Death

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja vamma
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
25.6.2006
Viestejä
717
Strapping Young Ladin innoittamana ja hyvää rummutusta rakastavana aion seuraavaksi ottaa työn alle Deathin. Yhtään levyä en omista, ja Priest -coveri Painkiller on vissin ainoa biisi jonka oon Deathilta kuullut. Joten suositelkaa mulle niiden paras levy, jonka kautta tutustumisen voi aloittaa.
 
Luonnollisesti Deathin ensimmäinen Scream Bloody Gore.
 
Scream Bloody Gore on tietty oman lajinsa uraauurtava kuningaslevy, mutta todella tasapaksu. Leprosy on jo huomattavasti parempi, monipuolisempi ja hyväsoundisempi, kuitenkaan rankkuudessa ei häviä yhtään.

Oma suosikkini on Spiritual Healing. Siinä on sopivasti alkuajan mättöä ja uudempaa kikkailua. Ja tietty James Murphyn kitarasoolot kruununa.

Humanilta taas löytyy ehkä paras Death-biisi: Together as One ja levy on muutenkin helvetin hyvä.

Aargh, Chuck oli kuningas! Täytyy ite ottaa myös kuuntelulistalle taas pitkästä aikaa.
 
Mulle ei Death uponnu koskaan. Laulu lähinnä ärsytti. Plus se progeilu ei sopinu/sovi death metalliin mun makuun alkuunkaan.

Hyvää rummuttelua jos kaipaat tsekkaa myös Meshuggah ja Fear Factory.
 
Leprosy on aika kovaa mättöä läpi levyn (ilmeisesti sama linja tätä aiemmissa levyissä), kuten jo mainittiin. Viimeinen studiolevy Sound Of Perseverance on jo aikamoista kikkailua. Levyn linjauksen näkee jo oikeastaan nimestä :D Loistavia levyjä kuitenkin molemmat.

IMO tutustuminen kannattaa aloittaa Symbolic-levyllä, mikä tasapainoilee paahtamisen ja tiluttelun välillä. Itse asiassa levystä tulee mieleen Metallican Black-albumi (linjaus ja laatu edellisiin levyihin verrattuna). Tosin Symbolic ei avaudu heti, vaati useita kuuntelukertoja. Nopeaan tutustumiseen paras näistä kolmesta on varmaankin Leprosy. Scream Bloody Gorea, Spiritual Healingiä tai Humania en ole vielä kuunnellut.

Edit: Individual Thought Patterns ei ole avautunut vieläkään :D
 
Spiritual Healing on loputtoman hyvä levy!

Human ja Individual ovat myös tiukkia..
 
Human on oma suosikki, hyvänä kakkosena Spiritual Healing.

Individual.. vaatii tosiaan kuuntelukertoja useamman, samoin kuin Symbolic, mut kyllä ne vielä siitä avartuu:thumbs:
Edit: Hoglan toi mielestäni asteen verran särmää näille kahdelle levylle (I.T.P ja Symbolic) ja ainakin jälkimmäisen nimikkobiisin tuplasarjat kaivertui ensikuulemalla mieleen.. :)
 
Symbolic ja Individual thought patterns omat suosikit sopivan teknisyyden johdosta. Spiritual healing on hitainta Deathia, mutta silti upea levy. Human taas hurjan nopea levy ja onhan siellä Lack of comprehension, mahtava kappale.

Viimeisin lätty on jo jotain todella hämärää fuusiomusaa ja erittäin teknistä. Siinä Chuck kyllä huutaa viimeiset kuolonkorinat.

Kaikenkaikkiaan merkittävin bändi genressä ja mahtavaa musaa.
 
Symbolic on LOISTAVA ja se edustaa lähes täydellistä metalli levyä, suosikkejani levyltä on Empty Words ja 1,000 eyes...ja Genen rumpalointi on perkuleen siistiä ja tarkkaa Symbolicilla mutta silti "ilmavaa"...lähes täydellinen levy.
 
Scream Bloody Gorella on aivan hillitön tunnelma, kunnon horroria. Ehkä SE levy koko tuotannosta on juuri tuo SBG, mutta sen jälkeisistä eniten on soittimessa pyörineet individual ja leprosy. Individualilla Genen rumputyöskentely on aivan omaa luokkaansa ja kun siihen yhdistetään DiGiorgion bassonhipelöinti niin kyllä toimii. Sound of Perseverance on hyvä levy myös, mutta ei ikinä sytyttänyt samalla lailla kuin edeltäjänsä.
 
Olin turvamiehenä tolla Strapping Young Ladsillä männä kesänä, hauskoja heppuja, etenkin toi Gene. Kävi äijällä jalat vielä vanhoilla päivilläkin ja sitten sillä oli varmaan tuumaiset sormen kynnet.:rock:
Ja Deathin levyistä ylivoimainen on Symbolic. Ja sieltä biisi Crystal Mountain.
 
Omat suosikit tietenkin 3 ensimmäistä: Scream bloody core, Leprosy ja Spiritual healing.

Yhdessä toisen jenkkibändi POSSESSEDin kanssa siis uranuurtajakamaa..."Leprosy" on se Deathin "tärkein" genreen vaikuttanut levy, oikein siis "Death Metallin ABC -osastoa", tämä siis fakta ja tunnustettu juttu.

Muhun iskee tuo alkuaikojen raivoisa energia, jossa on kuitenkin melodiaa..myöhempi kikkailu ei säväytä. Muistan, kun eka kertaa kun Deathiä ja biisi oli "Leprosy"..siitä ei ollut paluuta..aarrgghh!!
 
Yhdessä toisen jenkkibändi POSSESSEDin kanssa siis uranuurtajakamaaja

Possessedin Seven Churches on kyllä kova levy. Ehkä jopa kovempi kuin mikään Deathin levyistä. Just tässä kesällä sen vihdoin cd:nä hankin. Ja ne pojat oli sillon vielä yläasteella ku sen levyn yhellä (olikosenyt) pääsiäislomalla väsäsivät. :rock:
 
Back
Ylös Bottom