Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Ainoa asia mikä lievästi harmittaa lukiomenestyksessä oli kyllä se, etten vaan ollut kiinnostunut. Suoritin kirjoitukset muistaakseni lukematta laisinkaan. Näin jälkikäteen viisastellen olisi ehkä kannattanut jotenkin panostaa, niin olisi vaikka sen yliopiston käynyt, mutta toisaalta... Nääh. Juntti mikä juntti, mukava olla tyhmä kuin saapas.
Eipä näillä muuten väliä, mut pääsykokeisiin ei niin tarvinnut päntätä.
Hieman ihmettelen tuota yliopistojen tapaa vähentää pääsykoekiintiöitä, sillä lukioaika nyt on vain ihan fysiologisestikin melko herkkää periodia ihmistaimen ajasta, eikä silloin välttämättä ole kaikilla hyvinkin potentiaaleilla ihmisillä sitä lukuintoa tai näköalaa mitä tietyt jutut vaativat. Harva osaa ihan siinä kohtaa korreloida sen pänttäämisen hyödyllisyyden suoraan johonkin aktuaaliseen elämäntavoitteeseen, joka voi ilmetä vasta paljon lukion jälkeen.Aika vahvasti voin allekirjoittaa. Paitsi että joka kokeeseen ja tenttiin olen lukenut aina tasan kerran.
Paitsi pääsykokeisiin luin vähän helevatan paljon enemmän, ihmisen fysiologia ja anatomia kirjan luin noin kerta viikkoon viimeisellä kerralla. Hupaisana faktana kerrottakoon, että en olisi päässyt ns yhteispistekiintiössä sisään edes täysillä pääsykoepisteillä (tosin täydet pisteen tuli 1/3 "aineista"). Onneksi oli pääsykoekiintiö. Voitte varmaan kuvitella kuinka paljon arvostan sitä että pyritään aina vaan lisäämään kirjotusten merkitystä yliopistoon pääsyssä.
e: ja niin erikoislääkäritenttiin luin kans vähän enemmän.
Onneksi oli pääsykoekiintiö. Voitte varmaan kuvitella kuinka paljon arvostan sitä että pyritään aina vaan lisäämään kirjotusten merkitystä yliopistoon pääsyssä.
Hieman ihmettelen tuota yliopistojen tapaa vähentää pääsykoekiintiöitä, sillä lukioaika nyt on vain ihan fysiologisestikin melko herkkää periodia ihmistaimen ajasta, eikä silloin välttämättä ole kaikilla hyvinkin potentiaaleilla ihmisillä sitä lukuintoa tai näköalaa mitä tietyt jutut vaativat. Harva osaa ihan siinä kohtaa korreloida sen pänttäämisen hyödyllisyyden suoraan johonkin aktuaaliseen elämäntavoitteeseen, joka voi ilmetä vasta paljon lukion jälkeen.
Mutta se nyt vain on mun pari senttiä aiheesta.
Hieman ihmettelen tuota yliopistojen tapaa vähentää pääsykoekiintiöitä, sillä lukioaika nyt on vain ihan fysiologisestikin melko herkkää periodia ihmistaimen ajasta, eikä silloin välttämättä ole kaikilla hyvinkin potentiaaleilla ihmisillä sitä lukuintoa tai näköalaa mitä tietyt jutut vaativat. Harva osaa ihan siinä kohtaa korreloida sen pänttäämisen hyödyllisyyden suoraan johonkin aktuaaliseen elämäntavoitteeseen, joka voi ilmetä vasta paljon lukion jälkeen.
Mutta se nyt vain on mun pari senttiä aiheesta.
Paitsi pääsykokeisiin luin vähän helevatan paljon enemmän, ihmisen fysiologia ja anatomia kirjan luin noin kerta viikkoon viimeisellä kerralla. Hupaisana faktana kerrottakoon, että en olisi päässyt ns yhteispistekiintiössä sisään edes täysillä pääsykoepisteillä (tosin täydet pisteen tuli 1/3 "aineista"). Onneksi oli pääsykoekiintiö. Voitte varmaan kuvitella kuinka paljon arvostan sitä että pyritään aina vaan lisäämään kirjotusten merkitystä yliopistoon pääsyssä.
Minulla on matemaattinen lukihäiriö. Tai numerosokeus.
Vahvasti sama. Käden taidot, näppäryys, looginen lahjakkuus. Tämän lisäksi merkittävä vahvuus on ollut sekä ajattelun taito että sosiaalinen "älykkyys", joka toki on nykyisessä ammatissani sellainen työkalu, että tullaan jopa vierailta osastoilta lainaamaan. Ja onhan noi kädentaidot sellaisia mitä muun muassa anestesialääkäri arvostaa ja potilaat kun ne toimenpiteet ei niin kurjiksi käy sohimalla. Se, kun olisi nämä asiat jotenkin saanut sinne paperille silloin 16-18 ikävuosina, niin ehkä olisi jotain tapahtunut. Filosofiaahan mun piti lähteä lukemaan, mutta niin. Ehkä kuitenkin kaikkien kannalta parempi ettei.Sen sijaan käden taidot ja numeroiden pyörittely ja mekaaniset jutut kiinnostanu aina.
Yliopistolla iskikin sitte vähän identiteettikriisi, kun opiskelukaverit äärimmäisen motivoituneita ja itse nyt putkahti vaan paikalle, kun ei muutakaan kiinnostavaa tullut mieleen (yliopistomatikka oli tylsää todistelua). Jos ois useempi vuosi kulunut, ei ois ehkä jaksanut nähdä vaivaa, silloin oli sentään jo Elämä.
Vahvasti sama. Käden taidot, näppäryys, looginen lahjakkuus. Tämän lisäksi merkittävä vahvuus on ollut sekä ajattelun taito että sosiaalinen "älykkyys", joka toki on nykyisessä ammatissani sellainen työkalu, että tullaan jopa vierailta osastoilta lainaamaan. Ja onhan noi kädentaidot sellaisia mitä muun muassa anestesialääkäri arvostaa ja potilaat kun ne toimenpiteet ei niin kurjiksi käy sohimalla. Se, kun olisi nämä asiat jotenkin saanut sinne paperille silloin 16-18 ikävuosina, niin ehkä olisi jotain tapahtunut. Filosofiaahan mun piti lähteä lukemaan, mutta niin. Ehkä kuitenkin kaikkien kannalta parempi ettei.
En koe että tässä nyt pahemmin katkeraksi on jäänyt, vielä on mahdollisuus oman ammatin päälle lukea tieteitä jos niikseen tulee, mutta intohimot siellä kliinisessä toiminnassa sekä vuorovaikutuksessa. Vittuakos tässä, olisi sitä kai huonomminkin voinut käydä.
Itellä olis vielä tietojärjestelmätieteeseen opinto-oikeus jäljellä. Siitä tulis toinen KTM, enkä tiedä tuleeko koskaan tehtyä valmiiksi, mutta kesällä vähän meinasin joillain irtokursseilla aloittaa. Sikäli kun jotain fiksua on tarjolla, en oo vielä tarkastanut.Harkitsin vielä viime vuonna et jos repisi sen OTM:n. Mut eihän mulla ole mitään oikeaa mahdollisuutta sisäänpääsyyn enää, kun on tullut noita ensikertalaiskiintiöitä helvetinmoisilla prosenteilla.