais sen ajatusmaailman mikä oli ennen ku lipes..

mä alotin jo tekeen sitä ruokapäiväkirjaakin

 

[pikkukirppu]

Mulla samansuuntanen tausta myös. Lyhyesti kerron nykyhetkestä:

Olen ollut nyt yli 2 viikkoa täysin treenaamatta, koska muhun iski sellainen flunssa että ahdistaa keuhkoputkissa niin paljon ettei edes töissä voi olla kun hengästyy ja sattuu jo kävellessä.

Ja ihme (en ikinä olisi uskonut kolme viikkoa sitten) on tapahtunut: olen paljon tyytyväisempi itseeni, ulkonäköön ja olotilaan kuin vuosiin! Olen jopa päättänyt lopettaa epätyydyttävän työni ja vaihtaa alaa, enkä edes tässä aivojumpassa ole joutunut hakemaan turvaa ruokailun ja liikunnan kontrollista. Ihanaa!

Eli suosittelen lämpimästi ihan kunnon taukoa kaikesta treenistä. Se tuntuu alussa vaikealta, mulla ainakin meni yli viikko hirmu paineessa. Mutta päivä päivältä sitä löytää ennen liikunnantäyttämiin hetkiin muutakin ja sit kun pääkopassa on saanut järjestystä aikaan, on ihan eri asetelma taas lähteä treenaamaan: treeni on hyvänolon lähde jota ei tehdä jos ei huvita ja jos huvittaa niit treenataan sopiva määrä.

Suurin osa meistä ei kuitenkaan treenaa kisa- tai ammattimielessä, joten eiköhän opetella nauttimaan liikunnasta ja puntinnostosta!! Ihan sama mihin ne "kahvat" kropassa sijoittuu ja kiristääkö housut tänään, järkevällä ja iloisella elämänasenteella ja kohtuullisen terveellisillä ravintovalinnoilla voi olla varma että housut ei kiristä taas toisena päivänä. Elämä on aaltoliikettä, niin myös treenaus ja syöminen: välillä enemmän, välillä vähemmän, välillä överisti.

Mutta niinkuin viinankin kanssa, övereitä ei kannata vetää, sen kyllä huomaa seuraavina päivinä! Eli sovitaankos, ettei vedetä överiksi liikunnan määrän ja terveellisen elämäntavan tavoittelemisenkaan kanssa, niinkuin ei viinaläträyksessäkään :D

 

[HeatN]

Kerroit laihduttaneesa vuodessa 25 kg liikkumalla hurjasti ja syömällä "käytännössä et mitään". Tämän jälkeen sait ruokavalio-ohjelman (joka toivon mukaan ja ilmeisesti) sisälsi enemmän energiaa kuin aiempi kituutusruokavalio. Tämä luontaisesti nostaa painoa! Olettaisin että olet ollut ns. säästöliekillä, josta joku jo mainitsikin. Jos olet kerännyt 6kg lisäpainoa se johtunee varmasti siitä, että kroppasi imee kaiken ravinnon, sillä se on olut pitkään liian alhaisilla kalorimäärillä. Kuten joku jo mainitsikin, rankalla puntilla saat varmasti muokattua kroppaasi urheilullisemmaksi ja toisekseen, tietty kilomäärä tai laihtuminen on usein siellä korvien välissä oleva, joku maaginen ja kummitteleva luku jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä oman hyinvoinnin, energisyyden ja terveyden kannalta.

 

[starfish]

En jaksanut lukea koko threadia läpi mutta kannattaa ihmeessä lopettaa se turha stressaaminen ja nipottaminen siitä syömisestä ja liikunnasta. Terve maalaisjärki on ihan sallittua näissäkin asioissa. Liika stressaaminen on myrkkyä keholle, se mm. lisää kortisolin määrää kehossa, mikä taas huonontaa treeneistä palautumista ja lihottaa. Tuskin kukaan alkaa heti paisumaan kun pullataikina vaikka ottaa vähän rennommin.

Harmittaa kun nykyään saa ihan liikaa lukea tältä palstalta valituksia siitä kun on muka liikaa läskiä ja mitään ei tapahdu vaikka liikkuu ja syö hiiren annoksia. Ei näin! :(

Olkaa oikeasti armollisempia itsellenne! Elämässä on muutakin kuin täydellisen ulkonäön tai tietyn painon tavoittelu! ;)

Rakastakaa itseänne! :haart:

 

[Metri]

Viittaan Gillyn postiin vaikken quottaakaan sitä. Miustakin tuntuu, että läskit ovat siellä korvien välissä. Kerroit laihduttaneesi jo melkoisen määrän pois, siitä ISO hatunnosto. Ja pääsit kokoon 38.

Asenneasiaa: ite olen 162 cm ja painan 73 kilon hujakoilla enkä kenenkään mielestä ole lihava. Lihasta on kyllä, mutta niinhän muistaakseni siullakin. Rasvaa miulta kyllä myös löytyy, mutta pystyn elämään niien kanssa. Silti uskoisin miulla olevan enemmän rasvaa kuin siulla. Miun kokoni on 44. Siullahan ovat kaikki lukemat alhaisempia, niin että saat olla ylpeä itsestäsi ja Starfishin sanoin: rakastaa itseäsi.