Rajut horkkakuurit pilasivat muutaman vuoden Reemin touhuista. Kun katsoo aikaa ennen horkkia oli Reem ketterä, aggressiivinen ja tekninen ottelija. Horkkien tullessa kunnolla kuvioihin iski vääränlainen itseluottamus. Testot tapissa Reem luuli olevansa voittamaton ja tekniikka unohtui. Kädet alhaalla tuleva lihaköntti oli tietysti pelottavan näköinen tavan kansalaiselle, mutta ammattilaisille vain iso maalitaulu. Samalla kun tekniikka unohtui, unohtui myös se tosiseikka että mitä enemmän lihaa ympärillä sen vaikeampi pitää cardio entisenlaisessa kunnossa. Tämän johdosta nähtiin muutama hippaleikki matsi jossa ekassa erässä Reem löi ja toisessa erässä keräili lihaksiaan kanveesilta.
Ei Reem toki kaikista kovaleukaisin ollut aikaa ennen horkkia, mutta en lasileukana miestä pidä. Kunnon taas pettäessä alkaa kovaleukaisimmastakin tulla pehmeämpi ja nukkumatti kutsuu. Toki ajansaatossa "leuka pehmenee" kun vuosia siihen on hakattu. Aivot ottaa kuitenkin damagea joka iskulla, niin sparreissa kuin otteluissa. Mm. Wanderlei Silva on tästä surullinen esimerkki. Nuoruuden raivoisat Pride matsit ja ristiinlyönnit vs. viimeiset ottelut olivat kuin yö ja päivä, jolloin tuntui et "hipaisu" leukaan sai miehen liikkumaan kuin juopon. Kova on laji ja kovat ovat ajat. Palatakseni lopuksi vielä Reemiin niin onneksi mies tajusi palata juurilleen ja ymmärsi ettei "bodari" look välttämättä tee sinusta kovinta kamppailijaa.
