Kuitenkin jos aletaan miettiä, että mistä tämä kaikki on tullut, niin lopulta päädytään kaikkeuden alkuun. Siinä vaiheessa loppuu järki kesken kun mietitään, että miten tyhjästä voi tulla jotain.
Monet kosmologit ovat ihmetelleet sitä miten pienestä elämä on kiinni. Kun on satoja vakioita löytynyt maailmankaikkeudesta, missä ihan pieni muutos johtaisi koko homman kaatumiseen ja elämää ei voisi olla olemassa. Kävikö meillä vaan hyvä säkä? Jos sun naapurisi voittaa lotossa sata kertaa peräkkäin päävoiton, niin varmaan sadannen voiton kohdalla viimeistään alat epäillä, että ei varmaan ole enää sattumasta kyse. Samoin monen ateismi on horjunut maailmankaikkeutta tutkiessa.
Siinä vaiheessa kun mietitään miten tyhjästä voi tulla jotain, järki tosiaankin loppuu kesken, mutta miksi vastauksen pitäisi olla Jumala? Oletus Jumalasta päättyy ihan samalla tavalla umpikujaan. Mistä Jumala tuli ja miksi hän halusi luoda kaiken tämän? Vastaus, että Jumala on aina ollut, ei ole millään tavalla kattava, vaan taas loppuu järki kesken.
Ja tosta todennäköisyydestä sulle jo muutama lause laitettiinkin. Ajattelet tietysti elämän syntyä ja kaikkia siihen liittyviä asioita säkänä, koska olet niiden tulosta. Pieni heitto joissakin luonnonvakioissa ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, etteikö elämää olisi, vaan se voisi olla erilaista. Tai jos maapallolla ei vallitsisi sopivat olosuhteet elämän kehittymiselle, niin jossain muualla ehkä vallitsee. Itse asiassa olen sitä mieltä, että ottaen huomioon kaikki tähdet ja niitä kiertävien planeettojen määrän, olisi melkein jo ihme jos elämää ei olisi missään muualla kuin täällä. Ei ehkä samanlaista, mutta elämää kuitenkin. Tätä taustaa vasten ajateltuna elämä täällä ei ehkä olekaan ihan niin suuri ihme.
Mieti todennäköisyyksiä jokapäiväisessä elämässäsi. Mieti tämänpäiväistä työmatkaasi. Millä todennäköisyydellä lähdet töihin klo 7:24, kävelet autolle tasan 58 askelta, näet matkalla kun musta koira ylittää tien ja samalla autosi moottorin kierrosluku on 2847 rpm. Näet matkalla 47 punaista autoa ja 25 sinistä ja työpaikan pihaan saapuessasi tuulen nopeus on 3 m/s. Työmatkan aikana moottorisi kampiakseli on tehnyt 48652 kierrosta. Tässä on vasta yksi miljardisosa kaikista muuttujista mitä työmatkallasi voi tapahtua, mutta pelkästään näillä laskettuna todennäköisyys sille, että näin tapahtuisi on järjettömän pieni. Mutta silti niin tapahtui, joten tapahtuman todennäköisyys on yksi. Sama juttu joka päivä: Todennäköisyys sille, että työmatkasi aikana tapahtuu sitä ja tätä, oon niin äärettömän pieni, ettei sitä voi edes ajatella, mutta silti se tapahtuu joka päivä, mutta ei ikinä toistu samanlaisena. Miksi siis elämän syntyminen jonnekin päin universumia olisi jotenkin eri asia tilastollisesti? Siksi kun sinä, joka synnyit, ajattelet niin. Se on vain harha sun päässä, ei mikään oikea ihme.
Tai mieti ihan omaa syntymääsi. Ihan ihmiskunnan alusta asti. Miten monta esi-isää sulla on? Miten moni niistä on ollut lähellä menettää henkensä ennen kuin on ehtinyt tuottaa jälkeläisen jonka sukuhaara johtaa suhun? Kuinka monta järjettömän suurta säkää on tarvittu, että sun esi-isät ovat olleet juuri niitä keitä ovat olleet? Jos kymmenen tuhatta vuotta sitten se toinen siittiö olisi voittanut kilpailun ja Ernon sijasta olisikin syntynyt Jarno, et sinäkään olisi sinä. Todennäköisyys sille, että sinä olet sinä, on vielä pienempi kuin mahdollisuus voittaa lotossa sata kertaa putkeen. Hyvn hyvin pienikin sattuma koko ihmisrodun olemassaolon aikana olisi voinut johtaa eri lopputulokseen. No, nyt sinä olet sinä ja todennäköisyys sille on 1. Ihan yhtä hyvin "voisit olla" ihan joku muu ja silloinkin ajattelisit samalla tavalla, koska et olisi tietoinen siitä sattumasta mikä johti tähän lopputulokseen mikä nyt vallitsee.