Tässä taas tehdään se virheellinen oletus, että ihmiskeho toimii kuin öljypoltin ja käyttää kaiken saamansa energian täsmälleen samalla tavalla. Asia ei kuitenkaan näin ole.
Virheellisiä käsityksiä
Ihmisen elimistöä on verrattu tankkiin tai tynnyriin, jonne ladataan ruoan muodossa energiaa. Ihmisen uskotaan joko kuluttavan sen tai – jos kulutus on saantia vähäisempää – varastoivan sitä rasvaksi. "Jos kulutat enemmän energiaa kuin saat sitä, laihdut. Jos kulutat vähemmän, lihot." Teoria oli järkeenkäypä, ja se noudatti fysiikan lakeja. Niinpä se omaksuttiin yleisesti lääke- ja ravitsemustieteissä. Ravitsemusasiantuntijat saattoivat siis vedota tieteeseen ja sanoa lihaville ihmisille: "Laihduttaminen on helppoa: Syö vähemmän ja kuluta enemmän (kaloreita)."
Lääkäreiden ja ravitsemuksen asiantuntijoiden on ollut vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että ihminen voi laihtua syömällä jopa enemmän kaloreita, koska väite näyttää sotivan termodynamiikan 1. pääsääntöä vastaan. Mutta termodynamiikan 1. pääsääntö ei sovellu ihmiseen, ja siksi virallisen laihdutusopin teoria on virheellinen. Asian ymmärtäminen vaatii perehtymistä peruskäsitteisiin.
1. Ihmiselimistö ei vapauta ja kuluta kaloreita samalla tavalla kuin kalorimetri tai hehkulamppu. Me emme hehku pimeässä. Meidän ruoansulatuksemme ja aineenvaihduntamme toimivat toisin. Elimistö hajottaa verensokeria (glykolyysissä pääasiassa lihaksissa) ja tuottaa energiaa ja hiilidioksidia, josta puolet poistuu uloshengitysilmassa ja toinen puoli hiessä, virtsassa ja ulosteessa. Niissä on myös energiaa sisältäviä molekyylejä, ja tämä energiamäärä on laskelmissa vähennettävä suusta sisään menneistä kaloreita. Jätteiden sisältä ja sen energiamäärä vaihtelee sen mukaan, mitä syömme. Runsas rasvan syönti tuottaa ketoneja, jotka erittyvät virtsaan. Yksi gramma rasvasta muodostunutta ketonia vastaa noin 4 kcal:a. Niinpä lähes puolet rasvan kaloreista (9 kcal/g) häviää.
2. Toinen ja ehkä vielä tärkeämpi virhe vallitsevassa teoriassa on, ettei se ota huomioon sitä tosiasiaa ettei keho tuota kaikesta ruoasta energiaa. Ravinnon proteiinien primaari tehtävä ei ole energian tuotto, vaan pääasiassa solujen – ihon, verisolujen, hiusten, kynsien ym. –korjaus- ja rakennusaineiden valmistus. Aivot valmistavat aminohapoista aivojen välittäjäaineita. Kaikkiin näihin tarpeisiin arvioidaan tarvittavan valkuaista yksi gramma kehon rasvatonta painokiloa kohti. Kun 100 grammaa lihaa sisältää noin 23 g proteiinia, tarvitsee 70 kg painava ihminen päivittäisiin perustarpeisiinsa noin 300 g lihaa tai muuta valkuaisen lähdettä. Esimerkiksi 300 g rasvatonta kananlihaa sisältää noin 465 kcal, mutta niitä ei suinkaan käytetä juuri lainkaan energian tuottoon, joten ne olisi vähennettävä syödyistä kaloreista.
Osa syömästämme rasvasta käytetään niinikään elimistön muihin tarpeisiin kuin energian tuottoon: aivojen ja ääreishermoston tarvitsemien välttämättömien rasvahappojen, sappihappojen ja hormonien tuotantoon. Kaikki tämäkin olisi laskelmissa vähennettävä syödyistä kaloreista. Jos siis yrittäisimme laskea syömämme ruoan ja kuluttamiemme kaloreiden yhtälöä ja päätellä siitä laihtumista tai lihomista, päätyisimme aivan virheellisiin lukemiin. Tästä syystä kalorien laskeminen on ajanhukkaa.
Vielä yksi ilmeinen virheajatus: ”Asiantuntijat” väittävät, että kalori on kalori, tulipa se mistä ruokalajeista tahansa. Tällä he tarkoittavat, että kaksi täsmälleen saman kalorimäärän sisältävää ruokavaliota johtaa aina samaan tulokseen mitä painonhallintaan tulee. Kuitenkin tiedämme, että vähärasvainen ruokavalio laihduttaa huonommin kuin vain vähän nopeita hiilihydratteja sisältävä dieetti. Sanoivatpa ”asiantuntijat” mitä tahansa, ortoglykeeminen ruokavalio laihduttaa tehokkaammin ja on terveellisempi kuin vähärasvaiset ja vähäkaloriset vaihtoehdot. Se tasapainottaa parhaiten ruokahaluun ja nälän sekä kylläisyyden tunteeseen vaikuttavia hormoneja.
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/kalori_kalori.html
