Coping with injuries on everyday life!

[baser]

Treenatessa sattuu ja tapahtuu ja riskit vammoihin kasvaa. Usein kun treenataan lujaa on vammariski melkoinen ja itsellekin on tapahtunut yhtä sun toista. Työssä eivät ole ikinä tykänneet, kun tulee soitto et tarvis saitsuu eikä vaimokaan ole iloinen, kun ei pysty aina hoitamaan edes arkipäivän helpoimpia askereita loukkaantuneena.

Eli kertokaapa kuinka te pärjäätte työnantajan, vaimokkeen tai omista askareista vammautuneena tai jopa ehkäisette vammautumisen kokonaan!

 

[baser]

Jep jep, eli homman nimi on nyt täällä se, että hartiat on niin jumissa ja vihloo et jatkuvasti pitää koittaa kevyesti venyttää. Tietenkin nappulaa menee lärviin. Rentouttavia ja särkylääkettä. Hieronta on myös mukana kuvioissa ja lämpöhoito. Huomenna lisää saitsuu. FUCK!:wall:

 

[baser]

Jäi näköjään pari sanaa puuttumaan threadistä eli

Kertokaa kuinka te pärjäätte työnantajan, vaimokkeen kanssa tai selviätte omista askareista vammautuneena tai jopa ehkäisette vammautumisen kokonaan!

 

[Hullu basisti]

Itse mielestäni pärjäsin työnantajan kanssa hyvin, vaikka olin kolmen vuoden aikana vuoden sairauslomalla selän takia. Suurin sota oli varmaan KELAn kanssa... niitä lappuja B-lausuntoja yms. sai hakee koko ajan lääkäreiltä. Vaimo kesti tilanteet hyvin, kiitos hänelle siitä. Ittellä oli hermot paskana koko ajan, nyt vasta voi sanoa että henkinen parantuminen on alkanut. Selkäni on rappeutunut ja kulumia sekä pullistumia löytyy. Vammautumista olen ehkäissyt kovalla punttireenillä ja venytellyt olen enemmän kuin ikinä. Varsinaisesti en ole parantunut, sillä tauti krooninen ja saa olla koko ajan kuulostelemassa kroppaa. Viime syksynä tuli takapakkia, mutta aikaisemmista kerroista viisastuneena sain hoidettua itse asian nopeammin kuntoon. Päivä kerrallaaan mennään.

Turhaa ottaa paineita mistään työnantajasta silloin kun on todella pahasti kipeä. Kyllä ne saa korvauksen sun poissaoloistas.

 

[karstakeuhko]

Muija lähti, urasuunnitelmat lykkääntyi ja nukkuminen + istuminen on paskaa, uusia kavereitakaan ei oo jaksanu paljo hankkia enää. Ainut mikä enää tuntuu hyvältä on treenaileminen, oon käyny coachattavana fyssarin luona ja hommannu himaan jotain kuntoutusvehkeitä ja kokeillu kaikkia uusia lajeja. Oon tyytyväinen siinä mielessä et ennen olin liian laiska käyttään aikaa treenaamiseen mut nykyään sitä aikaa tuntuu löytyvän enemmän ku koskaan ja se jos mikään on plussaa

 

[Behem0th]

Eilen tuli sitte juhlittuu päättäjäisiä naapurilla ni maistissa sitten vedin nilkan nivelsiteet paskaksi :jahas: Ei sitä illalla huomannut mut nyt huomaa.. Tuun seinähulluksi jollen pääse tiistaina tatamille jo

 

[L_N]

Itellä nyt ei vielä hirveesti oo loukkaantumisia sattunut, paitsi tossa viikko sitten meni peukalo ja nyt se on sitten ainaki 3 viikkoo paketissa. ja harmi kun treenit jää tietysti välistä :(
Mut kyllä alkaa mulla pinna olla kireellä jo pelkän viikon tai kahen mittasen flunssan takia ku keväällä oli 40 astetta kuumetta ja tuntu et kestää ja kestää ja vie kaikki voimat, mut silti olis ollu hirmu hinku päästä treenaamaan.. Kyllä sitä alkaa seinille hyppiä jos ei joutuu päivän tai parikin olemaan vaan neljän seinän sisällä.. Et eniten kyl ottaa oman mielen päälle, mut kylläpä tuossa kärsii samalla oma mieskin ku tulee sille äksyiltyä..
töissä ovat kyllä hyvin ymmärtäneet et jos oikeesti on työkyvytön. Meillä kun töissä tuppaa porukka huvikseen pitämään niitä "pitämättömiä sairaslomia" nii niitä eivät katso hyvällä mut minkäs sille mahtaa jos sormi menee tai nilkka nyrjähtää.. eihän kukaan kuitenkaan tahallaan itteensä telo..