- Liittynyt
- 23.10.2003
- Viestejä
- 65
Joskohan joku saisi jelpattua seuraavan mietinnän alulle.. Haluaisin ymmärtää mitä sellaista yhteistä vaikutusta aerobinen liikunta (lenkkeily) tuottaa, joka vaikuttaa nopeasti (jo suorituksen aikana) sekä mm. käsien ihoon, että mielen vireyteen. Ts. iho silenee, ajatusten kulku selkeytyy ja myös esim. motoriikan tarkkuus paranee ja kehonkuva täsmentyy. Lisättäköön myös, että elimistöni on "konfiguroitunut" siten, että seuraavaksi päiväksi se palaa lähemmäs eräänlaista perustasoa, josta on sitten taas uudelleen nostettava itsensä paremmalle tasolle. Aeorobisen liikunnan vaikutus on kuitenkin jossain määrin kasautuvaa eli se vaikuttaa tuleviin päiviin lähtötasoa parantavasti.
Miettiessäni sopivaa visualisointia tälle, tulee mieleeni geometrinen jono (ajattele tässä esim. yhdestä pisteestä lähteviä viivoja, jotka jakautuvat kaikki kahteen uuteen viivaan, joista kaikki jakautuvat kahteen uuteen viivaan, jne.). Tästä taasen tulee jonkinlainen "ulottumisen ongelma", johon tekisi mieli sovittaa mukaan jotain verenkiertoon liittyvää, mutten ole aivan miten tätä ajatusta jatkaisin.
Olennaista tässä on kehon homeostaasisen tasapainotilan muuttuminen enemmänkin kymmenissä minuuteissa tai tunneissa kuin päivissä tai jopa kuukausissa. Olen itseasiassa joka kerta laboratorioon verinäytteitä otattamaan mennessäni (syyt tässä yhteydessä merkityksettömiä) huomannut vaaditun paastovaiheen aikana, että elimistöni alkaa pyrkimään jonkinlaiseen "puhdistenuummanoloiseen" tilaan, mikä ilmenee mm. vireyden ja ajattelun selkeyden lisääntymisenä ilman liikunnan käyttämistä apuna.
Ruokavaliokokeilut ovat osoittaneet, että elimistöni adaptoituu suht nopealla aikataululla ruokavalion muutoksiin siten, että lähtötilanne, jota pyrin aerobisen liikunnan avulla fiksaamaan asettuu paremmalla perustasolle ja pysyy siinä tietyn ruokavalion avulla ihan hyvin. Olen noudattanut kuukausia varsin puritanistisia ruokavalioita eli olen syönyt joka päivä suunnilleen samoja ruokia, samoin annosmäärin, mutten varsinaisesti tiettyihin aikoihin. Muutoksia olen tehnyt siten, että vaihdan kerrallaan vain yksi tai korkeintaan kaksi ruoka-ainesta kerrallaan, jotta voin helpommin oppia, mikä vaikuttaa mitenkin ja suhtauttaa tämän opin niihin havaintoihin, mitä olen tehnyt lenkkeilyn vaikutuksesta.
Aerobinen liikunta on tässä kuvaillun vaikutuksen aikaansaamisessa olennaista, eikä sitä voi korvata esim. millään seuraavista arkiaskareista, vaikka kuinka uutterasti koittaisi niitä harrastaa (kaikissa hiukan erilaiset motoriset liikkeet): haravointi, halonhakkuu, ruohonleikkuu. Tarvitsen päivittäin sellaisen 5 - 6 km lenkkeilyä (tasainen hölkkätahti, hiukan loppua kohti kiihtyvä, ei tarvetta pysähdyksille), joka ei sinänsä ole mikään kummoinen kiepautus ja on itse asiassa varsin mukavaa (tietysti on, sehän on liikuntaa).
Ymmärtääkseni aivoilla on oma suljettu verenkiertojärjestelmänsä, mutta hormonien ja rauhasien viestintä ohjannee senkin toimintaa ja onkin ollut mielenkiintoista huomata, kuinka aerobisen liikunnan vaikutus korreloi samassa suhteessa sekä ajattelukykyyn (huomioi mainittu geometrinen jono), että esim. käsien ihon sileyteen. Minua kiinnostaisi tietää, mikä vaikuttaa siihen, mikä vaikuttaa perustasooni, joka ei vaikuta olevan vakio, vaan "konfiguroitavissa". Tilanne ei sinällään ole mennyt vaikkapa tasaisesti huonompaan suuntaan, vaan ruokavalio, uni ja aktiviteetit ovat niitä asioita, jotka merkittävimmin asiaan vaikuttavat. Mahdollisesti myös ikävien ihmisten tuottama psyykkinen stressi tuottamine reaktioineen voisi jotenkin asiaan liittyä.
Miettiessäni sopivaa visualisointia tälle, tulee mieleeni geometrinen jono (ajattele tässä esim. yhdestä pisteestä lähteviä viivoja, jotka jakautuvat kaikki kahteen uuteen viivaan, joista kaikki jakautuvat kahteen uuteen viivaan, jne.). Tästä taasen tulee jonkinlainen "ulottumisen ongelma", johon tekisi mieli sovittaa mukaan jotain verenkiertoon liittyvää, mutten ole aivan miten tätä ajatusta jatkaisin.
Olennaista tässä on kehon homeostaasisen tasapainotilan muuttuminen enemmänkin kymmenissä minuuteissa tai tunneissa kuin päivissä tai jopa kuukausissa. Olen itseasiassa joka kerta laboratorioon verinäytteitä otattamaan mennessäni (syyt tässä yhteydessä merkityksettömiä) huomannut vaaditun paastovaiheen aikana, että elimistöni alkaa pyrkimään jonkinlaiseen "puhdistenuummanoloiseen" tilaan, mikä ilmenee mm. vireyden ja ajattelun selkeyden lisääntymisenä ilman liikunnan käyttämistä apuna.
Ruokavaliokokeilut ovat osoittaneet, että elimistöni adaptoituu suht nopealla aikataululla ruokavalion muutoksiin siten, että lähtötilanne, jota pyrin aerobisen liikunnan avulla fiksaamaan asettuu paremmalla perustasolle ja pysyy siinä tietyn ruokavalion avulla ihan hyvin. Olen noudattanut kuukausia varsin puritanistisia ruokavalioita eli olen syönyt joka päivä suunnilleen samoja ruokia, samoin annosmäärin, mutten varsinaisesti tiettyihin aikoihin. Muutoksia olen tehnyt siten, että vaihdan kerrallaan vain yksi tai korkeintaan kaksi ruoka-ainesta kerrallaan, jotta voin helpommin oppia, mikä vaikuttaa mitenkin ja suhtauttaa tämän opin niihin havaintoihin, mitä olen tehnyt lenkkeilyn vaikutuksesta.
Aerobinen liikunta on tässä kuvaillun vaikutuksen aikaansaamisessa olennaista, eikä sitä voi korvata esim. millään seuraavista arkiaskareista, vaikka kuinka uutterasti koittaisi niitä harrastaa (kaikissa hiukan erilaiset motoriset liikkeet): haravointi, halonhakkuu, ruohonleikkuu. Tarvitsen päivittäin sellaisen 5 - 6 km lenkkeilyä (tasainen hölkkätahti, hiukan loppua kohti kiihtyvä, ei tarvetta pysähdyksille), joka ei sinänsä ole mikään kummoinen kiepautus ja on itse asiassa varsin mukavaa (tietysti on, sehän on liikuntaa).
Ymmärtääkseni aivoilla on oma suljettu verenkiertojärjestelmänsä, mutta hormonien ja rauhasien viestintä ohjannee senkin toimintaa ja onkin ollut mielenkiintoista huomata, kuinka aerobisen liikunnan vaikutus korreloi samassa suhteessa sekä ajattelukykyyn (huomioi mainittu geometrinen jono), että esim. käsien ihon sileyteen. Minua kiinnostaisi tietää, mikä vaikuttaa siihen, mikä vaikuttaa perustasooni, joka ei vaikuta olevan vakio, vaan "konfiguroitavissa". Tilanne ei sinällään ole mennyt vaikkapa tasaisesti huonompaan suuntaan, vaan ruokavalio, uni ja aktiviteetit ovat niitä asioita, jotka merkittävimmin asiaan vaikuttavat. Mahdollisesti myös ikävien ihmisten tuottama psyykkinen stressi tuottamine reaktioineen voisi jotenkin asiaan liittyä.
