- Liittynyt
- 11.1.2003
- Viestejä
- 1
- Ikä
- 42
Olen taustaillut jo varmaan puolisen vuotta, mutta nyt ajattelin saada ääneni kuuluviin täälläkin.
Eli siis tuo aamulenkki pitäs tehdä ennen aamupalaa? Mulla ainaki on niin kauhea nälkä kun herään ettei siinä edes voi kuvitella lähtevänsä minnekkään talsimaan ennen kun on saanut murua rinnan alle. En ole mitenkään erityisen aamu-uninen (rajansa tietysti kaikella), mutta ennen töihin menoa en kyllä jaksaisi käydä muutenkaan. Pitää herätä 5:30 että kerkeää töihin aamuvuoroon, joten se siitä. Mutta nyt kun teen vain sairaslomasijaisuuksia yms pätkiä niin olisi hyvää aikaa käydä aamulenkillä ja tietystikkin myös iltavuoropäivän aamuna.
Kävin lukemassa sieltä katri.netistä sen jutun ja ihan mielenkiintoselta vaikutti ja tuo positiivinen palaute mitä täältä luin. Elikkä siis miten te jaksatte noin syömisen puolesta lähteä sinne lenkille? Pitäiskö minun syyä illalla enemmän? En kyllä nyt kun asiaa tarkemmin ajattelee edes syö iltapalaa. Minun syömiset on kyllä muutenki niin epämäärästä ja -säännöllistä puuhaa että jotaki pitäs sillekki asialle tehhä. Kun mie en vain tykkää ruuanlaitosta ja sen lisäksi olen vielä aika kranttu tuon ruuan suhteen.
Salilla olen koittanut käydä säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta esimerkiksi aamuvuoron jälkeen olen ihan naatti ja pelkkä ajatuskin jostain liikunnasta ei tunnu hyvälle. Olen hoitaja, joten työ ei ole mitään tietokoneen takana istumista, vaan juoksemista ympäri osastoa, potilaiden nostelemista jne. Hiki tulee töissäkin. Kotia kun pääsee niin kyllä väsyttää. Se on ilmeisesti taas ruokamörkö mikä vaanii nurkan takana.. :itku:
Salilla on kyllä mukava käydä ja on hyvä fiilis kun on saanut jotain aikaiseksi mutta kun on tämmönen peruspatalaiska niin se aloittaminen on niin pirun vaikeaa. Täällä kun käy lueskelemassa niin yleensä saa sali-innon päälle
Kiitos ja kunnia teille
Eli siis tuo aamulenkki pitäs tehdä ennen aamupalaa? Mulla ainaki on niin kauhea nälkä kun herään ettei siinä edes voi kuvitella lähtevänsä minnekkään talsimaan ennen kun on saanut murua rinnan alle. En ole mitenkään erityisen aamu-uninen (rajansa tietysti kaikella), mutta ennen töihin menoa en kyllä jaksaisi käydä muutenkaan. Pitää herätä 5:30 että kerkeää töihin aamuvuoroon, joten se siitä. Mutta nyt kun teen vain sairaslomasijaisuuksia yms pätkiä niin olisi hyvää aikaa käydä aamulenkillä ja tietystikkin myös iltavuoropäivän aamuna.
Kävin lukemassa sieltä katri.netistä sen jutun ja ihan mielenkiintoselta vaikutti ja tuo positiivinen palaute mitä täältä luin. Elikkä siis miten te jaksatte noin syömisen puolesta lähteä sinne lenkille? Pitäiskö minun syyä illalla enemmän? En kyllä nyt kun asiaa tarkemmin ajattelee edes syö iltapalaa. Minun syömiset on kyllä muutenki niin epämäärästä ja -säännöllistä puuhaa että jotaki pitäs sillekki asialle tehhä. Kun mie en vain tykkää ruuanlaitosta ja sen lisäksi olen vielä aika kranttu tuon ruuan suhteen.
Salilla olen koittanut käydä säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta esimerkiksi aamuvuoron jälkeen olen ihan naatti ja pelkkä ajatuskin jostain liikunnasta ei tunnu hyvälle. Olen hoitaja, joten työ ei ole mitään tietokoneen takana istumista, vaan juoksemista ympäri osastoa, potilaiden nostelemista jne. Hiki tulee töissäkin. Kotia kun pääsee niin kyllä väsyttää. Se on ilmeisesti taas ruokamörkö mikä vaanii nurkan takana.. :itku:
Salilla on kyllä mukava käydä ja on hyvä fiilis kun on saanut jotain aikaiseksi mutta kun on tämmönen peruspatalaiska niin se aloittaminen on niin pirun vaikeaa. Täällä kun käy lueskelemassa niin yleensä saa sali-innon päälle
Kiitos ja kunnia teille