- Liittynyt
- 16.4.2002
- Viestejä
- 98 627
Käyttäjien esittämiä kysymyksiä.
Jaana Kohonen - mm. 2000 Vuoden tulokas, 2000 Kike Elomaa classic III, 2000 Fitness SM IV, 2000 Suomen vahvin nainen SM VII, 2002 Body fitness SM VI, 2003 Sotilaspenkin SM IV.
1. Kuinka kauan olet harrastanut kuntosalilla käymistä? Onko sinulla muita harrastuksia?
- Ensimmäinen kosketus rautaan tapahtui kuusi vuotiaana isän ja veljen kyhäämässä kuntosalissa, joka sijaitsi kuorma-autotallissa. Sen jälkeen liikunta on ollut minulle niin juhlaa kuin arkipäivääkin säännöllisesti toteutettuna jo 34 vuoden ajan. Harrastuksiini kuuluu myös tanssi ja lukeminen sekä tähän kategoriaan voi kai lukea opiskelunikin...olen ikuinen opiskelija, jota teen työni ohella. Opiskelen itämaista filosofiaa, psykologiaa ja liikuntalääketiedettä.
2. Toteutit viime kilpailudiettisi ilman aerobisia treenejä, paljonko oli kalorisi keskimäärin, huomasitko positiivisia vaikutuksia aikaisempiin kisakuntoihin nähden, voitko suositella myös muille?
- Aerobisen tekeminen oli minulle mahdotonta viime dieetillä kahdesta syystä: ensimmäistä lasta punnertaessani maailmaan selästä kolme alimmaista nikamaa sekä häntäluu särkyivät - alaselkä ei tykkää yhtään esim. kävelemisestä, toinen syy oli ajan puute. Kalorit keskimäärin olivat 2638 kcal (tarkkaakin tarkemmin laskettuna
). Omasta mielestäni kunto oli selvästi parempi verrattuna muihin kisoihini. Voin toki suositella, mutta ensin täytyisi ottaa monta asiaa huomioon: erittäin hiilihydraattipitoisella dieetillä aamuaerobinen on ihan välttämättömyys, kun taas ketodieetillä aerobista ei tarvitse tahkoa juuri lainkaan. Aineenvaihdunnan toimivuus ja pudotettavien kilojen määrä sanelee myös paljon eli nämä asiat pitää katsoa, suunnitella ja toteuttaa tapauskohtaisesti...mikä sopii ja toimii yhdellä meistä, ei välttämättä taas sovi ja toimikaan kaikilla. Olemme yksilöitä kaikki tyynni
3. Onko jotain mitä kadut kisaurasi aikana tai olisit tehnyt toisin? Jos, niin mitä?
- En koskaan katso taaksejääneitä vuosia sillä tavoin, että katuisin jotain. En siis todellakaan kadu mitään, tosin "oppia ikä kaikki".
4. Mitä jaksamisvinkkejä sinulla on, kun väsymys ja motivaation puute yllättää?
- Olen kai niin onnellisessa asemassa tässä kohtaa, että kun olen kasvanut vauvasta asti hyvin urheilevassa perheessä, niin en tiedä muuta elämäntapaa. Treenaaminen on minulle henkireikä ja juuri se saa minut jaksamaan aina eteenpäin. Motivaationi lähde ei siis ole kilpailemisessa tai jonkun tietynlaisen kropan tavoittelussa, vaan se on itse treenaamisessa ja yleensä liikkumisen tuomassa hyvänolon tunteessa.
5. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimpiä neuvoja, joita voi antaa fitness-kisoista haaveileville tytöille?
- Hiljaa hyvää tulee!!! Opi rakastamaan treenaamista/liikkumista ja tee sitä monipuolisesti. Rakenna vahva perusta/pohja, johon on sitten hyvä lisätä palikoita ja näin kokonaisuudesta tulee tukeva, eikä se sorru kovissakaan myrskyissä.
6. Olen kuullut että olet vaihtamassa kehonrakennuksen puolelle. Mitä eroja näet bodyfitneksen ja kehonrakennuksen välillä, niin hyvässä kuin pahassakin?
- Ovat täydellisen eri lajeja. Kehonrakennuksessa pitää olla paljon enemmän lihasmassaa ja lavalla pitää olla tosi tosi tosi tosi rasvattomassa ja kuivassa kunnossa. Kehonrakennuskuntoon pääseminen vaatii moninverroin enemmän itsekuria ja työtä kuin bodyfitnesskuntoon pääseminen. Varsinkin naiselle tämä on rankkaa puuhaa, mutta sitten kun tavoitteen saavuttaa kovaakin kovemman urakan jälkeen, niin uskon, että on ihan mahtava tunne...tunne, että taas kerran sitä tuli voitettua itsensä...tunne, että jos kykenin tähän, niin kykenen ihan mihin tahansa tässä elämässä.
7. Kilpailijat elävät usein melko kurinalaista elämää. Eikö harrastuksen parissa eläminen 24/7 koskaan kyllästytä - tuleeko koskaan päiviä jolloin kadut koko elämäntavan aloittamista? Mitä teet tuolloin?
- Ei kyllästytä, enkä kadu. Tämä tietysti on eräänlainen elämäntapa, mutta kaikesta huolimatta se on yksi harrastus muiden harrastusten joukossa. Elämääni kuuluu paljon muutakin, kuten työ ja arki kahden lapseni kanssa. Kaikki on kiinni priorisoinnista ja järkevästä ajankäytön suunnittelusta. Katso myös vastaukseni nro 4.
8. Miten olet onnistunut yhdistämään kisadieetin muuhun elämään?
- Hyvin. Jopa tyttäreni sanoo usein offilla ollessani, että "joko sä äiti pian aloitat taas kisoihin valmistautumisen, kun sä olet paljon mukavampi ja iloisempi aina silloin" ???
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja toinen mottoni on, että harrastuksestani ei tarvitse eikä pidäkään kärsiä muut ihmiset - varsinkaan minulle tärkeät ihmiset - kilpailuihin valmistautuminen ja osallistuminenhan on kokonaan vapaaehtoista. Kisadieetin luovii hienosti läpi muuhun elämänrytmiin niputettuna, kun sitä vaan tarpeeksi haluaa. Jos tietää itsensä sellaiseksi persoonaksi, että tarvitsee paljon tukea muilta ihmisiltä tavoitteisiinsa päästääkseen, niin silloin tämä leikki kannattaa unohtaa, sillä tämä on sen verran vaativa laji, että tätä täytyy tehdä itselleen ja vain itselleen ja samalla täytyy muistaa vaalia sitä tekemiseniloa...jokainen salilla tehty treeni ja lenkkipolulla tehty aamuaerobinen pitää tuntua tietynlaiselta voitolta ja nautinnolta. Pilke silmäkulmaan!
9. Mitä odotat tulevaisuudelta treenien suhteen?
- Olen tyytyväinen nykyiseen olotilaani siinä määrin, että minulle riittää kun saisin olla terve ja edelleenkin treenata kovaa. Hautaan saakka vie matkamiehen tie ;)
10. Mistä innostus salilla treenaamiseen aikoinaan lähti?
- Katso vastaus nro 1. Urheilijan urani alkoi vuonna 1972 ja vuoteen 1999 kuuluin valmennusryhmiin seuraavissa lajeissa (pari lyhyttä taukoa on ollut: v.1986 pojan ja v.1991 tyttären syntymä): hiihto, maastojuoksu, yleisurheilu (juoksu 800m-10000m ja korkeushyppy), taitoluistelu, lentopallo, suunnistus. Kaikissa näissä lajeissa olen kilpaillut SM-tasolla. Tästä siis kaikki alkoi! Salitreeni tuli siis jo tällöin lajitreenin ohella varsin tutuksi, tosin treenit salilla tähtäsivät kehittämään edellä mainituissa lajeissa tarvittavia osa-alueita. Vuonna 1991 tyttäreni syntymän jälkeen treenit kuitenkin jo muuttuivat lähelle nykyistä treenitapaani eli silloin alkoi varsinainen massanhankinta ja kun huomasin, että voimaa tulee minulle paljon hanakammin kuin massaa, niin aluksi innostuinkin penkkaamaan ja kolusin kaikki salikisat yms. Vuonna 1999 oli Suomen Vahvin Mies -kisat Silja Europalla (muistaakseni?) ja siellä sitten päädyin juttelemaan Pekka Virhon kanssa (ex-kehonrakentaja) ja hän puhui minut ympäri osallistumaan Fitness -skaboihin ja niinpä ensimmäistä kertaa seisoin kisalavalla heti keväällä vuonna 2000. Ja sillä tiellä ollaan...
Lopuksi haluan toivottaa kaikille oikein lämmintä ja aurinkoista kesää sekä syksyn kisoihin valmistautuville oikein paljon tsemiä!!!
- Jaana
............................................................................
Kuvat otettu Mayor´s gymillä.
Jaana Kohonen - mm. 2000 Vuoden tulokas, 2000 Kike Elomaa classic III, 2000 Fitness SM IV, 2000 Suomen vahvin nainen SM VII, 2002 Body fitness SM VI, 2003 Sotilaspenkin SM IV.
1. Kuinka kauan olet harrastanut kuntosalilla käymistä? Onko sinulla muita harrastuksia?
- Ensimmäinen kosketus rautaan tapahtui kuusi vuotiaana isän ja veljen kyhäämässä kuntosalissa, joka sijaitsi kuorma-autotallissa. Sen jälkeen liikunta on ollut minulle niin juhlaa kuin arkipäivääkin säännöllisesti toteutettuna jo 34 vuoden ajan. Harrastuksiini kuuluu myös tanssi ja lukeminen sekä tähän kategoriaan voi kai lukea opiskelunikin...olen ikuinen opiskelija, jota teen työni ohella. Opiskelen itämaista filosofiaa, psykologiaa ja liikuntalääketiedettä.
2. Toteutit viime kilpailudiettisi ilman aerobisia treenejä, paljonko oli kalorisi keskimäärin, huomasitko positiivisia vaikutuksia aikaisempiin kisakuntoihin nähden, voitko suositella myös muille?
- Aerobisen tekeminen oli minulle mahdotonta viime dieetillä kahdesta syystä: ensimmäistä lasta punnertaessani maailmaan selästä kolme alimmaista nikamaa sekä häntäluu särkyivät - alaselkä ei tykkää yhtään esim. kävelemisestä, toinen syy oli ajan puute. Kalorit keskimäärin olivat 2638 kcal (tarkkaakin tarkemmin laskettuna
). Omasta mielestäni kunto oli selvästi parempi verrattuna muihin kisoihini. Voin toki suositella, mutta ensin täytyisi ottaa monta asiaa huomioon: erittäin hiilihydraattipitoisella dieetillä aamuaerobinen on ihan välttämättömyys, kun taas ketodieetillä aerobista ei tarvitse tahkoa juuri lainkaan. Aineenvaihdunnan toimivuus ja pudotettavien kilojen määrä sanelee myös paljon eli nämä asiat pitää katsoa, suunnitella ja toteuttaa tapauskohtaisesti...mikä sopii ja toimii yhdellä meistä, ei välttämättä taas sovi ja toimikaan kaikilla. Olemme yksilöitä kaikki tyynni 3. Onko jotain mitä kadut kisaurasi aikana tai olisit tehnyt toisin? Jos, niin mitä?
- En koskaan katso taaksejääneitä vuosia sillä tavoin, että katuisin jotain. En siis todellakaan kadu mitään, tosin "oppia ikä kaikki".
4. Mitä jaksamisvinkkejä sinulla on, kun väsymys ja motivaation puute yllättää?
- Olen kai niin onnellisessa asemassa tässä kohtaa, että kun olen kasvanut vauvasta asti hyvin urheilevassa perheessä, niin en tiedä muuta elämäntapaa. Treenaaminen on minulle henkireikä ja juuri se saa minut jaksamaan aina eteenpäin. Motivaationi lähde ei siis ole kilpailemisessa tai jonkun tietynlaisen kropan tavoittelussa, vaan se on itse treenaamisessa ja yleensä liikkumisen tuomassa hyvänolon tunteessa.
5. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimpiä neuvoja, joita voi antaa fitness-kisoista haaveileville tytöille?
- Hiljaa hyvää tulee!!! Opi rakastamaan treenaamista/liikkumista ja tee sitä monipuolisesti. Rakenna vahva perusta/pohja, johon on sitten hyvä lisätä palikoita ja näin kokonaisuudesta tulee tukeva, eikä se sorru kovissakaan myrskyissä.
6. Olen kuullut että olet vaihtamassa kehonrakennuksen puolelle. Mitä eroja näet bodyfitneksen ja kehonrakennuksen välillä, niin hyvässä kuin pahassakin?
- Ovat täydellisen eri lajeja. Kehonrakennuksessa pitää olla paljon enemmän lihasmassaa ja lavalla pitää olla tosi tosi tosi tosi rasvattomassa ja kuivassa kunnossa. Kehonrakennuskuntoon pääseminen vaatii moninverroin enemmän itsekuria ja työtä kuin bodyfitnesskuntoon pääseminen. Varsinkin naiselle tämä on rankkaa puuhaa, mutta sitten kun tavoitteen saavuttaa kovaakin kovemman urakan jälkeen, niin uskon, että on ihan mahtava tunne...tunne, että taas kerran sitä tuli voitettua itsensä...tunne, että jos kykenin tähän, niin kykenen ihan mihin tahansa tässä elämässä.
7. Kilpailijat elävät usein melko kurinalaista elämää. Eikö harrastuksen parissa eläminen 24/7 koskaan kyllästytä - tuleeko koskaan päiviä jolloin kadut koko elämäntavan aloittamista? Mitä teet tuolloin?
- Ei kyllästytä, enkä kadu. Tämä tietysti on eräänlainen elämäntapa, mutta kaikesta huolimatta se on yksi harrastus muiden harrastusten joukossa. Elämääni kuuluu paljon muutakin, kuten työ ja arki kahden lapseni kanssa. Kaikki on kiinni priorisoinnista ja järkevästä ajankäytön suunnittelusta. Katso myös vastaukseni nro 4.
8. Miten olet onnistunut yhdistämään kisadieetin muuhun elämään?
- Hyvin. Jopa tyttäreni sanoo usein offilla ollessani, että "joko sä äiti pian aloitat taas kisoihin valmistautumisen, kun sä olet paljon mukavampi ja iloisempi aina silloin" ???
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja toinen mottoni on, että harrastuksestani ei tarvitse eikä pidäkään kärsiä muut ihmiset - varsinkaan minulle tärkeät ihmiset - kilpailuihin valmistautuminen ja osallistuminenhan on kokonaan vapaaehtoista. Kisadieetin luovii hienosti läpi muuhun elämänrytmiin niputettuna, kun sitä vaan tarpeeksi haluaa. Jos tietää itsensä sellaiseksi persoonaksi, että tarvitsee paljon tukea muilta ihmisiltä tavoitteisiinsa päästääkseen, niin silloin tämä leikki kannattaa unohtaa, sillä tämä on sen verran vaativa laji, että tätä täytyy tehdä itselleen ja vain itselleen ja samalla täytyy muistaa vaalia sitä tekemiseniloa...jokainen salilla tehty treeni ja lenkkipolulla tehty aamuaerobinen pitää tuntua tietynlaiselta voitolta ja nautinnolta. Pilke silmäkulmaan!
9. Mitä odotat tulevaisuudelta treenien suhteen?
- Olen tyytyväinen nykyiseen olotilaani siinä määrin, että minulle riittää kun saisin olla terve ja edelleenkin treenata kovaa. Hautaan saakka vie matkamiehen tie ;)
10. Mistä innostus salilla treenaamiseen aikoinaan lähti?
- Katso vastaus nro 1. Urheilijan urani alkoi vuonna 1972 ja vuoteen 1999 kuuluin valmennusryhmiin seuraavissa lajeissa (pari lyhyttä taukoa on ollut: v.1986 pojan ja v.1991 tyttären syntymä): hiihto, maastojuoksu, yleisurheilu (juoksu 800m-10000m ja korkeushyppy), taitoluistelu, lentopallo, suunnistus. Kaikissa näissä lajeissa olen kilpaillut SM-tasolla. Tästä siis kaikki alkoi! Salitreeni tuli siis jo tällöin lajitreenin ohella varsin tutuksi, tosin treenit salilla tähtäsivät kehittämään edellä mainituissa lajeissa tarvittavia osa-alueita. Vuonna 1991 tyttäreni syntymän jälkeen treenit kuitenkin jo muuttuivat lähelle nykyistä treenitapaani eli silloin alkoi varsinainen massanhankinta ja kun huomasin, että voimaa tulee minulle paljon hanakammin kuin massaa, niin aluksi innostuinkin penkkaamaan ja kolusin kaikki salikisat yms. Vuonna 1999 oli Suomen Vahvin Mies -kisat Silja Europalla (muistaakseni?) ja siellä sitten päädyin juttelemaan Pekka Virhon kanssa (ex-kehonrakentaja) ja hän puhui minut ympäri osallistumaan Fitness -skaboihin ja niinpä ensimmäistä kertaa seisoin kisalavalla heti keväällä vuonna 2000. Ja sillä tiellä ollaan...
Lopuksi haluan toivottaa kaikille oikein lämmintä ja aurinkoista kesää sekä syksyn kisoihin valmistautuville oikein paljon tsemiä!!!
- Jaana
............................................................................
Kuvat otettu Mayor´s gymillä.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
ja varmaan aika moni onkin