Vittu en tajuu tätä tämän hetkistä vitutusta, joka alkaa oleen jo niissä lukemissa että elämisestä tulee ihan mahdotonta. Kerrankin kun tapaa ihmisen johon ihastuu enemmän kuin ois koskaan kuvitellut ihastuvan. Tietysti kyseinen ihminen ei tunne samalla tavalla minua kohtaan. :wall: Halutaan olla vain kavereita, plaa plaa...
Kyse ei ole mistään satunnaisesta baari-illan tapauksesta, vaan sellaisesta jonka kanssa on tullut paljon juteltua mesen välityksellä ja silloin tällöin jotain leffa-iltaa vietettyä. Siinä sitten oppinut tuntemaan kyseisen henkilön paremmin ja tunteet vastaavasti syventyneet. Minulle kun ihastuminen tuottaa kovia ongelmia ja viimeisen vuoden aikana olen vain kahdesta ihmisestä ollut niin ihastunut että jaksaisi edes yrittää.
On se niin perkeleen kumma kun syntyy tähän maailmaan sellaisilla ominaisuuksilla varustettuna, joilla itselleen vakavan suhteen saaminen on vaikeaa. Sitten siihen vielä joutuu lisään sen yhtälön että ne tosi harvat kerrat kun tapaa jonkun kiinnostavan naisen, hän ei välttämättä(käytännössä oikeastaan koskaan) tunne samaa minua kohtaan. :( Menee yhtälö jo niin monimutkaiseksi että sen omasta mielestä "oikean" löytäminen on käytännössä mahdotonta. Eikö siinä tilanteessa pitäis jonkun ylemmän voiman tai jotain auttaa sen verran että tällaiset minun kaltaiset löytävät onnensa?
Päässä vain ajatukset pyörii, et miks vitussa olen hänestä niin kiinnostunut?. Mitä näen sellaista mitä en muissa näe? Ja mikä vittu siinä on että ei itse ole sitten kelvollinen toiselle? Tulee aina vain enemmän sellainen olo että sitä on epäkelpo miehen riekale joka vain tuhlaa omaa ja muiden aikaa tässä jumalan hylkäämässä maassa. Ei se etteikö itselleen heilaa saisi, kyllä niitä kiinnostuneita joskus vastaan tulee, et sen puoleen ei kirvestä kaivoon tarvi heittää. Tilanne on vain se että, miksi en saa koskaan sitä mitä haluun, vaan aina yritetään tarjota jotain muuta. En vaan kykene esittämään/leikkimään olevani kiinnostunut ihmisestä jota kohtaan en oikeasti tunne niin, en jaksa enään edes pilden toivossa.
Olenko vittu ainut tällainen rauhaton/epäonninen sielu?
että vituttaa.... :curs:
Sen tarvitsee onnistua vain kerran, ja siinä vaiheessa ei ole merkitystä montako epäonnistumista on takana.