- Liittynyt
- 1.5.2010
- Viestejä
- 266
Tämä ketju on CAGE-promootion takahuone, jossa kerrotaan tilanteita kulissien takaa.
Loppuvuodesta 2009 meille avautui tuttujen kaverien kautta suora linkki Strikeforcen omistajaportaaseen. Heitettiin vettä rohkeasti kiukaalle ja sovittiin palaveri Miamin Strikeforcen yhteyteen 30.1.2010. Striken (silloinen) pienomistaja Peter L. lupasi tavata meidät ja mahdollisesti järjestää tapaamisen Scott Cokerin kanssa. Kuulosti lähes liian hyvältä ollakseen totta, joten hirveitä odotuksia ei ollut matkalle lähtiessä. Mutta jos firman piikkiin saa lähteä Miamiin, niin mikäettei! Pekan kanssa matkaan...
Ensimmäinen ilta meni aikaerroon totutellessa ja PE-aamuna käytiin jopa lenkillä Miami Beachilla!. Hyvä esimerkki lajin suosíosta sielllä päin palloa on se, että lenkkeillessämme CAGE-paidoissa rannalla (Pekka tosin enimmäksen ilman paitaa ja vatsaa sisään vetäen) pari tyyppiä pysäytti ja alkoi kyselemään meiltä, että "aha, MMA:n miehiä, olette varmaan menossa Striken iltaan". Päivä meni ostoksia tehdessä ja illalla oli tarkoitus tavata Peter L. kentällä ja viettää iltaa yhdessä ennen lauantain tapahtumaa. Jo illan alkuvaiheessa kävi selväksi, että Peterin juomatavat eivät hävinneet yhtään Suomalaisille ja kohteliaina miehinä ilta venyikin ns. "märäksi päiväuneksi" Pekankin puhuessa illan lopuksi sujuvaa englantia! Peterillä oli myös tyypillinen pikkuisen lajia treenanneen kaverin syndrooma, puristella ja vääntää piti joka paikassa koko illan. Kiusallista minunlaiselle BJJ:n alkeiskurssin käyneelle rimpulalle, mutta onneksi Pekka pisti kaverin omalle fyysiselle paikalleen kertaheitolla.
Lauataina oli sitten Strikeforcen ilta, johon haimme Peterin kyytiin meidän autolla. Jos odotukset eivät olleet korkeilla, niin olisi pitänyt olla: saimme lähes kuninkaalisen kohtelun: Takaovesta sisään, VIP-passit kaulaan ja eturiviin häkin viereen istumaan. Vierustovereina mm. Velasquez, GSP, Dan Henderson ja muita maailmanluokan taistelijoita, mm. Rantalan Pekka. (Mielenkiinntoinen yksityiskohta oli muuten, että siihen eturiviin ei päässyt rahalla ollenkaan - eli kaikki paikat oli varattu tärkeille sidosryhmille ja muille staroille. Ja parille Urpolle Suomesta. Tästä asiasta myöhemmin vaihdettiinkin Cokerin kanssa pari sanaa, että hän voisi myydä ko. paikat 3 kiloo/paikka). Itse illan kulusta jäi mieleen erittäin hyvä pääottelu ja matsissa Manhoff - Lawler ensiksi mainitun 100% dominanssi ennenkuin Lawler laittoi silmät kiinnin nakkikioskiheijarin Manhoffin leukaan ja nukkumatti kutsui. Minun silmään vaikutti uskomattomalta Lucky Punchilta, joku voi olla eri mieltäkin.
Alkuilta oli melkoista kuraa ja meidän jokaisesta CAGEsta löytyis puolenkymmentä ottelijaa sille tasolle. Huikean mediamylläkän sai osakseen paikallisen NFL-staran Herschel Walkerin 48-vuotiaana ottelema debyytti ihan karmeeta unkarilaista vastaan. Urheilullisesti tuli vähän myötähäpeä, mutta ko. matsi oli ainoa joka vilahti seuraavana päivän joka kanavan urheilulähetyksessä. Ja sankari voitti-tietenkin.
Seuraavana päivänä oli sitten aamulla tapaaminen itsensä Scott Cokerin kanssa. Sympaattinen kaveri, jonka kanssa keskusteltiin yhteistyöstä, esim. mahdollisesti CAGEssa oteltavista karsintaturnauksista --> voittajalle matsi Strikeen. Kaveri oli tyypillinen "tarpeeksi iso pomo" - hänen ei tarvinnut tehdä itsestään mitään numeroa ja jutustelimme n. 45 minuuttia. Sen jälkeen bussilla yhdessä Striken poppoon ja ottelijoiden kanssa katsomaan NFL:n tähdistöottelua.
Suomeen tultuamme erehdyimme kirjoittamaan nettisivuillemme, että "juttelimme striken kanssa yhteistyöstä". Tämä oli selkeä virhe meiltä, sillä tämä tieto meni välittömästi M-1:sen tietoon jonkun Suomalaisen lajiaktiivin kautta ja M-1 (including Fedor) oli ilmeisesti kertonut Strikelle varsin suorasanaisesti, että he ovat Striken ainoa eurooppalainen yhteistyökumppani. Sääli, sillä tämä jos mikä olisi ollut Suomalaisille ottelijoille I S O mahdollisuus. Nythän tietty Strike on osa UFC:tä ja tilanne on muuttunut ja voimme vain arvailla oliko kyseessä todellinen mahdollisuus saada Suomalaisia ottelijoita rapakon taakse meidän kautta.
Pidimme Strikeen yhteyttä vielä kevään ajan ja Peter kävi yhdessä meidän tapahtumassakin ja halusi DVD:n Kuivasen ja Niinimäen matsista mukaan. Tämä oli jo aikaa milloin Strike-UFC-kuviosta varmasti neuvoteltiin, joten homma ei edennyt sen pidemmälle.
Kaiken kaikkiaan koko reissu oli taas jälleen kerran osoitus ammattimaisesta PR-toiminnasta Strikeforcen puolesta. Tapaamiset pääjehun kanssa järjestyi tietenkin vain ja ainoastaan henk. koht suhteiden kautta, mutta myös muu osuus oli aika mallikasta settiä ja reissua on kiva muistella vaikka vanhainkodissa joskun myöhemmin.
Ens viikolla keskustellaan Uuden kamppailukeskuksen ja seuran perustamisesta puhtaasti kaupalliselta pohjalta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Strikeforce:_Miami
Loppuvuodesta 2009 meille avautui tuttujen kaverien kautta suora linkki Strikeforcen omistajaportaaseen. Heitettiin vettä rohkeasti kiukaalle ja sovittiin palaveri Miamin Strikeforcen yhteyteen 30.1.2010. Striken (silloinen) pienomistaja Peter L. lupasi tavata meidät ja mahdollisesti järjestää tapaamisen Scott Cokerin kanssa. Kuulosti lähes liian hyvältä ollakseen totta, joten hirveitä odotuksia ei ollut matkalle lähtiessä. Mutta jos firman piikkiin saa lähteä Miamiin, niin mikäettei! Pekan kanssa matkaan...
Ensimmäinen ilta meni aikaerroon totutellessa ja PE-aamuna käytiin jopa lenkillä Miami Beachilla!. Hyvä esimerkki lajin suosíosta sielllä päin palloa on se, että lenkkeillessämme CAGE-paidoissa rannalla (Pekka tosin enimmäksen ilman paitaa ja vatsaa sisään vetäen) pari tyyppiä pysäytti ja alkoi kyselemään meiltä, että "aha, MMA:n miehiä, olette varmaan menossa Striken iltaan". Päivä meni ostoksia tehdessä ja illalla oli tarkoitus tavata Peter L. kentällä ja viettää iltaa yhdessä ennen lauantain tapahtumaa. Jo illan alkuvaiheessa kävi selväksi, että Peterin juomatavat eivät hävinneet yhtään Suomalaisille ja kohteliaina miehinä ilta venyikin ns. "märäksi päiväuneksi" Pekankin puhuessa illan lopuksi sujuvaa englantia! Peterillä oli myös tyypillinen pikkuisen lajia treenanneen kaverin syndrooma, puristella ja vääntää piti joka paikassa koko illan. Kiusallista minunlaiselle BJJ:n alkeiskurssin käyneelle rimpulalle, mutta onneksi Pekka pisti kaverin omalle fyysiselle paikalleen kertaheitolla.
Lauataina oli sitten Strikeforcen ilta, johon haimme Peterin kyytiin meidän autolla. Jos odotukset eivät olleet korkeilla, niin olisi pitänyt olla: saimme lähes kuninkaalisen kohtelun: Takaovesta sisään, VIP-passit kaulaan ja eturiviin häkin viereen istumaan. Vierustovereina mm. Velasquez, GSP, Dan Henderson ja muita maailmanluokan taistelijoita, mm. Rantalan Pekka. (Mielenkiinntoinen yksityiskohta oli muuten, että siihen eturiviin ei päässyt rahalla ollenkaan - eli kaikki paikat oli varattu tärkeille sidosryhmille ja muille staroille. Ja parille Urpolle Suomesta. Tästä asiasta myöhemmin vaihdettiinkin Cokerin kanssa pari sanaa, että hän voisi myydä ko. paikat 3 kiloo/paikka). Itse illan kulusta jäi mieleen erittäin hyvä pääottelu ja matsissa Manhoff - Lawler ensiksi mainitun 100% dominanssi ennenkuin Lawler laittoi silmät kiinnin nakkikioskiheijarin Manhoffin leukaan ja nukkumatti kutsui. Minun silmään vaikutti uskomattomalta Lucky Punchilta, joku voi olla eri mieltäkin.
Alkuilta oli melkoista kuraa ja meidän jokaisesta CAGEsta löytyis puolenkymmentä ottelijaa sille tasolle. Huikean mediamylläkän sai osakseen paikallisen NFL-staran Herschel Walkerin 48-vuotiaana ottelema debyytti ihan karmeeta unkarilaista vastaan. Urheilullisesti tuli vähän myötähäpeä, mutta ko. matsi oli ainoa joka vilahti seuraavana päivän joka kanavan urheilulähetyksessä. Ja sankari voitti-tietenkin.
Seuraavana päivänä oli sitten aamulla tapaaminen itsensä Scott Cokerin kanssa. Sympaattinen kaveri, jonka kanssa keskusteltiin yhteistyöstä, esim. mahdollisesti CAGEssa oteltavista karsintaturnauksista --> voittajalle matsi Strikeen. Kaveri oli tyypillinen "tarpeeksi iso pomo" - hänen ei tarvinnut tehdä itsestään mitään numeroa ja jutustelimme n. 45 minuuttia. Sen jälkeen bussilla yhdessä Striken poppoon ja ottelijoiden kanssa katsomaan NFL:n tähdistöottelua.
Suomeen tultuamme erehdyimme kirjoittamaan nettisivuillemme, että "juttelimme striken kanssa yhteistyöstä". Tämä oli selkeä virhe meiltä, sillä tämä tieto meni välittömästi M-1:sen tietoon jonkun Suomalaisen lajiaktiivin kautta ja M-1 (including Fedor) oli ilmeisesti kertonut Strikelle varsin suorasanaisesti, että he ovat Striken ainoa eurooppalainen yhteistyökumppani. Sääli, sillä tämä jos mikä olisi ollut Suomalaisille ottelijoille I S O mahdollisuus. Nythän tietty Strike on osa UFC:tä ja tilanne on muuttunut ja voimme vain arvailla oliko kyseessä todellinen mahdollisuus saada Suomalaisia ottelijoita rapakon taakse meidän kautta.
Pidimme Strikeen yhteyttä vielä kevään ajan ja Peter kävi yhdessä meidän tapahtumassakin ja halusi DVD:n Kuivasen ja Niinimäen matsista mukaan. Tämä oli jo aikaa milloin Strike-UFC-kuviosta varmasti neuvoteltiin, joten homma ei edennyt sen pidemmälle.
Kaiken kaikkiaan koko reissu oli taas jälleen kerran osoitus ammattimaisesta PR-toiminnasta Strikeforcen puolesta. Tapaamiset pääjehun kanssa järjestyi tietenkin vain ja ainoastaan henk. koht suhteiden kautta, mutta myös muu osuus oli aika mallikasta settiä ja reissua on kiva muistella vaikka vanhainkodissa joskun myöhemmin.
Ens viikolla keskustellaan Uuden kamppailukeskuksen ja seuran perustamisesta puhtaasti kaupalliselta pohjalta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Strikeforce:_Miami