- Liittynyt
- 14.1.2003
- Viestejä
- 954
Kävin eilen Hakaniemen torin kupeessa ( ravintolan nimi pääs jo unohtumaan) kattomassa Cudos -nimistä, mulle ennalta tuntematonta orkesteria.
Ihmettelin keikan alussa, et miten tuo naissolisti näyttää niin kovin tutulta( no näyttihän se myös kovin mukavaltakin miehen silmään) . Sit välähti, samainen nainen esittää naispääosaa Bad Luck Love elokuvassa, jonka sattumoisin olin uudelleen juuri katsonut.No se ulkomusiikillisista seikoista.
Bändi oli mulle iso positiivinen yllätys. Musiikkityyli liikkui akselilla Kingston Wall - Portishead - Cranberries. Vaikka kitara, basso ja rummut oli välillä kuin suoraan Kingston Wallin tuotannosta ( tosin ei niin hyvin soitettuna ja eikä samaan melodiakitaravalliin päästy ), niin laulaja pelasti orkesterin suorilta Plagiaatiosyytöksiltä mielessäni.
Laulaja olikin selvästi yli soittajien musiikillisen taitamuksen. Vaikka kyllä soittajat oman tonttinsa hoiti, niin esimerkiksi rummuissa oli aikamoista liikettä laiskanpulskeasta naputtelusta Kingston Wall tyyliseen sarjatulitukseen asti, eli ilmeisesti rumpalin taistelukestävyys ei ollut ihan sitä luokkaa kuin olisi toivonut.
Basisti oli ilmeisesti toinen biisintekijä, niin bassovetoisia oli osa kappaleista ja hyvä niin, kuulosti todella hyvältä Walkin Base tyylinen kuvio johon laulaja vahvalla äänellä lauloi portishead -maisia melodioita päälle. Basisti hoito hommansa ihan kohtuullisen hyvin.
Kitara oli ensinnäkin miksattu aivan liian alas, tarkoituksellako, tuli mieleen, kun huomasin jossain vaiheessa pienehköä hapuilua kitaristin otteissa. Heti tuli mieleen, että tämä bändi tarvitsee toisen kitaran ja kitaristin. Komppaus ja riffittely kun luontui suht jämäkästi tältäkin kepinvinguttajalta mutta soolo / melodiapuoli oli vähän välillä hakusessa.
Sitä paitsi mielestäni tämänkaltainen musiikki ansaitsee enemmän melodioita ja kitaravallia, nyt kun välillä tuntui, että laulaja piti koko hommaa kasassa ja laulullaan loihti näitä elementtejä jotka soittajilta jäi uupumaan.
Laulaja oli selvästi "se jokin" tässä bändissä, ilman tätä laulajaa tämä bändi olisi aivan tusinakamaa. Kun biisirakenteet olivat suht yksinkertaisia ( välillä mentiin kolmella soinnulla läpi biisin aivan kuten Ramones aikanaan ) niin laulajan loihtimat äänimaisemat muutti yksinkertaisemmankin kuuloisen pohjan aivan satumaisen eteeriseksi nojatuolimatkaksi. Veikkaan, että laulaja on saanut koulutusta äänenhallintaan, koska niin hyvin hän osasi antaa kaikki resurssit itsestään menemättä kuitenkaan yli.Myös nuottikorva on laulajalla ilmeisen absoluuttinen, ei ollut mitään vaikeuksia "huutaa" keuhkoja tyhjiksi, ulosannin muuttuessa voimakkaaksi, tasaiseksi nuotiksi, joka ei hakenut minkään vertaa, vaan pysyi aivan kohdallaan ja koko keikan läpi!
Laulajan nimeä kysyessäni ( en muistanut näyttelijän nimeä BLL -leffasta ) niin se oli joko Mari tai Maria Järvenhelmi tai Järvensydän. Ennen keikkaa poltettu jazz-tupakka antoi kyllä keikan analysointiin lisä-arvoa, mutta otti sen ilmeisesti sieltä missä vähiten muutenkin on, muistikapasiteetista..;)
Yhteenvetona todettakoon, että Hyvä keikka, tosin joku yöklubimainen paikka oikealla valaistuksella olisi toiminut varmasti paljon paremmin, kuin tämä hakaniementorin laidan punkhenkinen pyhättö. Studiossa noista aineksista saisi tehtyä niin kovaa materiaalia, että tilaisin levyn jo ennakkoon. Paikalla oli ilmeisesti paljolti bändin tuttavia, koska tunnelma oli rento ja vapautunut, rumpali heitti sen loppupuolella settiä jo vähän överiksi kaataessaan rummut ja tekemällä x-hyppyjä keskellä lavaa ilman paitaa. Myös laulajakaunottaren välispeakit oli lähinnä tyyliä Krisse Salminen. Paremmin olisi tosiaan sopinut yökerho tunnelmavalaistuksella ja laulajalla kun kerran oli Diivan avut, niin se voisi sopia hyvin hänen lavapersoonaksi!
Kuulin illalla huhuja, että samainen orkesteri soittaisi huomenna Perjantaina samaisessa paikassa toisen keikan. Tosiaan, paikan nimeä en muista, mutta löytyy varmasti kun astelee Hakaniementorin keskustan puoleiselle reunalle ja ensimmäisen talon sivusta pääsee sisään. Jos Kingston Wall & Portishead ovat mieleen, niin suosittelen kyseistä keikkaa!
Ihmettelin keikan alussa, et miten tuo naissolisti näyttää niin kovin tutulta( no näyttihän se myös kovin mukavaltakin miehen silmään) . Sit välähti, samainen nainen esittää naispääosaa Bad Luck Love elokuvassa, jonka sattumoisin olin uudelleen juuri katsonut.No se ulkomusiikillisista seikoista.
Bändi oli mulle iso positiivinen yllätys. Musiikkityyli liikkui akselilla Kingston Wall - Portishead - Cranberries. Vaikka kitara, basso ja rummut oli välillä kuin suoraan Kingston Wallin tuotannosta ( tosin ei niin hyvin soitettuna ja eikä samaan melodiakitaravalliin päästy ), niin laulaja pelasti orkesterin suorilta Plagiaatiosyytöksiltä mielessäni.
Laulaja olikin selvästi yli soittajien musiikillisen taitamuksen. Vaikka kyllä soittajat oman tonttinsa hoiti, niin esimerkiksi rummuissa oli aikamoista liikettä laiskanpulskeasta naputtelusta Kingston Wall tyyliseen sarjatulitukseen asti, eli ilmeisesti rumpalin taistelukestävyys ei ollut ihan sitä luokkaa kuin olisi toivonut.
Basisti oli ilmeisesti toinen biisintekijä, niin bassovetoisia oli osa kappaleista ja hyvä niin, kuulosti todella hyvältä Walkin Base tyylinen kuvio johon laulaja vahvalla äänellä lauloi portishead -maisia melodioita päälle. Basisti hoito hommansa ihan kohtuullisen hyvin.
Kitara oli ensinnäkin miksattu aivan liian alas, tarkoituksellako, tuli mieleen, kun huomasin jossain vaiheessa pienehköä hapuilua kitaristin otteissa. Heti tuli mieleen, että tämä bändi tarvitsee toisen kitaran ja kitaristin. Komppaus ja riffittely kun luontui suht jämäkästi tältäkin kepinvinguttajalta mutta soolo / melodiapuoli oli vähän välillä hakusessa.
Sitä paitsi mielestäni tämänkaltainen musiikki ansaitsee enemmän melodioita ja kitaravallia, nyt kun välillä tuntui, että laulaja piti koko hommaa kasassa ja laulullaan loihti näitä elementtejä jotka soittajilta jäi uupumaan.
Laulaja oli selvästi "se jokin" tässä bändissä, ilman tätä laulajaa tämä bändi olisi aivan tusinakamaa. Kun biisirakenteet olivat suht yksinkertaisia ( välillä mentiin kolmella soinnulla läpi biisin aivan kuten Ramones aikanaan ) niin laulajan loihtimat äänimaisemat muutti yksinkertaisemmankin kuuloisen pohjan aivan satumaisen eteeriseksi nojatuolimatkaksi. Veikkaan, että laulaja on saanut koulutusta äänenhallintaan, koska niin hyvin hän osasi antaa kaikki resurssit itsestään menemättä kuitenkaan yli.Myös nuottikorva on laulajalla ilmeisen absoluuttinen, ei ollut mitään vaikeuksia "huutaa" keuhkoja tyhjiksi, ulosannin muuttuessa voimakkaaksi, tasaiseksi nuotiksi, joka ei hakenut minkään vertaa, vaan pysyi aivan kohdallaan ja koko keikan läpi!
Laulajan nimeä kysyessäni ( en muistanut näyttelijän nimeä BLL -leffasta ) niin se oli joko Mari tai Maria Järvenhelmi tai Järvensydän. Ennen keikkaa poltettu jazz-tupakka antoi kyllä keikan analysointiin lisä-arvoa, mutta otti sen ilmeisesti sieltä missä vähiten muutenkin on, muistikapasiteetista..;)
Yhteenvetona todettakoon, että Hyvä keikka, tosin joku yöklubimainen paikka oikealla valaistuksella olisi toiminut varmasti paljon paremmin, kuin tämä hakaniementorin laidan punkhenkinen pyhättö. Studiossa noista aineksista saisi tehtyä niin kovaa materiaalia, että tilaisin levyn jo ennakkoon. Paikalla oli ilmeisesti paljolti bändin tuttavia, koska tunnelma oli rento ja vapautunut, rumpali heitti sen loppupuolella settiä jo vähän överiksi kaataessaan rummut ja tekemällä x-hyppyjä keskellä lavaa ilman paitaa. Myös laulajakaunottaren välispeakit oli lähinnä tyyliä Krisse Salminen. Paremmin olisi tosiaan sopinut yökerho tunnelmavalaistuksella ja laulajalla kun kerran oli Diivan avut, niin se voisi sopia hyvin hänen lavapersoonaksi!
Kuulin illalla huhuja, että samainen orkesteri soittaisi huomenna Perjantaina samaisessa paikassa toisen keikan. Tosiaan, paikan nimeä en muista, mutta löytyy varmasti kun astelee Hakaniementorin keskustan puoleiselle reunalle ja ensimmäisen talon sivusta pääsee sisään. Jos Kingston Wall & Portishead ovat mieleen, niin suosittelen kyseistä keikkaa!
