Tuli tarkatettua sekä Klubin, että Tavastian vedot. Ja voi veljet. Anathemasta on kehittynyt uskomattoman tiukka livebändi. Pelkkää parhautta. Tampereella Petter meni vähän ohi, mutta "Pull The Breaks" yhdessä Dannyn ja Anneken kanssa oli kyllä loistava. Anneke kaipaisi mukaansa yhden säestävän soittajan. Hunajaa valui kuitenkin korvista tälläkin kertaa. Ja Damien Ricen herkkyyden infernaalinen ylistys "Blowers Daughter" -cover yhdessä Dannyn kanssa sai jo polvet putoamaan nilkkoihin. I laav juu Anneke.
Anathema on tätä nykyä jäätävä livebändi. Monia yhtyeen keikkoja todistaneena en voi kuin hämmästellä sitä intiimiä intensiteettiä jolla bändi, etenkin, Tampereen keikan veti läpi. Vincentin lavapresenssi on kasvanut huimiin sfääreihin ja Klubilla mies oli suorastaan maaninen. Uskomatonta energisyyttä. Danny puolestaan on ollut itselleni jo hyvin pitkään tärkeä muusikkko, joten Anatheman arviointi ei todellakaan ole heiniäni. Hienot kappaleet yhdistettynä hienoon esillepanoon, josta huokuu muusikoiden vilpitön ja vaativa asenne musiikkiin, ei voi jättää kylmäksi.
Tähän ei ehkä voi sanoa muuta kuin sen, että jos et ymmärrä niin sitten et ymmärrä. Ja koska ihimiset kuitenkin menevät (esim) airon maidenin keikoille ja diggaavat vielä musiikistaankin, niin voi morjens. Vaikka makuasioista puhutaankin, niin tässä tapauksessa ei voi kun ihmetellä.
