Kovat on väitteet. Yhtä varmana väitän takaisin, että sisimmässäni tiedän Jumalan olevan olemassa ja jokainen ateistikin sen pohjimmiltaan tietää. Helppo uhota, kun ruumis on vielä terve ja voimansa tunnossa, eikä kuihtumaan päin. Toki on selvää, että tuollaisessa elämän ja kuoleman kysymyksessä moni nimellisesti uskoa valitsisi jättää uskon, mutta että 99 %...
Jumala todella on ikuinen, mitä ei voi käsittää ihmisjärjellä: "Minä olen alfa ja omega, ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä"(Ilm.). Kun me mietimme Jumalan syntyä palaamalla ajanlaskumme tavalla taaksepäin ja taaksepäin vuosissa, niin tosiasiassa aika sellaisenaan kuin me sen tunnemme, on käsite joka on Jumalan sisässä. Hän on käsittämämme ajan alku ja loppu, alfa ja omega. En tiedä ja kykene ymmärtämään Jumalan olemuksen syvimpiä salaisuuksia, mutta en kysy tuota lapsellisesta kysymystäkään, mistä Jumala sitten on tullut. Nämä on taas niitä asioita mitä minä en ymmärrä, että joku noin helpolla voi ignorata Jumalan olemassaolon, omalla järjenpäätelmällään. Se järki ja "hyvin eletty elämä" ihmisstandardein, kun ei vaan pelasta ketään, vaikka tuntuisi niin oikealta ja loogiselta.
Jesaja 43: "Teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt, eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä."
