Ammattilaiset vs. harrastelijat lehtien kuvanlähteinä

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja setae
  • Aloitettu Aloitettu

setae

VIP
Liittynyt
26.10.2003
Viestejä
2 814
Ikä
45
Kaupunki
Singapore
Satuin eksymään Jore Puusan blogiin, jossa Puusa tarkastelee ammatti- ja harrastelijakuvaajia nykypäivänä kuvien myyntimarkkinoilla. Kieltämättä herättää ensin huvitusta, ja perään myös jonkinasteista kauhua kun noita juttuunsa liittämiä esimerkkikuvia katsoo.

Ihan varmasti harrastelijoiltakin irtoaa kelpoa materiaalia kameroidensa syövereistä jopa lehtiin asti, ja osa tuosta valituksesta varmasti onkin pelkoa oman leipänsä puolesta. Kalliit laitteistot hankittuaan kuvaaja varmasti haluaa panokselleen vastinetta, ja nykytrendin mukainen penneistään kiinnipitäminen tarkoittaa varmasti kovia aikoja.
Loppukädessähän se on tietysti kuluttaja, joka tähänkin asiaan vaikuttaa; jos ei kuvien laadulla ole tälle merkitystä, ei lehtikustantajakaan siihen halua panostaa.

Rehellisesti täytyy myöntää, että itse en tilaa ainuttakaan lehteä, joten hyvähän se on esittää kriittistä kommenttia. Opiskelijastatusta kai voi käyttää pienenä puolustuksena tälle menettelylleni.
Uutisetkin sitten luen poikkeuksetta verkkosivuilta, joissa kuvia ei pahemmin ole; en kylläkään ole verrattoman huonoihin kuviin näiden joukossa muistaakseni törmännyt.

Miten on, muut kuvaajat ja forumilaiset; kiinnitättekö etenkin uutislehtien kuvien informaatioarvoon mitään huomiota? Ja oletteko huomanneet kuvien tason laskemista viimeaikoina digitaalikameroiden yleistyttyä?
 
Sen kummempia en jaksa pohdiskella mutta sanon sen että hesarin kuukausiliite on kyllä kova julkasu, sattanan kovaa kuvamatskua on kyllä että siellä on ainki rima korkealla.
 
Puusa on Puusa. Sitä itkettää kun on kalliit laitteet ja lehdet perkele ostaa muilta kuvia. Hänellä on substanssia ja amatööreillä ei. Onhan se nyt selvää ettei Perähikiän Marttaliiton torttuleipojaisista saa oikeaa valokuvaa ilman 900000e laitteistoa, substanssia - ja tietenkin Puusaa. Vaan kun se Kökkölän Sanomat ei tätä tajua.

Oikeastaan salihommissa voisivat ns. personal trainerti aloittaa samanlaisen sodan. Amatöörit syövät heidän leipäänsä. Jotkut jopa ilmaiseksi antavat neuvoja toisille amatööreille. Leipähän siinä menee. Ja salilta katoaa se hauras atmosfääri ja substanssi.
 
Puusa kuuluu pitkälti kastiin, jossa kuva ei kerro enemmän kuin tuhat sanaa. Kuva voi olla vaikka miten uber paska, mutta selostus sitäkin parempi. Otetaan paska kuva ja kuorrutetaan se kermalla selostaen jotain hämärää filosofista kuraa.

Puusa avautuu Heikurasta

Todellinen kuvajournalismi, jossa yhteiskunnallinen aines tunkee läpi ja saa katsojan jähmettymään ahdistuksesta ja halusta tehdä jotain,on nonexistenssi.
Ai, ihanko totta, kateellinen lässyttäjä.

Mä voisin olla Puusan kaveri, mutta ihan ensimmäisenä hänen pitäisi opetella kommunikoimaan ihmisten kanssa, sillä blogia lukiessa tuntuu, että hänellä on kolmannen asteen yhteys jonnekin muualle.

Olin kuvaamassa pastori Terho Pursiaisen haastattelun.
Selkäpiissä ryömii hiiri, kun tapaa itseään hirvittävän paljon älykkäämmän
ihmisen, jonka lukeneisuus on massiivinen.
Haastattelun lomassa puhuttiin taiteen ja humanismin tilasta.
Myös siitä, voiko massoja hallita pimittämällä kykyä lukea kuvaa.

Olen tehnyt kohta kymmenen vuotta samaa projektia.
Kuvat ovat Danten helvetistä tai Hieronymus Boschin unimaailmasta.
Vaikka niissä on seksuaalinen teema, niissä ei ole eroottisuutta ollenkaan.

Taide on taidetta vain silloin, kuin se on hyödytöntä.
Rankka lause haastateltavalta ja asettuu hitaasti uomiinsa minulle.
Huomaa, että itsekin on hitaasti valunut ajatusmalliin, jossa hyöty tulee ensin.
Siksi säikähdin, kun huomasin painostavani rakkaimpaani
-kuvataiteilijaa- huomioimaan kohderyhmän.
Olen ollut pitkään ymmärtämättä, ettei kohderyhmälle aina
tarvitse tehdä kaikkea helpoksi.
Taiteilijan tulee luodata sisintään ja olla rehellinen itselleen.

http://photos1.blogger.com/blogger/7066/230/400/kamala37.jpg

Puusa muuten lukee pakkista, joten laitetaan terveisiä. Puen tämän puusan ymmärtämään muotoon, eli venytän yksinkertaisen lauseen lähes mahdottomaan luettavaan muotoon.

Puusa rakkaani, jotta voisit elää nonextensistä elämääsi rauhassa ja kyetä hallitsemaan massat taiteen luoman expressionismin välityksellä, on sinun haudattava pelkosi ja alistuttava primitiivisen tason alistuksen kautta siihen ikävään realismiin, jossa intwrwebin inteaktiivisella keskustelupalstalla sinua valikoidusti siteeraten pyydetään oppimaan uudestaan asiat jotka olet omassa synkässä mielessäsi tähdentänyt itseisarvoksi itsellesi.

Suomeksi, opettele kuvaamaan yhtä hyvin kuten amatöörit, muuten jäät jalkoihin ja on turha nillittää.


ps. uittu kun näyttää hyvältä, vois alkaa puhumaan Puusaa.
 
Aika hyviä kuvia tuolla Puusan blogissa. Pilvistä muodostettu kikkelinkuva. Hihi. Substanssia.
Puusalla on muuten äärimmäisen kova vietti seksuaalisia kuvia kohtaan. Jostain sielun syövereistä hän ammentaa omia kaapissa olevia tuntojaan pyrkien tuomaan ne kuvien välityksellä esille yleisölle. Jotain tärkeää informaatiota jää kuitenkin matkalla tuntemattomasta pois ja ulostuksen taso on ala-arvoista alatyyliä jota 5 vuotiaat poikalapset expressoivat toisilleen hiekkalaatikolla kun ovat onnistuneet konstruktoimaan hiekan ja sepelin sekoituksesta falloksen symbolin.
 
Nykyään toimittajat ottavat "pakolliset" kuvat samalla kun tekevät juttua. Tuskin kovin monikaan ostaa lehteä pelkästään kuvien takia...
 
Kyllähän hieno kuva lehdessä on hyvä juttu. Mutta en minä jaksa millään uskoa amatöörien tappavan ammattilaisten lehtikuvat. Päinvastoin. Kameroita on joka jampalla, ja kuvia tulee joka puolelta. Tämän on pakko nostaa rimaa "hyville kuville". Vai pelkääkö proot kilpailua? :D Täysin sama juttu olisi, jos Sipiksen käyneet muusikot alkaisivat nillittämään että perkelettäkö ne amatöörit tekee biisejä ja levyttää. Menee ammattilaisten leipä ja taso laskee.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom