Apua pitkän tauon jälkeen treenailun aloittavalle!

[ellen-]

Otsikostahan tuo selviää Yritän kirjoittaa tapaukseni nyt mahdollisimman rehellisesti, vaikka tiedänkin ajattelevani tästä asiasta vähän idiootisti - en ole malttanut odottaa tuloksia ja stressaan aivan turhasta. Tiedän, että tekstini aiheuttaa varmasti hymähdyksiä, mutta ex-anorektikon ajatusmaailma on hiukan kieroutunut edelleen...

Olen 22-vuotias nainen, 174/68. Näennäisen suuresta painostani huolimatta olen ruumiinrakenteeltani hoikka (vaatekoko S, farkut 27-28). Olen kuitenkin päässyt viimeisen vuoden aikana rupsahtamaan, ja tahtoisin palata takaisin vuoden takaiseen painooni, jossa minun oli erittäin hyvä olla, eli 61 kiloon. Seitsemän kilon pudotus noin parissa kuukaudessa ei minusta kuullosta pahalta tavoitteelta, vai miten on?

Liikuntataustani on monipuolinen, löytyy ratsastusta, yleisurheilua, joogaa, pilatesta, erilaista kuntosali- ja ryhmäliikuntatreeniä. Vielä lukiossa olin mitoissani 174/58 erittäin kovassa kunnossa joka-arkipäiväisen salitreenin ansiosta. Nyt haluan jälleen kuntoon - painoa pois ja lihaksia hentoisesti näkyviin.

Taustallani on myös yläasteaikainen vaikea anoreksia, josta olen näennäisesti parantunut. Näennäisesti siksi, että koen, ettei suhteeni ruokaan ja vaakaan voi koskaan olla täysin normaali. Vähintään ajatuksen tasolla ahdistaa, kun miettii itseni koon kasvamista.

Aloitin treenailun nyt pari viikkoa sitten salilla kahdella suuresti rakastamallani lajilla - spinningillä ja bodypumpilla. Olen nyt käynyt pumpissa kaksi tai kolme kertaa viikossa, jonka lisäksi spinningiä myöskin kolmena päivänä, plus yksi joogakerta. Muutamaan päivään on siis mahtunut kaksikin treeniä, sillä olen pitänyt kaksi lepopäivää viikossa, jolloin olen vain tehnyt pitkiä kävelylenkkejä koiran kanssa.

Tavoitteeni on siis pudottaa seitsemän kiloa painoa, saada lihaksia näkyviin ja pienentyä. Nyt kahden viikon treenin jälkeen olo tuntuu turvonneelta, farkut kiristävät ja vaaka näytti eilen 70,5 kiloa. Taustani huomioiden tämä tuntui maailmanlopulta. Ymmärrän, ettei tämä kolmen kilon painonnousu voi johtua lihasten kasvamisesta - eihän tuloksia nyt näin nopeasti näy. Onkohan kroppani kerännyt nestettä, vaiko mistä tällainen painonnousu voi johtua?

Yhden unettoman yön jälkeen kitinääni kyllästynyt poikaystävä käski rekisteröityä tänne, ja kysellä apua täältä. Tahtoisin teiltä konkareilta vinkkejä siihen, missä suhteessa kannattaisi harrastaa juurikin spinningiä ja bodypumppia, kun tavoitteena on pudottaa painoa ja alkaa näyttää paremmalta? Minulla on diabetes, joten kovin kovaa dieettiä en tahdo aloittaa - joskis syön normaalistikin hyvin terveellisesti ja monipuolisesti. Syön paljon proteiinia, maitotuotteita, marjoja ja hedelmiä ja vältän kovia rasvoja - kalaa sen sijaan rakastan.

Peilistä ei näy, että olisin lihonut kolme kiloa. Tiedän, ettei vaakaan tuijottaminen välttämättä kannata, mutta viikossa kolmen kilon painonnousu todellakin ahdistaa. Tiedän, että tämä kuullostaa tyhmältä, mutta olen niin turhautunut, että harkitsin jo syömälakkoa ja parin viikon sohvallamakoilua - tällöin pudottaisin noin viisi kiloa ja aloittaisin sitten treenit uudelleen, kevyempänä.

Nyt kaikki vinkit kokoni pienentämiseen kehiin! Ruokavaliovinkkejä, treeniohjelmia, lisäravinteita... Auttakaa idioottia

 

[annaban]

Mitään sen kummempia ohjeita en ala heittelemään, mutta vaa'asta voisin sanoa. Jos keräät painosta itsellesi stressiä, käytä mieluummin mittanauhaa! Tuo kolmen kilon "nousu" voi olla vaikea löytää mittanauhan avulla Muutenkin täällä pakkiksella tunnutaan suosittelevan paljon urheileville juurikin mittanauhaa, sillä tiukka kroppahan painaa väkisinkin enemmän kuin löysä.

 

[Eilwn]

Hei, vastailenpa nyt sullekin vertaistukimielessä, vaikka en mikään (ainakaan tämän foorumin) konkari olekaan. Ikää kymmenisen vuotta sinua enemmän. Painoni kanssa olen elämäni aikana jojoillut ja seurannut ex-anorektikkoystäväni elämää myös läheltä, että siltä pohjalta sanoisin, että sinun ei pitäisi pyrkiä pienentämään omaa kokoasi! Lukiolaisen kroppa saattaa olla vielä mallia lapsi, mutta nyt parikymppisenä kroppasi on saanut naisten mallin. Ei kenenkään siinä iässä tule näyttää enää lukiolaiselta, eikä painaa niin vähän kuin lukioaikoina. Nykyinen painosi ei todellakaan ole suuri, ei näennäisesti, eikä muutenkaan miltään muultakaan kannalta katsottuna, päinvastoin! Minkäänlaista tiukkaa tai vähemmänkään tiukkaa dieettiä et siis tosiaankaan tarvitse! Nyt siis vaan kaikki teinivaatteet kierrätykseen ja mars kauppaan shoppailemaan ihania ja istuvia naisten vaatteita! Ja kuten arvelitkin, tuon treenaamisen aloituksen myötä noussut paino on ihan sitä turvotusta, nestettä, joka myös lähtee liikkumalla säännöllisesti (ei liikaa!) ja noudattamalla terveellistä ja monipuolista ruokavaliota sekä muutenkin terveellisiä elämäntapoja, jollaisia ainakin viestistäsi päätellen nykyään pyritkin jo diabeteksesi takiakin noudattamaan. Tsemppiä!

 

[phkin]

Ihan ensimmäisenä komppaan aiempia. Sinun taustoillasi, ei ole mitään järkeä tuijottaa vaakaa. Unohda se, vaaka huijaa sinua! Ei se kerro sinusta mitään. Se ei kerro myöskään vartalosi muodosta. Mittanauha on todellakin parempi, siinä näkee kehityksen. Minusta 7 kiloa kahteen kuukauteen kuulostaa itseasiassa aika paljolta, korostaen taustaasi ja myös sitä, että mikä hoppu? Miksi juuri se 7 kiloa. Et voi olla varma miltä näytät kun urheilet ja olet 7 kiloa (vaakalukuna) hoikempi. Esimerkiksi itse olen nyt painavampi kuin koskaan, mutta treenin myötä vyötäröltä on hävinnyt tammikuusta -10cm. Vaakapaino sanoo, että olen painava. Mittanauha kertoo, että olen hoikistunut vyötäröltä, kasvanut reisistä, pohkeista, käsistä ja rinnanympärykseltä. Peili sanoo, että näytän hyvältä. Olen syönyt ihan normaalisti ja terveellisesti, välillä on mahtunut suklaapatukka tai jätskimättö, pizzaa... mutta kohtuudella. Niin ei se ole mitään rakettitiedettä. Eikä mahdotonta ilman vaakaa TAI dieettiä ;)

Mutta jos tosiaan haluat lihaksia näkyviin, niin olisiko edes yhden punttitreenin lisääminen ohjelmaan (esim. yksi pumppi pois siinä tapauksessa)? On hyvä, että muistat pitää lepopäiviä. Kuitenkin esim. jos kävisit puntilla, voisi olla hyvä tiputtaa pois toisen treenin päivästä, se voisi olla ihan yksinään. Anorektikoilla (mutta toki olet jo näennäisesti parantunut kuten sanoit) on monesti riski myös ylikuntoiluun, eli kannattaa pitää huoli siitä, että laatu korvaisi myös määrän eikä treenata vain siksi, että täytyy, joohan? Ainakin se voi olla hyvä tiedostaa, että riski on olemassa. Pysyy sitten hommat hanskassa