Överit?!

[Fitkiss]

Olisin kysellyt mimmien ajatuksia siitä,kun punttailusta ja ruokavalion noudattamisesta tulee pakkomielle (aiheesta varmasti aikaisempiakin spekulointeja,mutta päivitetään tilannetta).
Asia koskettaa mua siinä mielessä,että oon huomannut itsessäni suoranaista saliadddiktiota.Pari päivää ilman salilla remuamista ja kärsin "vieroitusoireista":ärtyisyyttä,aggressiivisia fiiliksiä,kiukkuitkua,levottomuutta ja masennusta.
Suunnittelen treenit tarkkaan etukäteen ja muutokset aikataulussa on sietämättömiä.Pidän kyllä huilipäiviä,mutta pitemmät tauot aiheuttavat ahdistusta siitä,että kroppa pullahtaa muodottomaksi :D
Ruokavalio kulkee melko kurinalaisella linjalla,sallin kyllä itselleni herkkuhetkiä toisinaan.Tulostakin on tällä tahkoamisella tullut,mutta mietityttää tämän kaiken mielekkyys/mielettömyys ja missä vaiheessa homman voi sanoa menneen överiksi?

 

[Nee]

Kova fyysinen rasitus taas näyttää eläinkokeiden perusteella kiihottavan stressiä ja tunne-elämää säätelevien välittäjäaineiden, dopamiinin ja serotoniinin, eritystä. Kun tällainen hyperaktiivisuus lakkaa, syntyy vieroitusoireita, Lowenstein kuvailee mahdollista fysiologista selitystä.

Koko artikkeli

Tunnustan addiktion, vaikkeivät oireeni olekaan yhtä voimakkaita kuin sinulla, Fitkiss. Kun päivittäinen annos liikunnan tuomaa mielihyvää jää saamatta (btw, serotoniinimyrskyn aivoissa aiheuttavat myös mm. huumeet tai rakastuminen), on olo ankea, levoton ja morkkisherkkä. Elämäntilanteesta johtuen kenenkään muun ei kuitenkaan tarvitse - onneksi - kärsiä tästä. Tämän riippuvuuden ansiosta suurempia motivaatiokriisejä ei tule kovinkaan taajaan.

 

[Aliisa]

Itse olin just samanlainen. Suunnittelin tarkkaan viikon liikunnat ja tein niistä lukujärjestyksen. Ja varjelkoon, jos joku päivä ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Olin myös tosi tarkka ruuan suhteen. Mutta, mutta..... Sitten otin ja rakastuin totaalisesti. Niin jäi reiluksi vuodeksi lukujärjestyksen teko ja syömisien vahtiminen. Ja vieläpä, ilman huonoa omaatuntoa :-) Nyt, vaikka olen edelleen totaalisen rakastunut, on liikunta alkanut "hiipiä" pikkuhiljaa takaisin elämääni ja ruokailua olen kääntämässä parempaan suuntaan. Sen olen päättänyt, että yritän pitää ne kontrollissa ts. en päästä överiksi enkä anna liikunnan ja syömisten hallita elämääni vaan pidän ne mukavana mausteena.

 

[Leona]

Been there, done that. Nuo ajat ovat kuitenkin (osittain) ohi, sillä jouduin terveydellisistä syistä jokin aika sitten hidastamaan tahtia kaikilla elämän osa-alueilla. Nyt opettelen liikunnan, salitreenin ja muutenkin elämän osalta uutta ajattelumallia. Kaiken ja ei minkään välillä saattaa jopa oikeasti olla jotain

 

[Fitkiss]

Mulla tämä addiktio on hiipinyt vähitellen ja rakastuminen jokunen vuosi sitten innosti liikkumaan enemmän.Kyllähän mies välillä toppuuttelee,mutta eikun vaan menoksi.Töissä ollessa saatan jo miettiä innoissani illan salireenejä ja suunnitella uutta ohjelmaa.

 

[Hyzenthlay]

mun viime salitreenistä on peräti 9 päivää ja olo on maailman plösöin ja oon ihan varma, että lihaksetkin on jo puoliks surkastunut pois :curs:

 

[Afrodite]

Pahimmat pakkomielleoireet olen muun paranemisen kanssa saanut aisoihin...mutta ellen pääse tekemään minusta itsestä riippumattomista syistä treenejäni niinkuin haluaisin, niin :curs: . Kyse on kuitenkin mulle erittäin rakkaasta harrastuksesta ja elämäntavasta.

 

[kata]

Kyllä tämä on harrastus, mikä vie paljon aikaa salin ulkopuolellakin. Minullekin on tuttuja lukujärjestykset, treenipäiväkirjat, ruokavalion suunnittelu, ruokapäiväkirjat ja mittanauhat. Osaan myös laskea mielessä aika tarkkaan ruokien kaloreita, rasvapitoisuutta ja proteiiniarvoja. Sekä kirjallisuus ja lehdet, jota luen koulukirjojen lisäksi liittyvät aina jollain tavalla kuntoiluun. Puhumattakaan tästä Pakkotoiston sivuilla olemisesta yleensä päivittäin.

Joku voisi ehkä sanoa tätä addiktioksi, minä kutsun sitä elämäntavaksi...

 

[Ada]

Mulla on tapana suhtautua vähän turhan fanaattisesti kaikkeen mitä teen, oli se sitten punttailua tai puutarhanhoitoa (viimekesäinen uusi villitys).

Anyways, olen antanut itselleni luvan olla fanaattinen tän treenaamisen ja syömisen suhteen. Aiemmin kun nääs keskityin ajoittain pakkomielteenomaisesti syömään mahdollisimman vähän ja olemaan mahdollisimman ohkainen, niin pidän kuitenkin parempana nykyistä tilannetta, jossa pakkomielteenä on syödä oikein ja riittävästi, reenata kovaa ja kasvaa isoksi. Läheisimmät kaverit ja avomies onneksi kiitettävästi ymmärtää mun "mielenhäiriötä" ja ottavat mun treeniaikataulut huomioon, kun porukalla suunnitellaan menemisiä. Ja kyllähän mäkin tarpeen vaatiessa olen opetellut joustamaan, edes vaikka ihan vähäsen...