DINGO - Akuliinafestival 2008 -Lis. Osmo's Cosmos

[TLP]

Käväisin sitten pyörähtämässä 45min setin verran kuvailemassa Jämsän keskustan menomestassa Akuliinassa.

Soittelin varsinaiselle ikiliikkujalle ja touhumiehelle Tuomo Mäyrämäelle, että mites jos tulisin räpsimään parit kuvat. No Tuomon kanssa on tehty ennenkin yhteistyötä ja eihän siinä ollut sitten mitään ongelmia. Eikun sisälle, 85mm testiksi nokalle ja muutama kuva.


Dingo, siinähän on oikeastaan legendaarinen pikkutyttöjen huudattaja meitsin teiniajoilta. Muistan että joskus aikoinaan Jämsän Paviljonki oli +1000 ihmisen karkelopaikka, kun Dingo saapui lauteille.

Autiotalo, Nahkatakkinen tyttö yms.. hittiähän tuo aikoinaan pukkasi.

"Uusi Dingo (2002–)

Neumannin ja hänen puolisonsa lapsettomuusongelmia käsiteltiin lehtien palstoilla, myös adoptiosta puhuttiin. Apu-lehti 2. helmikuuta 2002 julkaisi ”Kynä irti”- palstalla kirjoituksen, jonka aiheena olivat Neumannien lapsettomuus ja adoptiopuheet. Jutussa kerrottiin Neumannin tunnustaneen, että "intiaanilapsi olisi kiva". Neumann kanteli artikkelista Julkisen sanan neuvostolle, mutta JSN kallistui Apu-lehden puolelle. Julkisen sanan neuvoston päätös oli, että Pertti Neumann on julkisuuden henkilö, ja hänen yksityiselämänsä suoja on suppeampi kuin tavallisen kansalaisen.

Dingo esiintyi 31. joulukuuta 2002 Tallinnassa erikoiskokoonpanolla. Keikalla soittivat Neumann (laulu), Jarkko Eve (basso), Jari ”Heinä” Nieminen (kitara), Pekka Kuorikoski (koskettimet) ja Vesa Aaltonen (rummut). Sama kokoonpano soitti vielä Vuokatin Katinkullassa yhden keikan helmikuussa 2003 nimellä Neumann band plays Dingo.[2]

Dingon entiset jäsenet tulistuivat Neumannille, mistä kertoo seuraava lainaus lehtiartikkelista:

Dingo-yhtyeen ex-jäsenet ovat suuttuneet Neumannille, joka on buukannut bändin esiintymään Tallinnan Saku-halliin käyttäen Dingo-nimeä. Uudenvuoden aaton konserttia myydään ”legendaarisen suomalaisbändin spesiaalikeikkana”, vaikka lavalle nousee alkuperäisjäsenistä vain Neumann.

Entiset Dingo-miehet kummastelivat Nipan touhuja.

"Hävytöntä hommaa. Tässä tehdään liiketoimintaa ja hankitaan rahaa perusteilla, jotka koskettavat meitä ex-dingolaisia", ihmettelee kosketinsoittaja Pete Nuotio Ilta-Sanomissa.[6]

Keväällä 2004 julkaistiin uusi kokoelmalevy ja DVD. Samalla ilmoitettiin, että Dingo alkaisi jälleen keikkailla. Dingon 20-vuotisjuhlakiertue aloitti Raumanmerellä 2004, ja kokoonpanossa soittivat Pertti Neumann (laulu), Jarkko Eve (basso), Hombre Lampinen (kitara), Sami Välimäki (koskettimet) ja Juha Jokinen (rummut).[2]

Keväällä 2005 Dingon kokoonpano vaihtui Neumannia ja Eveä lukuun ottamatta. Yhtyeen kokoonpanoa vahvistettiin Bomfunk MC's-yhtyeen soittajilla, joita olivat Ari Toikka (rummut), Erik Valkama (kitara) ja Pekka Siistonen (koskettimet). Dingo julkaisi 8. kesäkuuta 2005 Musta Leski -singlen ja avasi samoihin aikoihin myös viralliset kotisivunsa. [2]

12. lokakuuta 2005 Dingo julkaisi Purppuraa-singlen, joka oli toinen singlelohkaisu uudelta Purppuraa-albumilta. Purppuraa julkaistiin 26. lokakuuta ja sen tuotti Risto Asikainen. [1]

Purppuraa ei kuitenkaan menestynyt hyvin. Ensimmäisellä viikolla albumi sijoittui Suomen viralliselle albumilistalle sijalle yhdeksän. Toisella viikolla albumi oli sijalla 23 ja kolmannen viikon jälkeen se ei ollut lainkaan listalla. Purppuraa on kaikkien aikojen huonoiten menestynyt Dingon albumi - levyä myytiin vain n. 10 000 kpl.[7] Vuonna 2006 Dingo esiintyi ympäri Suomea. Ohjelmistoon kuului sekä vanhoja hittejä että uutta materiaalia.

Dingon kokoonpano uudistui jälleen vuonna 2007, sillä rumpali Ari Toikka siirtyi Yön rumpaliksi. Dingon uudeksi rumpaliksi palkattiin Jukka "Frogley" Mänty-Sorvari, joka on tunnettu muun muassa yhtyeistä Skädäm ja Yö. Myöhemmin saman kevään aikana myös yhtyeen kosketinsoittaja vaihtui, sillä Pekka Siistonen jäi pois Dingon kokoonpanosta kiireidensä vuoksi. Tilalle Dingon kosketinsoittajaksi palkattiin studiomuusikkonakin toiminut Robert Engstrand. [1] Loppuvuonna rumpali Jukka "Frogley" Mänty-Sorvari erosi yhtyeestä. Hänen tilalleen yhtyeeseen palkattiin Ville Siuruainen, joka on tunnettu myös Blake-yhtyeen rumpalina. [8]

Keväällä 2008 julkaistiin promosingle Skorpioninainen, joka on ensimmäinen singlejulkaisu 29. lokakuuta 2008 julkaistavalta Humisevan harjun paluu-albumilta."

Täytyy rehellisesti sanoa, että jollei tällä keikalla olisi ollut kitaristia ja basistia mukana, niin koko homma ois kaatunut siihen. Neumann ainakin oli astunut pullonkorkin päälle ja tuo 80-luvulla tytöt villinnyt lammasmaisen määkivä ääni oli aivan kadoksissa. Lisäksi taisi hivenen rytmitkin sekoilla.

Silti porukka viihtyi ja rupesihan sitä Herra N pääsemään loppukeikan aikana jo jyvälle tekemisistään. Itse poistuin juuri ennen Autiotalon soitantaa, koska sanotaanko ettei sitä selvinpäin jaksanut kuunnella :D

Silti muutama kuva keikalta ja homma paketissa, pitää katsoa jaksaako huomenissa kuvata Osmos Cosmosta, sillä se ois lauteilla iltasella:

Niin se Neumann luiritteli, vaikka alko olikin maistunut miehekkäästi.

Basisti Jarkko Eve luiritteli yhden biisin keikan välissä ja piti aikalailla koko bändiä pystyssä:

Jarkko Juhani Eve (s. 6. heinäkuuta 1963, Pori) on suomalainen muusikko. Eve tuli tunnetuksi Dingon basistina vuosina 1983-1984, mutta jätti yhtyeen vuonna 1984 . Dingon jälkeen Eve aloitti soolouransa. Eve palasi Dingoon vuonna 2002 ja soittaa Dingon nykyisessä kokoonpanossa. Eve on tehnyt yhteistyötä muun muassa Remu Aaltosen, Dave Lindholmin ja Tommi Läntisen kanssa.

Jarkko Even isä on Charme Asserdalin omistajana tunnettu ravimies Timo Eve ja velipuoli urheilutoimittaja Matti Eve.[1] Jarkko on naimisissa selvänäkijä Claudia Even kanssa. Toisesta veljestä Arista tuli 17-vuotiaana kaikkien aikojen nuorin ohjastaja, joka on osallistunut maailman merkittävimpiin kuuluvan ravikilpailun Elitloppetin finaaliin Tukholman Solvallan radalla.

Rumpali Ville "Welho" Siuruainen ois käynyt helposti johonkin tukanheilutusbändiin rumpaliksi, ainakin ulkomuodon ja esiintymisen puitteissakin. Eläväinen rumpali:

Ville "Welho" Siuruainen (s. 1980) on suomalainen muusikko. Hän on soittanut rumpuja muun muassa yhtyeissä Blake, Kirofoni, Circuitry Yes Ma'aM ja Jaarli Padington. Vuodesta 2008 lähtien Siuruainen on toiminut palkattuna rumpalina Dingossa

Kitaristi Jyrki Erik Valkama oli toinen koko keikan pystyssä pitävä voima. Hienoa ja yleisöystävällistä esiintymistä tältä artistilta.

Jyrki Erik Valkama (s. 10. joulukuuta 1970, Raisio), taiteilijanimeltään Erik Valkama on suomalainen kitaristi ja muusikko. Hän on soolouransa lisäksi vaikuttanut yhtyeissä The Sledge, Bomfunk MC's, Mike's Monster Jam, The Huligans ja SCRATCH. Erik Valkama on myös studiomuusikko ja on soittanut monien artistien levyillä ja keikoilla, sekä ollut palkattuna eri yhtyeissä, kuten muun muassa Tommi Läntisen Kuutamolla orkesterissa sekä Dingossa, jossa soittaa nykyisinkin.

Akuliina, ei aivan suomen suurimpia toreja mutta porukkaa mahtuu hienosti ja pääasia lienee, että tarjoilu pelaa ja hauskaa pidetään:

Tässä alla koko julkaistava setti:

 

[Crowley]

Tyylikasta settia poeka taas kayny napsimassa. Varsinki toi "mustavalkonen" rumpalikuva!

 

[Mike]

Hyvin toimii keikkakuvauksessa se 85 millinen. Vai että Nipa oli hieman myötäisessä, harmi, ei olis varaa kikkailla työkeikoilla.

 

[syntikka]

Hiton tyylikkäitä kuveja

 

[TLP]

Hyvin toimii keikkakuvauksessa se 85 millinen.

Jee, toimii aika hyvin... tosin se on hivenen 50-50 tuon lyhyen st:n kanssa, mutta sitten taas sillä saa taustat kuriin hienosti. Suurin osa on f2.0 tai isommalla kuvattu noista tiukemmin rajatuista kuvista. Sitten tuo 16-35 2.8L II toimii aika hienosti laajempia näkymiä antamassa. Tuolla lavalla kerran käytin 70-200 2.8L IS:ää ja se oli tuo rumpalikuvan kohta. Kaveri oli kuitenkin aika kaukana, jotta sitä ois voinut kuvata muulla, jottei tarvi cropata älyttömästi.

Jos näitä kuvailis enemmän, niin 24-105 4L IS menis kyllä vaihtoon heti 2.8-perus L-zoomiin. On se aika hämärä tuonne, mutta taas mun toisessa kuvauskohteissa se IS on hyvä ja siksi en sitä hukkaa mihinkään. 24-70 2.8L:ää vois harkita käytettynä kun sais jostain sopuhintaan.

Vai että Nipa oli hieman myötäisessä, harmi, ei olis varaa kikkailla työkeikoilla.

Juu, näitä aina välistä löytyy, varsin säälittäävää touhua.
Viimeksi ko. tyylin 'työntekoon' törmäsin viime jouluna, kun kävin katsomassa 'Ari Koivuniemen - raskasta joulua'. Jätkä oli aivan perseet eikä käytännössä laulanut kuin 1:n kappaleen. Teki mieli hakea lipun rahaa takaisin järjestäjältä ja siihen ois ollut kyllä täysi oikeus.

 

[TLP]

Pistetään tähän perään toi Osmo's Cosmos.

Sanotaanko, ettei oikein irronnut kuvaajalta... joku vaan oli, ettei sieltä saanut mitään fiksua aikaiseksi. Jos vikoja etsitään, niin bändissä ole oikein staraa vaan ne on kaikki 'samassa veneessä'. lisäksi täytyy todeta, ettei aina voi voittaa... joskus ei vaan saa langan päästä kiinni kuvateessaan ja siitä mistä saa, niin sillä kohdalla päässä pyöri jo muut (huomiset) kuvaukset.

Covereita soveltuvasti muuteltunahan nuo soittelee, joten musiikin itsensä puolelta ei ehkä tästä bändistä saada isoa hittiä. Shöy oli kyllä varsin mainio, mutta hämmästytti hivenen toi valojen käyttö... arsenaalia oli vaikka muille jakaa, mutta aika säästeliäästi siellä napilla oltiin hienoimpien tuikkujen kanssa. Ei varmaan ollut yleisö sen arvoinen, tai sitten poikien shöy ei nostanut porukkaa riittävästi, jotta olisi kannattanut 'tuhlata valonkäyttöä' tuolle stagelle. Tosin kai se on valokuvaajan perusvamma, ettei koskaan ole kaikki mieleen näissä hommissa :D

Meni siis hetki, ennen porukan heräämistä jammailemaan ja itseasiassa tuo setti sitten loppuikin kun yleisö saatiin lämpimäksi. Ehkä hivenen tuntemattomampi 'suuruus' näillä kulmin, vaikka kyllähän jätkät soittaa osaa. Luulen, että yleisöön oli saapunut niitä jotka tuntevat bändin ja sitten sellaisia, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan koko pumpusta. Hivenen siis mustavalkoinen porukka, eikä varmaan mikään kaikkein helpoin tilanne esiintyjillekkään.

Osmo's Cosmos on saanut alkunsa Petri Kiisselin ja Ville Soinisen vuonna 1988 perustamasta yhtyeestä Screamer. Jo samana vuonna Marko Siira ja Jaska Miikki tulivat mukaan yhtyeeseen. Jussi Honka liittyi joukkoon vuonna 1994. Screamer ehti levyttää yhden omakustannesinglen, EP:n, mini-CD:n sekä, tehtyään Megamanian kanssa levytyssopimuksen, CD:n Liskojen Yö, joka julkaistiin vuonna 1995.

Vuonna 1994 Screameria kyseltiin soittamaan 70-luvun bileisiin teemaan liittyvää musiikkia. Yhtye ryhtyi treenaamaan 70-luvun glam-rockia ja kävi hankkimassa kirpputoreilta asiaan kuuluvaa asustetta. Keikka oli niin onnistunut, että seuraava kutsu tuli saman tien. Keikkoja tehtiin ensin nimellä Screamer plays 70's. Matti Muhosen avustuksella Imatran teatteriin alettiin suunnitella suurempaa 70's show'ta. Tarinan päähenkilönä oli simpeleläinen reppana Osmo, mutta tarina saa tietenkin onnellisen lopun. Ensimmäinen esitys oli maaliskuussa 1996 ja CD Screamer plays 70's: Osmo's Cosmos soundtrack ilmestyi. Sama levy julkaistiin seuraavana vuonna parilla lisäkappaleella varustettuna Osmo's Cosmos -nimellä.

Kesällä 2005 bändin kuudenneksi jäseneksi tuli kitaristi Matti Kähkönen. Samalla Pete vähensi keikkailuaan, jatkaen kuitenkin Villen kanssa homman pyörittämistä ja kehittämistä. Pete nähdään satunnaisesti keikkakokoonpanossa.

Alkuvuodesta 2007 Osmot julkaisi viidennen albuminsa ”Hulluna Huomiseen”. Levyn nimikkobiisi on bändin omaa tuotantoa oleva perus-rock, mutta muuten levy pitää sisällään tuttuja ulkomaisia glamrock-covereita ja kotimaisia ralleja osmomaisina versioina. Levyn myötä myös keikkasetti uudistui ja kaikilla keikoilla on mukana videonäytöt, joilta tulee vierailevia artisteja ja videoanimaatioita livemusiikkiin tahdistettuna (vrt. Osmo’s Cosmos Lideo Show).

Loppuvuodesta 2007 rumpali Marko Siiralle tuli kilometrit Osmoissa täyteen ja tilalle tuli Imatralainen rumpalilahjakkuus Mikko Kupiainen. Mikko on bändille tuttu kaveri jo entisistä yhteisistä projekteista ja ollut aiemmin useamman kerran tuuraamassa Siiraa.

Alkuvuodesta 2008 myös Ville vähensi keikkailua ja keikkakokoonpano vaihtelee neljän ja kuuden hengen välillä. Kitaraosasto löytyy siis ryhmästa Kähkönen, Kiisseli ja Soininen.

Toukokuussa 2008 bändi julkaisi kokoelmalevyn Toisten Parhaat, jossa bonuksena on karaoke DVD.

Muutama räpsy tähän perään:

Laulaja Jaska Miikki, kyllähän ääntä löytyy hienosti. Itseasiassa vain kerran putosi muun bändin kelkasta ja huvittavaa oli seurata kavereiden ilmeitä...kun kaikki ei tainnut mennä kuten oli sovittu :D

Rummut Mikko Kupiainen, siinä mies joka veti hienon soolonkin väliin. Ei pahemmin valittamista soitannassa, hieno veto.

Basisti Jussi Honka (oik.), shöymies muuta ei voi sanoa. Hoiti tonttinsa ihan buenosti.
Kitaristi Matti Kähkönen(vas.), osashan tuokin vingutella kaikki biisit hienosti. Shöymies loppuun asti.

Kaiken takana on nainen:

Loppusanoiksi voisi sanoa, että jos haluaa hyvän keikan käydä katsomassa kotimaiselta coverbändiltä.... joka hivenen on muunnellut covereita omanlaisekseen, niin tässä on sellainen.