- Liittynyt
- 11.3.2006
- Viestejä
- 1
Heti kilpailu-urani alussa tiesin, että menestyminen urheilussa vaatii kovasti töitä.Ei riitä viikko tai vuosi, vaan perustaa on tehtävä useita vuosia.
Tavoitteita ja kehityksen seurantaa
Ilman selkeitä tavoitteita elämässä, kuten ei kilpaurheilussakaan, saa kunnollisia tuloksia aikaiseksi. Mutta pelkät tavoitteet eivät riitä. Tarvitaan myös selkeät ohjeet, joita noudattaa tiellään kohti toteutuneita tavoitteita. Lisäksi tuloksista ja tuntemuksista on pidettävä kirjaa, ja tehtävä korjaukisia kun keho antaa merkkejä muutoksien tarpeellisuudesta. Näin minä tein toteuttaessani asettamani tavoitteet, ja opin tuntemaan oman kehoni. Nyt on aika asettaa uudet tavoitteet ja jatkaa työtään, koska tässä lajissa ei koskaan tule valmiiksi.
Pettymykset käännettävä omaksi edukseen
SM-kilpailuissa 2004 kuntoni oli parempi kun koskaan aikasemmin. Tuomarit eivät kuntoani nähneet, sillä olin koko kilpailujen ajan takarivissä. 14.sija ei masentanut, vaan antoi motivaatiota. Kuulin olleeni liian lihaksikas ja liian tiukassa kunnossa.Tämä kaikki kuulosti positiiviselta, sillä jokainen fitness-urheilija haluaisi mielellään kuulla tuollaista palautetta. Harvemmin vain sellaista palautetta kerrotaan häviäjille.
Elämä on lahja
Urheilu on aina ollut iso osa elämääni. Se on antanut minulle paljon. Sen myötä olen kasvanut vahvaksi ja määrätietoiseksi, ja se heijastuu päätöksiini kaikilla elämän osa-alueilla. Olen ihminen, joka pyrkii koko ajan eteenpäin.
Nuoresta iästäni huolimatta, olen nähnyt jo paljon. Olen elänyt kolmessa maassa, ja matkustellut muutenkin monissa eri paikoissa. Se on antanut minulle perspektiiviä, tutkiessani elämää.
Positiivinen ajattelu auttaa jaksamaan ja hymy piristää niin omaa kuin läheistenkin päivää.
Fitness elämäntapa, mutta ei kannata arvostella toisenlaisenkaan elämäntavan omaavia ihmisiä
Fitness Finlandille haluan antaa kasvoni. Vuoden 2006 alusta toimin järjestössä vahvasti myös valmentajana sekä osallistun myös päätöksien tekoon.
Suomessa Fitness-urheilu ja kehonrakennus eivät ole saaneet kovinkaan paljon arvostusta. En kyllä ihmettele sitä ollenkaan, koska suurin osa fitness-urheilijoista ja kehonrakentajista ovat kovin negatiivisia.
Jokaisen olisi hyvä katsoa välillä peiliin.
Muistakaa tämä, kun alatte arvostella muita.
Paljon on tekemistä,jotta lajien imagoja saadaan nostettua. Niin kilpailijoiden kuin vain harrastajienkin pitää todella oppia huomioimaan muitakin kuin itsensä. Onko se tervettä itsetuntoa, jos positiiviset sanat ja kehut toisille harrastajille murentavat omaa ylemmyyden tunnetta.
Fitness ja kehonrakennus ovat hienoja lajeja, ja molemmat vaativat urheilijoitaan paljon uhrauksia. Kukaan ei synny lihaksikkaana, eikä lihaksia rakenneta viikossa tai vuodessa. Lihakset ja vartalo eivät ole kuitenkaan koko elämä, eikä kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Se, että on tehnyt paljon töitä saavuttaakseen päämääränsä, ei saa tehdä ihmistä ylimieliseksi. Ei pidä alkaa arvostelemaan ihmisiä, jotka ovat erilaisia tai panostavat muihin tärkeisiin asioihin elämässään.
Jos on huippu fyysikko ja kehittää intensiivisesti aivojaan, tekee varmasti yhtä paljon työtä kuin urheilija kehittäessään omaa fysiikkaansa. Silti myös fyysikko voi, ja hänen kannattaakin panostaa myös kuntoiluun ja ruumiinsa hyvinvointiin. Siinä työssä urheilija voi olla fyysikolle suureksi avuksi. Kun urheilija ja fyysikko ovat sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa, molemmat osaavat arvostaa toistensa panostuksia ja yhteistyö on hedelmällistä.
Menestyminen vaatii työtä ja yhteistyötä
Menestyminen urheilussa vaatii monia tekijöitä. Urheilija tekee työtään rakkaudesta lajiaan kohtaan, mutta se ei pelkästään riitä elättämään urheilijaa. Amatöörikilpailuissa kotimaassa palkintona ovat pokaalit, mitallit ja pienet lisäravinnepaketit. Hyvä mielihän niistäkin tulee, mutta lompakossa ne eivät paljoa lämmitä.
Fitness-urheilijat ja kehonrakentajat edustavat pieniä urheilulajeja. Vaikka suurin osa kuntoilijoista tekee samanlaisia harjoituksia, syö sanantapaista ravintoa ( pitääkseen itsensä shapessa ) ja noudattaa samantapaista lihashuolto-ohjelmaa kuin fitness-urheilijat ja kehonrakentajatkin, eivät elinkeinoelämän sponsori-eurot löydä tietään ko. urheilulajien huippujen valmennukseen.
Mistä se sitten johtuu?
Vastauksen luulen löytyvän juuri siitä ko. urheilulajien edustajien ylimielisestä asenteesta ympäristöään kohtaan ja negatiivisesta käytöksestä.
Tässä sitä onkin työsarkaa, jotta asenteita saadaan muutettua ja lajien imagoja kohotettua. Uskon, että omalla esimerkilläni saan hieman tätä epäkohtaa muutettua!
Heikolla hetkelläkin on uskottava itseensä
Aloittaessani fitness-harrastukseni noin viisi vuotta sitten, päätin voittaa maailmanmestaruuden jonakin päivänä. Välillä tuntui vaikealta, arvostelua sain kaikkialta kansallisesta lajiliitosta lähtien. Uskoin kuitenkin itseeni ja tiesin, että vielä se aurinko paistaa minunkin risukasaani. Vuonna 2005 saavutin EM-hopeaa, MM-kultaa ja Overall-voiton amatööreissä sekä MM-hopeaa ammattilaisissa. Enempää en uskaltanut ikinä toivoakaan, mutta silti jäi vielä haastetta myös tälle tulevalle vuodellekin.
Tämän pitäisisi olla kaikille Teille nuorille junioireille ja muillekin fitness-urheilijoille hyvänä esimerkkinä! Arvostelijoita riittää aina! Uskokaa silti aina itseenne ja pyrkikää erottamaan ne luottamuksen arvoiset ihmiset, jotka oikeasti tietävät lajeista ja haluavat olla mukana kehittämässä niitä. Olen itse käynyt tutustumassa lajeihin monissa maissa, ja mielestäni Suomessa menestyvät eivät välttämättä edusta maailmanhuippua!
Huipulle on ainoastaan yksi keino, harjoitella niin kovaa ja niin viisaasti kuin voi! Pitää aina muistaa myös, miksi harjoittelee. Ei pidä tehdä asioita näyttäkseen muille, vaan näytääkseen itselleen. Kilpailkaa aina itsenne kanssa älkääkä toisianne vastaan!
Motivaatio löytyy omasta itsestään
Minua ei ole koskaan tarvinnut harjoituksiin pakottaa. Olen ollut hyvin tietonen alusta lähtien, etteivät tulokset synny laiskottelemalla. Edes lahjakkain ei menesty, ilman oikeaa harjoittelua, terveellistä ravintoa ja järkevää määrää lihashuoltoa ja lepoa. Menestymiseen eteen on tehtävä kovasti töitä. On silti osattava myös levätä, kun keho sitä vaatii.
Valmentaja ei poista sinun omaa vastuutasi kehittymisestäsi! Kukaan, ei edes valmentaja, voi valvoa 24 tuntia miten harjoittelet, miten lepäät,miten syöt.
Jos sinusta tuntuu siltä, ettet jaksa kuin valittaa, ja etsiä vikaa kehittymättömyyteesi ympäristöstäsi, niin olisiko silloin mietittävä uudestaan asiaa? Valittaminenhan vie useimmiten enemmän energiaa,kuin itse treenaaminen ja muu kehittymiseen liittyvä toiminta.
Yksin ei kukaan menesty
Haluan kiittää kaikkia ihmisiä, jotka ovat jaksaneet tukea minua vuodesta toiseen.
Harri Lahtinen valmensi minua vuoden 2004 SM-kisoihin. Hän on osaava valmentaja, ja tietää varmasti mistä puhuu. Vuoden 2004 kunnostani olen ikuisesti kiitollinen Harrille. Hän oli ensimmäinen, joka löysi kuntoni. Monet on hyviä neuvomaan,kun neuvoja ei tarvitse. Silloin kun oikeasti neuvoja ja tukea tarvitsee, ne monet neuvojat ovatkin tavoitta-mattomissa. Moni epäili dieettiäni vuonna 2004. Pidin kuitenkin pintani ja toteutin sen 100%sti. Siinä taisikin sitten moni hyvä neuvoja mennä hieman sanattomaksikin.
Kiitokseni haluan esittää myös Fitness Finland Ry: lle.
Suuri kiitos myös Bodaus-lehdelle
Suuren kiitoksen haluan antaa myös Bodaus-lehdelle! Bodaus-lehti on, antanut minulle vuoden 2005 aikana palstatilaa enemmän ,kuin koskaan olen uskaltanut toivoa.Olen tästä hyvin kiitollinen! Eräät Bodauksen Suomalaiset lukijat olivat jopa saapuneet kannustamaan MM-kisoihin Liettuaan Suomesta asti. Se sai minut liikuttumaan!
Aluksi oli vaikea uskoa, että olin todella saavuttanut kaiken tuon vuonna 2005! Kuukauden loma oli tarpeen. Saavutin todella antamalla kaikkeni! Kiitoksia vuodesta 2005!
www.rachel-fitness.fi
Maailmanmestari 2005 Rachel Kauppila
Tavoitteita ja kehityksen seurantaa
Ilman selkeitä tavoitteita elämässä, kuten ei kilpaurheilussakaan, saa kunnollisia tuloksia aikaiseksi. Mutta pelkät tavoitteet eivät riitä. Tarvitaan myös selkeät ohjeet, joita noudattaa tiellään kohti toteutuneita tavoitteita. Lisäksi tuloksista ja tuntemuksista on pidettävä kirjaa, ja tehtävä korjaukisia kun keho antaa merkkejä muutoksien tarpeellisuudesta. Näin minä tein toteuttaessani asettamani tavoitteet, ja opin tuntemaan oman kehoni. Nyt on aika asettaa uudet tavoitteet ja jatkaa työtään, koska tässä lajissa ei koskaan tule valmiiksi.
Pettymykset käännettävä omaksi edukseen
SM-kilpailuissa 2004 kuntoni oli parempi kun koskaan aikasemmin. Tuomarit eivät kuntoani nähneet, sillä olin koko kilpailujen ajan takarivissä. 14.sija ei masentanut, vaan antoi motivaatiota. Kuulin olleeni liian lihaksikas ja liian tiukassa kunnossa.Tämä kaikki kuulosti positiiviselta, sillä jokainen fitness-urheilija haluaisi mielellään kuulla tuollaista palautetta. Harvemmin vain sellaista palautetta kerrotaan häviäjille.
Elämä on lahja
Urheilu on aina ollut iso osa elämääni. Se on antanut minulle paljon. Sen myötä olen kasvanut vahvaksi ja määrätietoiseksi, ja se heijastuu päätöksiini kaikilla elämän osa-alueilla. Olen ihminen, joka pyrkii koko ajan eteenpäin.
Nuoresta iästäni huolimatta, olen nähnyt jo paljon. Olen elänyt kolmessa maassa, ja matkustellut muutenkin monissa eri paikoissa. Se on antanut minulle perspektiiviä, tutkiessani elämää.
Positiivinen ajattelu auttaa jaksamaan ja hymy piristää niin omaa kuin läheistenkin päivää.
Fitness elämäntapa, mutta ei kannata arvostella toisenlaisenkaan elämäntavan omaavia ihmisiä
Fitness Finlandille haluan antaa kasvoni. Vuoden 2006 alusta toimin järjestössä vahvasti myös valmentajana sekä osallistun myös päätöksien tekoon.
Suomessa Fitness-urheilu ja kehonrakennus eivät ole saaneet kovinkaan paljon arvostusta. En kyllä ihmettele sitä ollenkaan, koska suurin osa fitness-urheilijoista ja kehonrakentajista ovat kovin negatiivisia.
Jokaisen olisi hyvä katsoa välillä peiliin.
Muistakaa tämä, kun alatte arvostella muita.
Paljon on tekemistä,jotta lajien imagoja saadaan nostettua. Niin kilpailijoiden kuin vain harrastajienkin pitää todella oppia huomioimaan muitakin kuin itsensä. Onko se tervettä itsetuntoa, jos positiiviset sanat ja kehut toisille harrastajille murentavat omaa ylemmyyden tunnetta.
Fitness ja kehonrakennus ovat hienoja lajeja, ja molemmat vaativat urheilijoitaan paljon uhrauksia. Kukaan ei synny lihaksikkaana, eikä lihaksia rakenneta viikossa tai vuodessa. Lihakset ja vartalo eivät ole kuitenkaan koko elämä, eikä kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Se, että on tehnyt paljon töitä saavuttaakseen päämääränsä, ei saa tehdä ihmistä ylimieliseksi. Ei pidä alkaa arvostelemaan ihmisiä, jotka ovat erilaisia tai panostavat muihin tärkeisiin asioihin elämässään.
Jos on huippu fyysikko ja kehittää intensiivisesti aivojaan, tekee varmasti yhtä paljon työtä kuin urheilija kehittäessään omaa fysiikkaansa. Silti myös fyysikko voi, ja hänen kannattaakin panostaa myös kuntoiluun ja ruumiinsa hyvinvointiin. Siinä työssä urheilija voi olla fyysikolle suureksi avuksi. Kun urheilija ja fyysikko ovat sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa, molemmat osaavat arvostaa toistensa panostuksia ja yhteistyö on hedelmällistä.
Menestyminen vaatii työtä ja yhteistyötä
Menestyminen urheilussa vaatii monia tekijöitä. Urheilija tekee työtään rakkaudesta lajiaan kohtaan, mutta se ei pelkästään riitä elättämään urheilijaa. Amatöörikilpailuissa kotimaassa palkintona ovat pokaalit, mitallit ja pienet lisäravinnepaketit. Hyvä mielihän niistäkin tulee, mutta lompakossa ne eivät paljoa lämmitä.
Fitness-urheilijat ja kehonrakentajat edustavat pieniä urheilulajeja. Vaikka suurin osa kuntoilijoista tekee samanlaisia harjoituksia, syö sanantapaista ravintoa ( pitääkseen itsensä shapessa ) ja noudattaa samantapaista lihashuolto-ohjelmaa kuin fitness-urheilijat ja kehonrakentajatkin, eivät elinkeinoelämän sponsori-eurot löydä tietään ko. urheilulajien huippujen valmennukseen.
Mistä se sitten johtuu?
Vastauksen luulen löytyvän juuri siitä ko. urheilulajien edustajien ylimielisestä asenteesta ympäristöään kohtaan ja negatiivisesta käytöksestä.
Tässä sitä onkin työsarkaa, jotta asenteita saadaan muutettua ja lajien imagoja kohotettua. Uskon, että omalla esimerkilläni saan hieman tätä epäkohtaa muutettua!
Heikolla hetkelläkin on uskottava itseensä
Aloittaessani fitness-harrastukseni noin viisi vuotta sitten, päätin voittaa maailmanmestaruuden jonakin päivänä. Välillä tuntui vaikealta, arvostelua sain kaikkialta kansallisesta lajiliitosta lähtien. Uskoin kuitenkin itseeni ja tiesin, että vielä se aurinko paistaa minunkin risukasaani. Vuonna 2005 saavutin EM-hopeaa, MM-kultaa ja Overall-voiton amatööreissä sekä MM-hopeaa ammattilaisissa. Enempää en uskaltanut ikinä toivoakaan, mutta silti jäi vielä haastetta myös tälle tulevalle vuodellekin.
Tämän pitäisisi olla kaikille Teille nuorille junioireille ja muillekin fitness-urheilijoille hyvänä esimerkkinä! Arvostelijoita riittää aina! Uskokaa silti aina itseenne ja pyrkikää erottamaan ne luottamuksen arvoiset ihmiset, jotka oikeasti tietävät lajeista ja haluavat olla mukana kehittämässä niitä. Olen itse käynyt tutustumassa lajeihin monissa maissa, ja mielestäni Suomessa menestyvät eivät välttämättä edusta maailmanhuippua!
Huipulle on ainoastaan yksi keino, harjoitella niin kovaa ja niin viisaasti kuin voi! Pitää aina muistaa myös, miksi harjoittelee. Ei pidä tehdä asioita näyttäkseen muille, vaan näytääkseen itselleen. Kilpailkaa aina itsenne kanssa älkääkä toisianne vastaan!
Motivaatio löytyy omasta itsestään
Minua ei ole koskaan tarvinnut harjoituksiin pakottaa. Olen ollut hyvin tietonen alusta lähtien, etteivät tulokset synny laiskottelemalla. Edes lahjakkain ei menesty, ilman oikeaa harjoittelua, terveellistä ravintoa ja järkevää määrää lihashuoltoa ja lepoa. Menestymiseen eteen on tehtävä kovasti töitä. On silti osattava myös levätä, kun keho sitä vaatii.
Valmentaja ei poista sinun omaa vastuutasi kehittymisestäsi! Kukaan, ei edes valmentaja, voi valvoa 24 tuntia miten harjoittelet, miten lepäät,miten syöt.
Jos sinusta tuntuu siltä, ettet jaksa kuin valittaa, ja etsiä vikaa kehittymättömyyteesi ympäristöstäsi, niin olisiko silloin mietittävä uudestaan asiaa? Valittaminenhan vie useimmiten enemmän energiaa,kuin itse treenaaminen ja muu kehittymiseen liittyvä toiminta.
Yksin ei kukaan menesty
Haluan kiittää kaikkia ihmisiä, jotka ovat jaksaneet tukea minua vuodesta toiseen.
Harri Lahtinen valmensi minua vuoden 2004 SM-kisoihin. Hän on osaava valmentaja, ja tietää varmasti mistä puhuu. Vuoden 2004 kunnostani olen ikuisesti kiitollinen Harrille. Hän oli ensimmäinen, joka löysi kuntoni. Monet on hyviä neuvomaan,kun neuvoja ei tarvitse. Silloin kun oikeasti neuvoja ja tukea tarvitsee, ne monet neuvojat ovatkin tavoitta-mattomissa. Moni epäili dieettiäni vuonna 2004. Pidin kuitenkin pintani ja toteutin sen 100%sti. Siinä taisikin sitten moni hyvä neuvoja mennä hieman sanattomaksikin.
Kiitokseni haluan esittää myös Fitness Finland Ry: lle.
Suuri kiitos myös Bodaus-lehdelle
Suuren kiitoksen haluan antaa myös Bodaus-lehdelle! Bodaus-lehti on, antanut minulle vuoden 2005 aikana palstatilaa enemmän ,kuin koskaan olen uskaltanut toivoa.Olen tästä hyvin kiitollinen! Eräät Bodauksen Suomalaiset lukijat olivat jopa saapuneet kannustamaan MM-kisoihin Liettuaan Suomesta asti. Se sai minut liikuttumaan!
Aluksi oli vaikea uskoa, että olin todella saavuttanut kaiken tuon vuonna 2005! Kuukauden loma oli tarpeen. Saavutin todella antamalla kaikkeni! Kiitoksia vuodesta 2005!
www.rachel-fitness.fi
Maailmanmestari 2005 Rachel Kauppila
