Off-topic 24h - Ihmettele maailmaa ja anna keskustelun virrata vapaasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Off-topic 24h – Kaikki mikä ei sovi mihinkään muualle, mutta on pakko sanoa

Meta description: Keskustelua arjesta, ilmiöistä ja randomeista jutuista ympäri vuorokauden – auki kaikelle mitä mielessä liikkuu.


t,i,s,s,i,t

Joka oli siis ainoa asia mikä viinan lisäksi taisi lukiossa kiinnostaa. Muuten lottorivi taisi olla täsmälleen sama kuin herr tohtorilla.
 
Viimeksi muokattu:
l, l, l, e, e ja oisko ollut yksi c (ranska, kuka hitto jaksaa kieliä lukea). Mun introverttiys kävi vahvana lukiossa, oli yllättäen paljon vapaa-aikaa.
 
Muistankohan edes ihan tarkkaan miten kirjoitukset meni. Olisko ollut L, M, C, C ja reaali vapaaehtoisena hylätty, kun kävin arpomassa lukematta ja hirveän tauon jälkeen jotain fysiikan laskuja. Mihinkään muuhunkaan aineeseen en kyllä tullut juuri valmistautuneeksi. Pitkän matikan C jäi harmittamaan, kun vähän paremmalla kertaamisella olis ollut lähempänä E:tä, kun nytkin jäi vaan pisteen M:stä. En muistanut jonkun aivan perus separoituvan differentiaaliyhtälön ratkaisua jne.

Muoks. yliopistossa sentään paikoitellen vähän jo yritin skarpata.
 
Mää tein kaksoistutkinnon sillon. Ei menny ihan putkeen kirjotukset, ku ei niin kinostanu. c, c, b, a. Mutta ihan tyytyväinen oon näihin, kun lukematta menin kirjottamaan. Amiksen puolelta tuli ihan ok paperit.
 
Ainoa asia mikä lievästi harmittaa lukiomenestyksessä oli kyllä se, etten vaan ollut kiinnostunut. Suoritin kirjoitukset muistaakseni lukematta laisinkaan. Näin jälkikäteen viisastellen olisi ehkä kannattanut jotenkin panostaa, niin olisi vaikka sen yliopiston käynyt, mutta toisaalta... Nääh. Juntti mikä juntti, mukava olla tyhmä kuin saapas.
 
Mäpäs kävin uusimassa pitkän matikan e:n ku tuli jotain söhellettyä siinä ekan kokeen kunniaks ja en ollut tyytyväinen. Onneks tuli helposti lukematta l puolen vuoden tauon jälkeen :D

Eipä näillä muuten väliä, mut pääsykokeisiin ei niin tarvinnut päntätä.
 
Olisit nyt edes sen ihmislääketieteen valinnut eikä eläimiä, niin olisin päässyt rikkaisiin naimisiin. :( Ei ole kuulkaa tämä toy boyn elämä helppoa.
 
Ainoa asia mikä lievästi harmittaa lukiomenestyksessä oli kyllä se, etten vaan ollut kiinnostunut. Suoritin kirjoitukset muistaakseni lukematta laisinkaan. Näin jälkikäteen viisastellen olisi ehkä kannattanut jotenkin panostaa, niin olisi vaikka sen yliopiston käynyt, mutta toisaalta... Nääh. Juntti mikä juntti, mukava olla tyhmä kuin saapas.

Aika vahvasti voin allekirjoittaa. Paitsi että joka kokeeseen ja tenttiin olen lukenut aina tasan kerran.

Eipä näillä muuten väliä, mut pääsykokeisiin ei niin tarvinnut päntätä.

Paitsi pääsykokeisiin luin vähän helevatan paljon enemmän, ihmisen fysiologia ja anatomia kirjan luin noin kerta viikkoon viimeisellä kerralla. Hupaisana faktana kerrottakoon, että en olisi päässyt ns yhteispistekiintiössä sisään edes täysillä pääsykoepisteillä (tosin täydet pisteen tuli 1/3 "aineista"). Onneksi oli pääsykoekiintiö. Voitte varmaan kuvitella kuinka paljon arvostan sitä että pyritään aina vaan lisäämään kirjotusten merkitystä yliopistoon pääsyssä.

e: ja niin erikoislääkäritenttiin luin kans vähän enemmän, mutten paljoa
 
EEEEEMM. Näin ten years after alan päästä yli siitä, että kolme eeksimiaa jäi legendaarisen yhden pisteen päähän ällästä.
 
Aika vahvasti voin allekirjoittaa. Paitsi että joka kokeeseen ja tenttiin olen lukenut aina tasan kerran.

Paitsi pääsykokeisiin luin vähän helevatan paljon enemmän, ihmisen fysiologia ja anatomia kirjan luin noin kerta viikkoon viimeisellä kerralla. Hupaisana faktana kerrottakoon, että en olisi päässyt ns yhteispistekiintiössä sisään edes täysillä pääsykoepisteillä (tosin täydet pisteen tuli 1/3 "aineista"). Onneksi oli pääsykoekiintiö. Voitte varmaan kuvitella kuinka paljon arvostan sitä että pyritään aina vaan lisäämään kirjotusten merkitystä yliopistoon pääsyssä.

e: ja niin erikoislääkäritenttiin luin kans vähän enemmän.
Hieman ihmettelen tuota yliopistojen tapaa vähentää pääsykoekiintiöitä, sillä lukioaika nyt on vain ihan fysiologisestikin melko herkkää periodia ihmistaimen ajasta, eikä silloin välttämättä ole kaikilla hyvinkin potentiaaleilla ihmisillä sitä lukuintoa tai näköalaa mitä tietyt jutut vaativat. Harva osaa ihan siinä kohtaa korreloida sen pänttäämisen hyödyllisyyden suoraan johonkin aktuaaliseen elämäntavoitteeseen, joka voi ilmetä vasta paljon lukion jälkeen.

Mutta se nyt vain on mun pari senttiä aiheesta.

lp62vrke.png
 
Onneksi oli pääsykoekiintiö. Voitte varmaan kuvitella kuinka paljon arvostan sitä että pyritään aina vaan lisäämään kirjotusten merkitystä yliopistoon pääsyssä.

Vaikka itse kirjoitin kohtuullisesti, niin tunnen myös suurta kauhua tosta suuntauksesta. Ja esim kauppakorkeaankin suunnittelevat nyt sitä, että pääsykoematskut korvattaisiin lukion opintosuunnitelmalla.

Harkitsin vielä viime vuonna et jos repisi sen OTM:n. Mut eihän mulla ole mitään oikeaa mahdollisuutta sisäänpääsyyn enää, kun on tullut noita ensikertalaiskiintiöitä helvetinmoisilla prosenteilla.
 
Hieman ihmettelen tuota yliopistojen tapaa vähentää pääsykoekiintiöitä, sillä lukioaika nyt on vain ihan fysiologisestikin melko herkkää periodia ihmistaimen ajasta, eikä silloin välttämättä ole kaikilla hyvinkin potentiaaleilla ihmisillä sitä lukuintoa tai näköalaa mitä tietyt jutut vaativat. Harva osaa ihan siinä kohtaa korreloida sen pänttäämisen hyödyllisyyden suoraan johonkin aktuaaliseen elämäntavoitteeseen, joka voi ilmetä vasta paljon lukion jälkeen.

Mutta se nyt vain on mun pari senttiä aiheesta.

Joo, saati että osaa silloin 15-16 vuotiaana alkaa valita JUST ne oikeat kurssit.
 
Hieman ihmettelen tuota yliopistojen tapaa vähentää pääsykoekiintiöitä, sillä lukioaika nyt on vain ihan fysiologisestikin melko herkkää periodia ihmistaimen ajasta, eikä silloin välttämättä ole kaikilla hyvinkin potentiaaleilla ihmisillä sitä lukuintoa tai näköalaa mitä tietyt jutut vaativat. Harva osaa ihan siinä kohtaa korreloida sen pänttäämisen hyödyllisyyden suoraan johonkin aktuaaliseen elämäntavoitteeseen, joka voi ilmetä vasta paljon lukion jälkeen.

Mutta se nyt vain on mun pari senttiä aiheesta.

Enemmän itseäni vielä häiritsee lukion/kirjoitusten painotus, miten sen sanoisi, "kirjalliseen lahjakkuuteen". Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut lukemisesta, vielä vähemmän kirjoittamisesta. Sen sijaan käden taidot ja numeroiden pyörittely ja mekaaniset jutut kiinnostanu aina. Miten helvatissa meikäläinen saisi kirjoituksissa hyvät arvosanat, kun matikka on yksi aine, reaalissa kaikki muu mitä ehkä osaisi, loput mittaa sitten sitä mitä nyt sanottakoon "kielelliseksi lahjakkuudeksi".

Miten kuvaisin tarkoittamaani "kielellistä lahjakkuutta"? Englannin kirjoituksissa kuuntelut ja mitä lie osioita siinä oli käytännössä täysin pistein. Ja ainekirjoituksesta joku 60/100 tai miten ne pisteet menikään. Miten voi osata kirjoittaa "fiktiota", jos se ei vaan kiinnosta?

ugh, olen purkautunut #katkeruus
 
Äikkä ja enkku L
Venkku M (yksi piste ällästä)
Reaali ja français C

Lukion päästötodistuksessa lyhyen matematiikan numero on 5. Arvoasteikko siis 4-10. Minulla on matemaattinen lukihäiriö. Tai numerosokeus.
 
Paitsi pääsykokeisiin luin vähän helevatan paljon enemmän, ihmisen fysiologia ja anatomia kirjan luin noin kerta viikkoon viimeisellä kerralla. Hupaisana faktana kerrottakoon, että en olisi päässyt ns yhteispistekiintiössä sisään edes täysillä pääsykoepisteillä (tosin täydet pisteen tuli 1/3 "aineista"). Onneksi oli pääsykoekiintiö. Voitte varmaan kuvitella kuinka paljon arvostan sitä että pyritään aina vaan lisäämään kirjotusten merkitystä yliopistoon pääsyssä.

Olihan se ihan näppärää, kun ekalla kerralla en jaksanut pääsykoekirjaa lueskella kuin puoleen väliin ja pääsin ekalle varasijalle (luonnollisesti tietty kukaan ei paikastaan luopunut) :D
Ei ollut hirveet paineet lueskeluun enää seuraavana keväänä...

Yliopistolla iskikin sitte vähän identiteettikriisi, kun opiskelukaverit äärimmäisen motivoituneita ja itse nyt putkahti vaan paikalle, kun ei muutakaan kiinnostavaa tullut mieleen (yliopistomatikka oli tylsää todistelua). Jos ois useempi vuosi kulunut, ei ois ehkä jaksanut nähdä vaivaa, silloin oli sentään jo Elämä.
 
Minulla on matemaattinen lukihäiriö. Tai numerosokeus.

Minä olen täysi idiootti mitä tulee matematiikkaan. Ei pysty, ei kykene, eikä ymmärrä. Enkä jaksa keskittyä. Lääkelaskut tosin menee kyllä hyvin ja suht helposti, mutta muuhun ei sitten kykene. Hyi.
 
Sen sijaan käden taidot ja numeroiden pyörittely ja mekaaniset jutut kiinnostanu aina.
Vahvasti sama. Käden taidot, näppäryys, looginen lahjakkuus. Tämän lisäksi merkittävä vahvuus on ollut sekä ajattelun taito että sosiaalinen "älykkyys", joka toki on nykyisessä ammatissani sellainen työkalu, että tullaan jopa vierailta osastoilta lainaamaan. Ja onhan noi kädentaidot sellaisia mitä muun muassa anestesialääkäri arvostaa ja potilaat kun ne toimenpiteet ei niin kurjiksi käy sohimalla. Se, kun olisi nämä asiat jotenkin saanut sinne paperille silloin 16-18 ikävuosina, niin ehkä olisi jotain tapahtunut. Filosofiaahan mun piti lähteä lukemaan, mutta niin. Ehkä kuitenkin kaikkien kannalta parempi ettei.

En koe että tässä nyt pahemmin katkeraksi on jäänyt, vielä on mahdollisuus oman ammatin päälle lukea tieteitä jos niikseen tulee, mutta intohimot siellä kliinisessä toiminnassa sekä vuorovaikutuksessa. Vittuakos tässä, olisi sitä kai huonomminkin voinut käydä.
 
Yliopistolla iskikin sitte vähän identiteettikriisi, kun opiskelukaverit äärimmäisen motivoituneita ja itse nyt putkahti vaan paikalle, kun ei muutakaan kiinnostavaa tullut mieleen (yliopistomatikka oli tylsää todistelua). Jos ois useempi vuosi kulunut, ei ois ehkä jaksanut nähdä vaivaa, silloin oli sentään jo Elämä.

Arvaat varmaan mikä fiilis itsellä oli, kun puolet kurssitovereista tuli suoraan lukiosta, suurin osa juurikin hyvin motivoituneita, hyvin koulussa/lukiossa menestyneitä ja ehkä vuoden jossain muuallakin yliopistossa opiskelleita, "lääkärisuvuista". Ja sitten oli meikäläinen armeijan, kahden "puolikkaan" välivuoden ja vuoden yliopistossa "pääsykokeisiin valmistautuessa", perusperus duunariperheestä. Ei hirveästi ollut yhteistä kenenkään kanssa.

Vahvasti sama. Käden taidot, näppäryys, looginen lahjakkuus. Tämän lisäksi merkittävä vahvuus on ollut sekä ajattelun taito että sosiaalinen "älykkyys", joka toki on nykyisessä ammatissani sellainen työkalu, että tullaan jopa vierailta osastoilta lainaamaan. Ja onhan noi kädentaidot sellaisia mitä muun muassa anestesialääkäri arvostaa ja potilaat kun ne toimenpiteet ei niin kurjiksi käy sohimalla. Se, kun olisi nämä asiat jotenkin saanut sinne paperille silloin 16-18 ikävuosina, niin ehkä olisi jotain tapahtunut. Filosofiaahan mun piti lähteä lukemaan, mutta niin. Ehkä kuitenkin kaikkien kannalta parempi ettei.

En koe että tässä nyt pahemmin katkeraksi on jäänyt, vielä on mahdollisuus oman ammatin päälle lukea tieteitä jos niikseen tulee, mutta intohimot siellä kliinisessä toiminnassa sekä vuorovaikutuksessa. Vittuakos tässä, olisi sitä kai huonomminkin voinut käydä.

Sosiaalinen älykkyys, negative. Muuten sama, vittuakos tässä, kyllähän tämä näinkin on mennyt. :D
 
No ehkä se isoin katkeruus tulee siitä etten aja lapsia päiväkotiin tai kouluu Porschella, vaan hyvällä tuurilla vm. 2006 Mazdalla, mutta noh. Nukun yöni hyvin kun valehtelen itselleni että työlläni on merkitystä. :D
 
Harkitsin vielä viime vuonna et jos repisi sen OTM:n. Mut eihän mulla ole mitään oikeaa mahdollisuutta sisäänpääsyyn enää, kun on tullut noita ensikertalaiskiintiöitä helvetinmoisilla prosenteilla.
Itellä olis vielä tietojärjestelmätieteeseen opinto-oikeus jäljellä. Siitä tulis toinen KTM, enkä tiedä tuleeko koskaan tehtyä valmiiksi, mutta kesällä vähän meinasin joillain irtokursseilla aloittaa. Sikäli kun jotain fiksua on tarjolla, en oo vielä tarkastanut.

Oon huvikseni vielä himassa ihmetellyt vähän Javaa, kun koodauskin on aina jollain kierolla tavalla kiinnostanut matikan lisäksi.

Muoks. Paitsi että lukukausimaksu pitäs sit maksaa noita varten.. ehkä ootan syksyyn..
 
Back
Ylös Bottom