Meidän paras ottelija - Lauri Suomela - pystyisi luultavasti siirtymään vapaaotteluun melko helposti, juuri siksi, että on hyvä liikkumaan ja ottelee mielellään pitkältä etäisyydeltä. Mutta potkunyrkkeilyssä saman tasoinen ja tyyliltään Gökhan Sakin tyyppinen ottelija menestyisi luultavasti paljon huonommin vapaaottelijana.
Sakin otteleminen vapaaottelussa ei näytä yhtään samalta kuin hänen potkunyrkkeilynsä. Sakin potkistyyli ei vain toimi ja hän joutuu tekemään vaparin pystyssä asioita, joita ei ole harjoitellut kovin paljon ja joissa hän ei siksi ole hyvä.
Lähtien jo siitä, että vapaaottelussa iskut pääosin väistetään tai otetaan liikkeellä pois, kun Sakilla oli potkunyrkkeilyssä tapana pääosin blokata ne kädellä, mikä toimii vaparissa lähinnä hätätilanteissa varalla. Ei ole mikään ihme, että omissa kolisee.
Sakin hyökkäysvoima potkunyrkkeilyssä perustuu puolietäisyyden nopeisiin lyöntikombinaatioihin vähän samaan tapaan kuin Mike Tysonilla, paitsi että hän tietysti laittaa sinne alapotkuja loppuun. Tätä hän ei kuitenkaan voi tehdä vapaaottelussa, koska tuloksena olisi painitilanne ja luultavasti alasvienti, koska Saki ei osaa painia juuri ollenkaan. Jos vapaaottelussa haluaa lyödä puolietäisyydeltä, on pakko olla todella hyvä painija, esimerkiksi Daniel Cormier on tällainen. Saki joutuu kuitenkin aloittamaan hyökkäykset kauempaa ja tekemään enemmän yksittäisiä tai vain parin tekniikan sarjoja kuin on tottunut potkunyrkkeilyssä. Tätäkään hän ei ole kovin paljon harjoitellut, eikä siksi ole siinä hyvä.
Tuloksena on se, että Saki ei ole vapaaottelun pystyssä hyvä hyökkäämään eikä puolustamaan, eikä hän osaa painia juuri ollenkaan. Siksi rekordissa komeileekin nykyään luvut 1-2-0. Ennustin jo Sakin tehdessä UFC-sopimuksen, että hän ei tule menestymään juuri millään tavoin.
